tiistai 19. elokuuta 2008

NÄIN EILEN IHMISIÄ =O


Kehnot unet jatkuvat tavanomaiseen tapaan. Hätinään n. 4 h ja sekin puolipakolla. Illalla oli vielä kuuman nihkeää, jossain vaiheessa yötä ilma on vähän raikastunut. Hyvä! Pysyisi nyt edes sellaisena, ettei hiki valuisi kättä nostaessa... Kissa on märinöinyt puoli yötä omiaan, halunnut seuraa, tietty. Ja mikä minä olen häneltä seuraa kieltämään, joten ylös oli noustava. Lisäksi allegrialääkket ovat loppu ja olo on lievästi tukkoinen.


Hah, näin eilen ihmisiä ihan livenä. Paljon ihmisiä. Paljon erilaisia ihmisiä. Kävin Yrjänällä hakemassa shampoota, kävelin hallin läpi ostamatta mitään ja suuntasin Vii Voaniin. Juuri purkivat uutta tofulastia, jesh. Tuoretta tofua pari kiloa, korianteria, soijaa, wasabia, kookosta. Unohdin yhden chilijutun, pitää hakea normikaupasta viikonloppuna, kele. Sitten kävelin erään tätsyn neuvojen mukaan Etolaan, mukaan tarttui Vinski ja Kaikkien Ankkojen Äiti valvomaan pikkupirulaisia ;D Taksotkin sopivat kumman hyvin yhteen, olin pätevästi ajoissa kotona. Mukava oli katsella ihmisiä, olisin viihtynyt pidempäänkin, jos olisi ollut seuraa. Koivetkin pelasivat maanantaiseen tapaan, tosin nyt on vaikeuksia kävellä... sen siitä saa, mutta mitäpä sitä ei kärsisi Vii Voanin houkutusten takia!

Kotona laitoin kesäkurmitsa-tomaatti –hässäkän tulemaan ja soitin Belgarionille. Hän nimittäin oli tilannut tofua ja muuta. Kun mainitsin, että olisi pari Herkkusten aleksanteria vielä jäljellä, lupasi polkaista nopsasti käymään. Istuttiin sitten vähän aikaa kaffittelemassa ja jaettiin saalista. Juttuhan on siis niin, että Belgarion laatii itse ruokansa. Tofua hän sai puolet eli kilon, lisäksi ison pullon normisoijaa (oli halvennuksessa), yllärinä minulta wasabia (jota kehoitin tarjoamaan exälle normileivänpäällisenä, muahhahahaahhh), korianterijauhetta, kookosjauhetta (ettei tarvitse ostella isoja purkkeja kookosmaitoa) ja olikos vielä muuta... Ei, siis sellaiset aineet, että niillä pärjää ainakin viikon-pari, kun syö muutakin kuin tofua. Belgarion oli oikein iloinen tuliaisista ,D Hyvin se poika näyttää pärjäävän ruokapuolellakin. Joskus tulee pieniä floppeja, mutta kaikki on kelvannut syötäväksi. Opastin vielä uudestaan käristämään tofun ennen lisäämistä wokkiin. Viimeksi hän ei ollut tehnyt sitä ja jotenkin appeesta oli tullut hiukka liian sössömäistä. Vincent oli oikein ilahtunut vierailusta ja viihtyi Pojan vieressä tyytyväisenä. Sovittiin vielä rehvit lauantaiksi, kirjastoon ja kauppoihin.

Kävin ohimennen myös Hakiksen Instrussa katsomassa pohjakorokkeita, ziis. Hinta yli 22 euroa, ei mitään laitaa, ei todellakaan. Näköjään nimi maksaa. Halpakaupassa samat maksavat n. 4 euroa! Vähänkö Instru saa katetta myymistään tavaroista pelkän nimensä ja muka-asiantuntijan maineella? Pthyi sentään, tämä menee mieluummin halpakauppaan siis jatkossakin. 

Varastolla kiirusta riitti ihan lähtöön asti. Kaikki ovat paikalla ja touhu sen mukaista. Tein kyllä jo osan ensi viikollekin sijoitetuista hommista. Että eivät jää turhaan makoilemaan mihinkään. En pidä pinoista pöydälläni. P-P on tällä viikolla aika vähän paikalla, toivottavasti se vähän relaa tunnelmaa. Hiukka tuntuu joillakin olevan pinna kireällä. Johtuuko sitten hankalista työhommista vai siitä, että lomat ovat lopultakin ohi ja pitkä syksy alkamassa. Minua se ei haittaa, elämä on yhtä syksyä! Teen mitä sanotaan ja pidän turpini kiinni muutoin. Kohta pitää alkaa vaivihkaa ja hiljaksensa jutella jatkoista. Muuten en tiedä, mitä tammikuussa tehdä.

Nyt tiedän, että Vincent haluaa päiväruokansa – menen laittamaan muonaa *ontuu jääkkärille*.


Ai niin ja tiedoksi Eestin Herkkujen kävijöille: Pasilan kauppa on avoinna arkisin klo 10.00 – 19.00, lauantaisin 10.00 – 18.00 ja elokuun jälkeen myös sunnuntaisin klo 12.00 – 18.00, tuosta sunnuntain aukiolosta en ole ihan varma. Se voi vielä muuttua, tuo ilmo nyt oli ovessa eli kesäsunnuntaisin kiinni. Palaan asiaan, jos jotakin olennaista tapahtuu!


-----------------------------------------



Purrrrrrrrrrrve, kattiskat! Joo, hei, toi orja käyny halliss, haiston heti. Mitää, siis mitää ei tullu mulle. Kaikenmoista haisuvaa juttuu, semmost ei kissall sopivaa vaa. Itellee ja Pojalle se toi. Eikä mulle mitää. Siinä sitt se selitti, ett mull on kurmeepuukki viälä ja semmost. Höh, nyt en tykkää. Käydä nyt semmoses paikkaa, miss on lihoi hirveest eikä tua toisell mitää. Iha hulluu toi tommone! Kai mun pitää sitt tyytyy vaa puukkimuanaa. Ei se lauvantainkaa ostanu semmost isoo jauhisjutskaa, vaiks se oli miättiny. Ett semmone ja jakais mulle piänempii osiin. Juu, tääll hei kärsitää nälkää, ois kissivaltuutetull hommii. Tai ei nyt niinku nälkää, mutt semmost heekkupuutost. Tai siis, saanha mä kalkonii ja napikoit, mutt muana on tavismuanaa. Ähhhh, vaikee selittää. Siis mä haluun oikee verist lihaa, jota mä voin heitellä ja tappaa uurestaa! Grrrrrrrrrrrrrrrrrr, mä oon vaaralline kissi... oikee semmone tappajavaistoill varustettu. No, oli mamill sitt sitä parempaa muanaa, mä sain vähä sitä. Ja sitt Poikakii tuli iha yllärin, ett mä sain olla senki kaa. Ett iha hyvä ilta oli. Hirveest mull oli hommii, mä yritän nyt saada mun tuukkii oikee kuntoo. Ilmaki ku on tollee hikine, pitää näykkii ja järkkää tuukkii ihan koko aika. Varmaan oksun tänää, ihan varmaa matoll. Mamiih, kuuliks?! Tää uhkailee täälä, nääs. Mä laita nyt fotookaa ku toi mami laittaa vissii noi omasa, ei laitakkaa =o Sill on jo joku avrikkalaine puukissi siälä, mun näköne, se sanoo. Se ottaa jonku foto sitt siält duunist niist se kisseist siälä. Eikä ku joo – täss näkee kui pitkäks mä oikeest venytän itteni ku mä pääsen mamin paikall.... >o< 



Mutt hei, toivottavast teill on mukava päivä. Mä painun koht goisiin. Huamisee!


-----------------------------------------

Vincent, katsotaan sitä lihajuttua sitten viikonloppuna...

Päivän slogan: Ainoa periaatteeni on se, että minulla sentään vielä on periaatteita!

Päivän biisi: Osoitteeni on Neuvostomaa

Luettua: Jan Costin Wagner – Jääkuu, Joentaan vaimo kuolee ja mies säntää takaisin töihin kestääkseen tilanteen. Kukin käsittelee surua omalla tavallaan... Tarjolla onkin aloitteleva sarjamurhaaja, jonka tyyli on outo. Joentaka kokee selvää yhteyttä murhaajaan jollakin tasolla ja selvittelee asiaa. Aina välillä miettien vaimoaan ja käsitellen muistoja vaimostaan ja ohjaamalla kaiken energiansa poliisityöhön. Erikoisempi dekkari, suosittelen. Kestää siis uusioluennankin mainiosti. Laura Honkasalo – Sinun lapsesi eivät ole sinun, 1970-luvun taistolaisuutta perheen tyttären näkökulmasta tuolloin ja nyt aikuisena. Minusta vähän ylilyöntiä, mutta milloinkas sitä ei olisi. Welhotar itse tunnustaa olevansa hiukka vanhempaa sukupolvea... itse pyysin ekaluokalla opettajalta puheenvuoroa viitatessani ,D Lisäksi minulla ON kukkahuivi! Suosittelen, varsinkin niille, joilla ei ole ajasta mitään muistoja. Tosin... olen monesta asiasta eri mieltäkin, jääköön se muualle sanottavaksi. No sen verran, että ei kannata edelleenkään kääntää takkia, ei sotkea asioita siihen "että kun ystävätkin kaikki" vaan reilusti myöntää poliittinen kantansa ennen ja nyt! Piste. Sormenjälki – 10 rikostarinaa, 10 arvoisia. No juu, en sanoisi noin. Osan olen ainakin lukenut jo aikaisemmin eikä kokoelma paljon lämmitä. Rikosnovellien ystäville täydennysluettavaksi tai matkalle mukaan viihdykkeeksi.


Ahhahah - päivän vinksun tarjoaa taas HS, tänne Welhotar, tänne, tänne!


                                             


                                                       TYÖPITOISTA PÄIVÄÄ!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti