lauantai 25. heinäkuuta 2009

KIPUA, SÄRKYÄ, VALITUSTA JA VÄNINÄÄ (unohtuiko jotain?)


Hyvää yötä ja huomenta! Ei tästä kuulkaas tule yhtikäs mitään, ei mitään. Olin eilen niin mukavan relaväsy, sataa ropisi oikein leppoisasti ja silleensä. Kuukahdin kirja kädessä – ja heräsin alta tunnin päästä. No, uudestaan. Heräsin taas kohtapian. Ylös, tupakalle, uudet lukuharjoitukset, sammahtaminen - heräsin kivun huutooni, kiljuin siis ääneen. Koipia, lonkkaa ja olkapäätä sattui ja jomotti niin prleesti, oli pakko nousta. Riipiä kaffetta, leipä ja kourallinen mömelöitä. Jospa se siitä sen verran rauhoittuisi, että saisi joskus vielä vähän unta. Tämä ei kuulkaas ole yhtään mukavaa! Lisäksi tuo käväissyt sade ei juurikaan poistanut painostavaa ilmaa, kunhan hetken jaksoi kastella. Makkarissa on siis hikikii, vaikka kissin kanssa vain uinuu, siis sen minkä uinuu.

Eilen oli Varastollakin hiljaista, ei juuri mitään puuhaa. Eräs leidi toi kyllä ison pinon tavaraa juuri ennen kotiinlähtöä, oletusarvona, että saa ne maanantai-aamuksi. Hän saakoon ne, jos ja kun minä vain pääsen sinne ajoissa. Taksot ovat muutoin kulkeneet suht ok, mutta ihan pari asiaa: välittäjät eivät osaa merkitä omavastuuta oikein eli minähän maksan pankkiin, koska minulla on ns. kuukausilippu – taksot aina kinuavat sitä 2.20 juuroa/keikka käteisenä. Korjatkaa se jo, pliiz, kai 2 vkossa ehtii yhden merkinnän oppia. Samoin ns. jatkot aiheuttavat ongelmia eli se, että menen jonnekin, josta jatkan klo jotakin jonnekin muualle. Eilenkin osoitteeni olivat väärinpäin eli kuski oli menossa hakemaan minua kotoa, kun piti noutaa Risman edestä tavaroiden kanssa. Fiksu kuski oli tsekannut koko kyydin (siinä siis näkyy koko tilaus eli nouto töistä, vienti kirjastolle, nouto Rismalta ja vienti kotiin) ja soitti kysyen onko tässä jotakin outoa. Eli tuli vain vähän myöhässä, pääsin kotiin. Uusilta välittäjiltä muuten ei edellytetty yhtään mitään, vain mielellään kokemusta asiakaspalvelusta *köh*. Aikaisemmin keväällä, muistattehan, edellytettiin vielä yhtä sun toista koulutusta, atk-tuntemusta jne. Että niin se rima vain laskee. Muutenkin taksot elävät jännittäviä aikoja! Virmat ovat jättäneet tarjouksensa siitä, ketkä Muilutus ottaa yhteistyökumppaneikseen ensi vuodeksi ja ehkä pidempäänkin. Kaveri, jolla on oma virma, kertoilee aina minulle tällaiset tärkeät asiat aamukyydeissä. On se hyvä saada sisäpiiritietoja ,D

Eilisestä roudauksesta ei ole juuri kerrottavaa; kirjastossa oli vain 4 latteaa varausta, hyllyissä ei mitäkänäs. Vihannestsioski sentään pelasti vähäsen, siellä oli taas vaikka mitä; kotimaista kyssäkaalia, tosi nättiä mangoldia, purjoa, kukkakaalia, herkkareita, paprikoita jne. Hyvä, että se on olemassa! Risma on remontissa – taas. Hmph, paikat ovat sekaisin eikä kaikkea tavaraa ole. Ne, jotka tykkäävät shoppailla: siellä on jumalattoman iso remppa-ale yläkerrassa, tavaraa riittää, kenkää, vaatetta, puutarhataravaa. No, en minä paljoa kaivannutkaan ja sain haluamani. Loppuaika menikin Liiterin listaa tutkien eli sieltä ns. pakkoeväkset ja vähän pakkaseenkin jotakin, varuiksi. Vihanneksia tuli mukaan säkillinen, vähän fisua, kissatavarat – eipä juuri muuta. Hyvin tavanomaiset ostokset siis, ei mitään räväkkää.

Sen verran kuitenkin taas, että tänään laadin kukkakaalicurrya ja huomenna jotakin kesäkurmitsasta. Vähän vaihtelua sentään ,D Alkuviikosta pääsenkin Hakikseen, joten sitten saa tofutäydennystä ja muuta mukavaa. Belgarionkin tilasi tyyliin ”pari-kolme tofua, jos jaksat niin kiloja ;D”. Lisäksi mausteita täytyy ostaa, osa on lähellä loppumista myös Belgarionilla, joten... Viime viikon olemme toisistamme tietämättä syöneet erilaisia heiniä koko viikon. Eilen pistettiinkin elämä risaseksi ja syötiin Liiterin neljän juuston pizzat – olivat muuten aika nameja! No, ainakin kun ei ole pitkään aikaan pizzaa vedellyt nassuunsa. Jälkkäriksi saimme kirsikkapiirakkaa ja loput jäätelöstä – nämäkin herkut kestivät kolme viikkoa, uskomatonta! Totesimme, että hinta-laatusuhde on silloin optimaalinen. No, met herkuttelemme vain kerran viikossa, muuten mennään suht tavismuonalla.

Uaah, tuon kirjoitin klo 2 jälkeen. Kävin sitten uinumassa pariinkin otteeseen. Ei tämä oikein tästä tokene. Koipia vain jomottaa, väsyttää jne. Annoin itselleni luvan makoilla ja mömelöryhdistyksen aikana ehkä esitellä imurille keskilaattiaa. Ruokaakin laitan vasta silloin. Syödä kyllä jaksaa vähän kipeänäkin ja sen jälkeen voi ottaa taas tirsat. Ähh, raunio mikä raunio...


 


---------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kissit! Hei, mä sain mjunuaisii, sain sain. Tosi heekkuu, mutt en jaksunu syädä kaikkee. Ei oo oikee hirmu nälkä, on viäläkii kuuma. Mäki vaan makoilen. Eilen oli Poika käymäss ja mä sain olla sen kaa. Koko aika ku se oli täälä, mä olinkii tosa soffan selkänojall lähell sitä. Eikä se muut ku naureskeli. Mä tykkään siittä, hjuu. Mutt muaki lötkötyttää ja näköjää mamiiki. Tiätteks – se kilju yälä nii, ett mäki olin iha täpöhereill. Karmeet ku mä pelästysi, ett onks joku elukka tullu sisään. Kävin sitt tutkiis, eikä ollu ja menin mamin viakkuu, mutt se hääti mutt pois. Se oli nii kipee, ett sitä ei saanu ees koskee ku se alko jo melkee huutaa. Pyys se anteeks ja mä tiän, ett ei se tarkota mitää. Mä pääsen taas nuuskuttaa ja kuanottelee sen kaa päiväll. Sitt ku sill on parempi olo. Voisiks joku sanoo jotai noill ilmoill, meill o vähä ku kasvihuanees. Partsilkaa ei oo oikee hyvä! Kuvatila mä annoi mamill, ku siälä ei oo must kuiteskaa kunno fotoi.

Nii ett kliffaa löördaagii kaikill kamuil – vedetää kunno relaa ja safkataa hyvi!


-------------------------------------

Kiitos, Vincent, olet sinä sentään niin ymmärtäväinen...

Päivän slogan: Jos seurustelisin itseni kanssa, yrittäisin lopettaa suhteen mahdollisimman nopeasti!

Päivän biisi: The Rain Song

Luettua: Karin Slaughter - Häpäisty, eli sessio jatkuu. Lena saa selville jotain enonsa menneisyydestä ja pakenee. Samalla tapahtuu muutakin outoa, parempi vilkaista linkkiä. Edelleen tämä suosittaa kesälukemiseksi. Kassandra Block – Viimeinen ruusu, tunnustuksellisenomainen lesbotarina, terävä, ironinen ja hauska(kin). Tässä etsivä Renate Kress selvittelee saksanturkkilaisten nuorten tyttöjen katoamista. Ovatko ne mahdollisesti kunniamurhia, pakotettuja avioliittoja vai mitä on tapahtunut? Paljon hyvää lesbo- ja turkkilaiskuvausta eli eri kulttuurien asenteita ja tapoja. Welhotar suosittaa ja piti tästä, mielestäni tämä on jopa parempi kuin tekijänsä edellinen eli Rakkauden puukottamat. Luvataan, että tulossa on lisää ja minä ainakin aion lukea. Suosittelen asiasta kiinnostuneille, avarakatseisille (hiukan oikeaa seksiäkin mukana!) ja islamista maahanmuuttajien keskuudessa pähkiville asenteille. Lukekaa ihmeessä Kassandraa, jos ette jo ole tutustuneet – mielekäs vaihtoehto taviskirjallisuudelle =D 



MYÖS KISSIKENKÄT LEPOON NYT! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti