perjantai 29. toukokuuta 2009

ITKUA, KIPUA, VÄNINÄÄ - JA VARASTOLLE



Sorry, olen väsy, erittäin kipeä ja väsy! Eilinen työpäivä oli kammottava. Ette olisi kyllä tehneet, minä piruuttani tein. En säästellyt itseäni, vaikka olisi ehkä ollut tarpeen. Illalla oli sitten aika karmea tilanne... Kaiken muun lisäksi kun tuo oik. lonkkakin sanoi vaihteeksi sopimuksensa irti. Prle, pitäisi käydä sekin sitten piikittämässä, kortisonia nääs. Mutta kun ei nyt jaksaisi. Odotan ainakin viikonlopun yli. Lonkassa on siis reilusti kulumaa ja se tarkoittaa sitä, että jopa normaali kävely saa aikaan järjettömän kipeää vihlontaa – välillä, ei jatkuvasti. Juuri sellaista ”minua tuikataan veitsellä” –fiilistä. Työssä on mahdotonta vältellä kaikkia liikkeitä, joissa tämä efekti tulee aikaiseksi. Eli pitäisi kuitenkin tänään vähän edes muistaa varoa. Toivottavasti omisarvis on uusinut edes repsut, kele.

Kipu ja vetutus olivat sitä luokkaa, että itkuhan se kotona tuli. Oikein kunnon itsesääliä ja märehdintää sisältävä itku. Siltä muuten näytänkin, kuin rantakassit silmien alla. En tee asialle mitään. Jos joku kysyy, saa todellisen selvityksen asiasta. Muutenkin suunnittelin taas pientä kirjallista selvitystä omisarvikselle – minusta kun tuntuu, että hän ei ole aivan tilanteen tasalla kipujen ym. osalta. Jätin senkin vielä toistaiseksi muhimaan tuohon, pohjaa on jo kirjoitettuna. En minä enää keksi muuta, mitä voisin tehdä. 

Minä en vain kohta enää jaksa. Ei tämä ole ihmisen, saati sitten edes Welhottaren elämää. Elämää *pärsk*? Tiedän, muilla on vielä huonommin ja Kummisetä poistui jo kokonaan. Välillä olen jopa kade hänellekin. Olen kade jokaiselle Varastolla, joka on pois pari päivää migreenin takia (tiedän, että migreeni pahimmoillaan on garmea sekin) tai valittelee omia vaivojaan. Minä kun en siellä ole juuri jaksanut valittaa. Kertonut olen, jos on kysytty tai jotakin muuta syytä ollut. Tässä on vielä sellainenkin pikku juttu, että U-P:llä on I tyypin diabetes... tottakai hän kokee sen itse vakavaksi sairaudeksi ja kun puhuin fibrosta ym. ei oikein myötätuntoa riittänyt. Ymmärrättehän? 

Tuo Varaston työtilanteen taustakin selvisi, hah ja prle sentään. U-P oli joutunut ylempiensä puhutteluun osaston tilastojen takia, siis niiden ns. olemattomien kuukausitilastojen takia. Eli että miksi meillä menee niiiiiin huonosti? Siksi siis tämä karmea kuukausi! Voi kun hän olisi sen kaikille kertonut, olisin minäkin siirtänyt lomani ja ehkä suhtautunut asiaan toisin. Mutta kuulin asiasta vasta eilen, en sitten tiedä, ketkä kaikki ovat tienneet siitä jo aikaisemmin. Eli tarkoitus oli pistää vähän U-P:kin järjestykseen, hän on kuitenkin iäkkäämpi nainen, nuoren ja viriilin P-P:n sijaistaja! Tilanne on tavallaan huolestuttava eli kyllä mielelläni tuen U-P:tä, jos tarpeen on. Ymmärrätteköhän te, mitä minä tässä yritän selittää? Mutta se, mihin osastolla pitäisi puuttua, on oman työn suunnittelu. Suurimmalla osalla porukasta kaikki todellakin jää sinne kuukauden loppuun... eli tasainen puurtaminen ei näy olevan tuttua kuin muutamalle poikkeusyksilölle.

No, kerrankin voin sanoa, että onneksi on perjantai. En kestäisi enää päivääkään! Huomenna on kuitenkin jaksettava Belgarionin kanssa kirjastoon ja kaupoille, hirveä varastojen täydennys on nyt tarpeen. Kaapeissa ei ole enää juuri mitään. Eilen sain kiinni ja tapettua viimoisen kesäkurmitsan. Sain sen pilpottua paprikan ja sipulin, tomaattipyreen sekä yrttien kanssa kattilaan ja vihanneskeiton aikaan. Tulos näytti oudolta kunnes sauvasekoitin teki taas sen sileän tien ,D Tarjolla tänään siis kasvissosekeittoa, ei pahaa ollenkaan – maistoin jo illalla varmuuden vuoksi. Leipää on jokunen viipale, purkki donaria ja vähän salaattia. Sillä elää kyllä huomiseen. Puutelista on pitkä ja kaksipuoleinen *Belgarion-parka*!

En yllytä kuluttamaan, mutta jos on kesäpaitojen tarvis, Mentalwearilla olisi puuvillamania. Käykää valitsemassa oma paitanne ,D

Minä menen töihin ja teen mitä pystyn – lopusta sitten huomenna! Ilma Malmilla on kaunis ja lenseä, upea aamuhan tässä on tulossa. Kun vain jaksaisi...


--------------------------------------  


Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Eheheh, mä sainkii eile jauhist. Oikee ison ja komeen biitin, sitä on viäläki ja mulle koko päiväks. On kissinpäivät joo. Ja mami jättäny mulle ovet partsill auki ja peiton ilma mitää haisui – se koklaa mua, mä tiän. Kilti se on, on se, mmmm. Mutt joku sill oli eile viall, mä yriti taas antaa kissiviärihoitoo, mutt se vaa märisi ja punki ylös koko aika. Eikä se taaskaa goisinu. Mä alan jo vähä hualestuu. Onneks Poika tulee huamena ja me saadaa kaikkii taravoit ja tolle kirjoi, jos se vähä paranis. Ja mä voin kans yrittää olla viälä kiltinpi. Mami kyll sano, ett mä oon ollu nyt nii hurjan kilti, ett se oikee ihmettelee (ennen jotakin kamalaa, toim.huom.). Oon leikkiny itekseni, ku toi ei oo jaksunu. Senki tajuun, ett ei se nyt jaksu. Mä hiffaan sen jostai, ett nyt ei oo kaikki iha kondiksess, kyll me kissit tiädetää, hei! Mutt toivottavast tää viikendi vähä jelppaa. Me otetaa relaa ja sillee. Syädää hyvin, tai siis hei, mä ainaski meinaan syädä hyvin ja muuta. Niinku varmaa tajuutte, ei must oo nyt fotoi, mutt toi ettii jotai kissamatskuu toho.




Kaikill Lokistanian kissinkoill mahtavaa viikendii!


------------------------------------

Vincent, ainoa ymmärtäväinen sielu lähelläni <3

Päivän slogan: Olisikohan lobotomiasta apua – muu ei enää tehoa?

Päivän biisi: Lobotomy

Luettua: En saanut illalla oikein luettua kuin tuota yhtä lehteä. Lisäksi tuli erään kustantajan syysluettelo, jota selasin, mmmmmmm, kaikkea kivaa tulee olemaan taas tarjolla. Ja kesken oleva kirja on sitten Barack Obama – Unelmia isältäni, kertomus rodusta ja sukuperinnöstä. Lisää kirjasta huomenna, tähän asti selkeää kerrontaa lapsuus- ja nuoruusvuosista sekä ajasta, jolloin Barack tajusi olevansa musta! Suoraan sanoen, nyt kaipaisin jotakin erittäin helppolukuista tavaraa... no, kirjastosta on jotakin tulossa ja onhan tuossa vielä pari lukematonta opusta.


 


 


VOI KUN TÄÄ JAKSAIS KISSIKENKISSÄÄN... 


 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti