torstai 7. toukokuuta 2009

SELITYKSIÄ, SILITYKSIÄ SUN MUUTA


 


Ei kuulkaas, minulla on selkeä nukkumisvika! Olin nukkunut siis edellisyönä tooosi vähän ja eilinen oli työssä ihan karmea. Väsytti jatkuvasti ja kotiin päästyä olin jo kuukahtaa suoraan uneen. No, pakko oli vähän sinnitellä eli tehdä evästä ja hoitaa kissaa sekä lukea. Lopulta nappasin unetus-, relaksantti- ja muut mömelöt ja... aivan, en saanut unta. Nukuin pari 10 min. horrospätkää ja se siitä. Hain yhden uniavitusnapin lisää, se sitten auttoi. Tosin jo klo 2 jälkeen aloin heräillä. Eikö vain olekin outoa ja ihmeellistä? Eli taas on väsy, argh.

Tulipas vietettyä tiistaina Varastolla työkaverin läksiäisiä eli aivan mahdottomat täytekaakut tarjolla, oli vielä eilenkin jäljellä. Juhlakalu oli ilokas – jäi eläkkeelle, hyvässä kunnossa ja pirteänä eli mikäs sen mukavampaa. Eikä mitään puheita, puskia tms. Muutoin Varastolla vain röitä, röitä ja pieni moka, vaihteeksi, se sama. Ei sitä wanha jaksa kaikkea muistaa. Vähän nolottaa tietysti. Lisäksi meille yritetään väkisin ängetä päivystysvalmiutta. Kyllähän minäkin muutoin, mutta taksot tietäen yritin selittää, että se ei ole minulle kovin helppoa. Toivottavasti ymmärsivät. Uusi palaveros asiasta on kuitenkin kohtapian, kun kaikki asiaan liittyvät tahot ilmestyvät yhtäaikaa työpaikalle.

Hörhö ja Hörhötärkin poikkesivat. Hörhö on vieläkin katkolla ja hoidattaa hampaitansa kuntoon siinä sivussa. Oli nyt lomalla näyttämässä kättään Tsadissa, kas selvinpäin mies oli pyöräillyt päin liikennemerkkiä! Ja niin kehnossa kunnossa kuin hän muutakin on tehnyt eikä mitään ole sattunut, muahaah. Ei voi kun vähäsen nauraa. Ranne oli murtunut, ei pahasti, mutta paketissa kuitenkin koko käsi. Sitten sain Hörhöttäreltä lopultakin erään tutun puhelinnumeron, jota hän on pantannut. ,D No, minähän heti soittamaan ja kas, sain vieraita. Mukava vieras, joka ymmärsi tuoda omat juomansa itse. Siinä sitten suunnittelimme ikkunanpesua ym. talousasioita, kälättelimme taiteesta, atk:sta, viljelyksistä ja viherviidakosta, kirjoista sekä muusta mielenkiintoisesta. Olipa oikein viihdykäs ilta, vaikka pitkään meni. Nukuin kai kolmisen tuntia, siksi en ehtinyt tehdä päivitystäkään. Pitkästä aikaa residenssissä kävi useampi ihminen samana päivänä sekä oikea, mukava vieras. Kiva!

Muuta ei tässä sitten... odotan lomaa. Ihan oikeaa lomaa, vielä ensi viikko ja sitten ,D Luultavasti en kuitenkaan tee mitään, mutta voihan tässä etukäteen ainakin kuvitella tekevänsä. Ties vaikka matkaisi johonkin, vaikka ihan muualle kuin Hakikseen. Jossa, btw, pitäisi yrittää käydä huomenna. Pitää kysyä, voisinkohan häippäistä jo puolilta päivin. Ehtisin jopa torille! Kaikki itämaiset appeet (paitsi sambal oeleek ja tandoor masala) ovat loppu, ihan ihan loppu. Ankeaa ja mieli tekisi appelsiini-seesaamitofuakin. Pakko olisi päästä käymään pikaisesti siis Vii Voanissa ja samalla reissulla tietty hallissa ja torilla. Nyt jo tarkenisikin. Juu, minäpä tänään kysäisen. Ketuttaa, joka kuukausi menee talolle lahjaksi 3 – 7 tuntia tehtyjä töitä, jos en lähde toisinaan aikaisemmin ja käytä kertyneitä ylitunteja. Niitä ei voi siirtää, ne vain häviävät 4 vkon välein eli tasataan. Kelelauta, nih!

Tänään taitaakin olla asiaa ruokiksella Pazilan kirjastoon. Lukemiset ovat vähissä, HelMet ei näytä montaakaan saapuvaa varausta lauantaille. Tosin eilen kiusasin paria-kolmea kustantamoa ja saankin kirjoja, mutta lähempänä ilmestymispäivää. Eli nyt sieltä on tulossa 3 opusta, lähipäivinä, en vain uskalla luottaa, että ehtivät ennen viikonloppua. Welhotar siis suorittaa mielettömän retken (ainakin 100 metriä tai jopa vähemmän!) ihan omin jaloin tänään. Saa tulla kannustamaan suoritusta!

Ulkona on mukavan leppeä ilma, vaikka taas tuoksuu vähän sateelle...


--------------------------------



Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei on meill olnu nyt menoo ja meininkii. Ne vanhat kavrut kävi eikä ne muuta ku hassutteli mun kaa. Juu, ei tuatu mitää. Sitt tuli tää yks kaveri, ketä mä en oo livenä nähny. Se oli hei kissaihmine, tai ei sill kisaa oo ja sen koiruliki on joutunu Isoll Piikill joku aika sitte. Mutt se osas olla mun kaa. Se sai mut oikeesti syämää sen kädest – mä oon viäläki kauhia hämmästyny. Mutt ku sill oli kert kissikaakkei ja se houkutteli ja oli mulle kilti, nii menin sitt ja söin. Ja se osas paijattaa just sillee varovast, ku viaraitte pitääki. Juu, munki miälest se saa tulla toiste kylää. Se kert jutteliki mun kaa ja kaikkee, piti mua niinku tiijätteks te ihan kissan eikä minää lelun tai huanekalun. Ja sitt eile mami teki sitä fisusafkaa, laitto vaa vähä fisuu, mutt sain mä pualikkaa semmosest piänest fileest. Ai ku se on kuulkaas nannaa, mmmmm. Mitää muut enää illall tarvinnukkaa sitte. Kilti mami, sulatti viäl mulle sen eriksee, ei siis kypsentäny ku vaa sulatti. Just semmosen mä tykkään siit kaikkist enite. Ett kissinpäivät niinku. Paitti ett orja ei taaskaa osannu goisii *huoh*, herätti mutkin sitt vähä välii. Hei ja mä oon päässy aikastas paljo olee nyt partsill, se on tosi kliffaa. Sitä mä venaan nytki, me mennää koht ulos kimpas ja sitt mä alankii goisii.... Must ei oo fotoi, ku se yks vaa tuli ja muut menikii pilall sillee, ett kaamera ei ehtiny tallentaa niit joteskii. Kyll orja selitti, olkoo, se hankkii tähä jotai...




Kliffaa melkee viiko viimest päivää!


-------------------------------------

Vincent, melkein optimisti!

Päivän slogan: Faktat ovat merkityksettömiä. Niillä voi todistaa mitä tahansa, joka on vain etäisesti totta.

Päivän biisi: Somebody Put Something In My Drink

Luettua: Jouni Paakkinen – Simpsonit, keltaisen perheen kaksi vuosikymmentä. Suomalainen Simpson-gurun kirja, jossa kerrotaan kaikki Simpsonien alusta ja suunnitelusta lähtien. Paljon faktatietoa eri tapahtumista ja sarjojen osista. Welhotar piti ja suosittaa Simpsonien kavereille, aivan ehdottomasti. Kyllä tämä kannattaa lukea muutenkin, jos on vähänkään kiinnostunut piilosvinduilusta ja kaikesta mukavasta sarjan takana. Tykkäsin! Douglas Niles – Solamnian nousu osa III – Laki ja totuus. No juu, miekka & kilpi –kirjoja taas. Yleensä pidän Nilesista, mutta tämä trilogia ei ole ollut kovin kummoinen, jostakin syystä. Eli sitä tavanomaista; sotaa ja taisteluja, kauniita ja kavalia naisia, tietäjiä, welhoja, näkijöitä ja muuta mukavaa. Kyllä tämän luki, mutta ei tässä mitään oikein räväkkää ollut. Vain tämän kirjallisuustyypin fanittajille. Chimamanda Ngozi Adichie – Puolikas keltaista aurinkoa, romaani Nigerian ja Biafran sodasta 1967 – 1970. Mahtava tarina ihmisistä, jotka ovat joko valkoisia tai eri heimoa ja joutuvat tekemisiin toistensa kanssa. Rakkautta, elämää, erilaisten yhteiskuntaluokkien kuvausta. Lopussa melko kammottavaa luettavaa pakolaisleirien tilanteesta em. vuosina. Ihmisyys kuitenkin säilyy ja se on tässäkin kantavana voimana, kaikesta huolimatta. Kirjaa on arvosteltu paljon muualla, joten tässä ei sen enempää. Kannattaa vaikka tsekata tuo linkki. Minä pidin ja arvostin sekä suositan muillekin!


 


 


VÄSYNYT, MUTTA SUHT ILOKAS... 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti