perjantai 1. toukokuuta 2009

HYVÄÄ VAPPUA - TOVERIT!



 


Vappuaamua vaan kaikille! Onko hyvä olo? Onhan ;D Näyttää yllättäen siltä, että moni meistä yksinäisemmistä bloggaajista on viettänyt hauskan Vapun hyvässä seurassa eli yksinään sekä selvin päin – muahahah. Niin muuten minäkin... Kun pääsin eilen kotiin olin niin rättipoikki, että vähän ilta-appeen jälkeen oli pakko pistää pitkälleen ja ottaa iltaunet. Mietin, nappaisinko jotain juotavaa, mutta kun ei tehnyt mieli, en pakolla alkanut juomaankaan. Sen jälkeen kuuntelin kääpiöiden kirkumista puistossa (joo, se ei häiritse), lueskelin ja nukahdin vaatteet päällä sängyn päälle. Tosiväsy yllätti. Kirja oli hyvä eli ei todellakaan ollut sen vika. Nukuin vähän horrostaen, mutta pitkään eli yli viiteen *ruksi seinään*. Näin omituista, epätodellista unta, että pesin ikkunat. Olin värkästellyt jonkinlaisen apuvälineen, jolla se jotenkin onnistui. Jäin miettimään, voisiko sen toteuttaa. Tod.näk. ei voi, vaatisi enemmän teknisiä apuvälineitä ja työkaluja, joita täällä ei ole. Heräsin lopulta pakotettuna, särki niin kuin vain särkeä voi. Äkkiä kaffetta ja mömelöt nassuun. Sitten vähän makoilua ja odottelua, nyt on hiukka parempi.

Eilen tuossa jo muuallakin vähän valittelin, että luultavasti monikaan ei ota näitä särkyjäni ja valitteluani vakavasti. Siis minusta tuntuu siltä. Se nyt kuitenkin on totta, että n. 10 kpl (joskus jopa 14 kpl) erilaista särky- yms. siihen liittyvää mömelöä luiskahtaa päivittäin kurkusta alas, jotta pysyisin edes työpäivän tolpillani. Ei kai niitä paashoja turhaan kukaan syö, eivät ne ole kivamömelöitä. Juu, no mukana on se yksi allegrialääke. Eli en minä turhasta valita. Nimittäin valitan vain siitä, että nämäkään eivät auta. Se on se pahin juttu – vain lepo auttaisi, yhdessä pienemmän lääkemäärän kanssa. Sitä lepoa nyt ei vaan saa, harvemmin edes viikonloppuisin. Vaivoja en jaksa tässä enää selittää, kuitenkin fibron lisäksi on pari isompaa juttua, niitä pienempiä sitten vielä. 

Tuo miksi paasaan näistä säryistä johtuu myös siitä, että jätin omisarvikselle eli työpaikka-arvauslekurille viestiä. Kyselin siitä B-todistuksesta, mutta raposin samalla eilisen päivän olotilaani. Vastaus oli aika kyynisen oloinen: hänellä on ollut kiire, ei ole ehtinyt eikä hän aio edes viettää Vappua. Loppukaneetti oli se tyypillinen, että pitää yrittää vaan jaksaa. Jotenkin siinä päreet paloi! Jos lääkärin asiantuntemuksella toivotellaan vaan jaksuja, on jotakin minusta unohdettu. Eikö hänen pitäisi edes vastata jotakin asiallisempaa? Tai sitten ei – mitä siitä. En minä nyt sieltäkään mitään odota, en myöskään KELAlta. Olen jo niin tottunut siihen, että mitään ei tapahdu eikä mitään saa, vaikka pyydetty ja luvattu on. Niin kovin moni asia on nytkin vaiheessaan ja odottaa – enkä minä voi niille itse yhtään mitään. Sehän tässä onkin kirottua!

Mutta vielä Vappuun. Kyllä se edelleen merkitsee minulle jotakin eli Työväen juhlaa. Muistelin juuri niitä monia vuosia, kun kokoonnuimme porukalla ensin illalla tai aamuyöstä tekemään banderolleja, aamulla hyvin varhain torille hiukka uhoten kokoamaan joukkoja ja sitten marssimaan. Oli se kuulkaas joskus aikaa komeeta! *kyynel silmäkulmassa* No, nyt ei ole kunnon marsseja, eikä niihin pystyisikään. Toivottavasti jotkut vielä kuitenkin ajattelevat Vappua sen oikeassa merkityksessä eivätkä vain pippaloina. Toivoo tämä, julkivasemmistolainen pahimmasta päästä! Kuuntelen muuten parhaillaan työväenlauluja, siitä vanhemmasta päästä, traditionaalisia. Aika hienoa, sano.

Niin että, komeaa Suomalaisen työn päivää vaan kaikille lukijoille!


-------------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrve, kamut! No just, mä olin sitt eile taas tehny typerii. Mami o vihaskana, ei hualinu mua viakkuusa. Mä nääs olin tehny ne päiväpeittotemput taas pitkäst aikaa. Mutt ku nii väsytti siin sänkyss eikä jaksunu laatikoll, juu nou. No vähäks mua hävetti. Hävettää viäläskii. Ja mein murinakone pyäri monta tuntii eile illall. Enkä mä saanukkaa heekkui vaiks luvattii *möks*. Mull taitaa olla liia piäni pää ja liika vähä muistii. Mami puhuu jostai muistitikuist, voisinkoha mäki saada semmose. Ett niinku ois muistii enemmä =O No, tänää me jo ollaa vähä enempi frendei ja kyll mä varpist saan jo heekkuu kans. Vaiks mä luulen, ett tänää viäläki lentelee vaa vihanneste roippeit. Toisaalt, tuall jääskobess on mjunuaisii ainaskii yks paketilline >o< Mä olin kyll partsill eile ja tsiigailin, ku noi snadit ihmiset pelas jotai tuala. Niit o kliffaa tsiigaa täält ylhäält, paljo piänii ko liikkuu. Ei tuu aika pitkäks. Ja sitt o hirveest fogeleit ku lentelee tosa iha mun nokan ees. Onneks on klasit väliss. Muute niitte kävis huanost, mrrrrrrrrrrrrrr. Ei oo mamill taaskaa kuvaa enkä mä haluu sitä taviskuvaa, ku mä taas goisin täss samass asennoss ku aina, täss sänky kulmall. Ei täss oo mitää kattomist. Orja ettii jotai...




Kliffaa vapaat vaa hei kaikill!


----------------------------------------

Vincent, erittäin lyhytmuistinen jopa kissaksi!

Päivän slogan: Muista, mihin joukkoon kuulut!


Päivän biisi: 










 

Luettua: Johan Theorin – Yömyrsky, erilainen rikosromaani, poliisiromaani, kauhuromaani – kaikkea tätä samassa paketissa. Westinin perhe muuttaa Öölantiin, vanhaan kartanoon. Kartanon historiassa on tapahtunut outoja asioita jo sen rakentamisesta lähtien – ja tapahtuu edelleen. Kirjan yhtenä juonteena kulkee Öölannin historiaa ja sen tapahtumia, myös kartanon ja majakoiden historiaa. Öölannin kesäasutuksen myötä rikollisuuskin on kasvussa, huumeiden salakuljetus ja kesämökkien ryöstöt ovat arkipäivää ja lähipoliisina aloittaakin uusi leidi, Tilda, joka sotkeentuu tahtomattaan kaikkeen tapahtuvaan ja jo tapahtuneeseen. Tildalla on myös sukua saarella... Lisää myöhemmin toisaalla. Kirja on erinomainen sekoitus historiaa, kauhua ja erään perheen tarinaa, mukana myös rikos – tottakai. Minä suosittelisin tätä kyllä kaikille, varsin poikkeava teos, erinomaisesti kuvatut luonnonolosuhteet ja pienet merkilliset tapahtumat, hrrr. Welhotar piti kovasti! Marsha Mehran – Ruusuvettä ja lammaspataa, jatkoa Lumoavien mausteiden kahvilalle. Sisarukset jatkavat edelleen kahvilan pitoa Irlannin pikkukylässä ja ovat jatkuvan silmälläpidon alla. Eikä ehkä aivan suotta, heillehän tapahtuu myös kaikenlaista. Ilmassa on myös romantiikkaa, outoja tapahtumia ja kylän pappikin on siirtynyt satelliittiaikaan. Jos hömppäluokitteluun mennään, tämä on sellaista raikkaampaa ja luettavampaa hömppää. Mukaan voi laskea erilaisuuden hyväksymisen, Irlannin ja Iranin kuvaamisen ym. Eli ihan lukukelpoinen tämäkin, kuten edeltäjänsäkin...


 


POIKKEAVA NÄINÄ AIKOINA! 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti