torstai 13. elokuuta 2009

EI-NIIN-PALJON-VÄNINÄÄ -POSTAUS =O


Jahas, torjantai – lopultakin ja edes. Miten pitkä viikko oikein voikaan olla? Alastomassa ja tylsässä vuodessa on monta kymmentä viikkoa ja tämä on niistä yksi *dramaattista musiikkia tähän*! Ei silti, menihän se eilinenkin päivä. Nyt tosin särkee taas täpöllä koipia, unohtui lepuuttaa eilen. Oli muuta tekemistä. Lisäksi heräsin keskellä yötä valvomaan tunniksi tahi pariksi. Ei kiva, ei mukava eikä hyödyllinenkään.

Varastolla jopa oli ihan viihtyisää, ette usko kuitenkaan. Syynä se, että tein salavihkaa omia hommiani ja ihan oikeita töitäkin (no ihan vähän pelailin ja luin lokeja, no juu, kommentoinkin ihan vähän vaan). Sitten tein kaksi täsmäiskua Serkkuihin. Ensin normitäsmäiskun – sain 50 % alella täisteräleibä ja joku õuna-kamelipötkylä, siis 60 senttiä ja 70 senttiä =O Jöstas, siinä Fasun sun muut leipomot kalpenevat. Ja miten herkkua ne ovat! No juu, tuli vähän muutakin. Toisen kerran kävin hätinään hakemassa tummaa kirsisokolaatia.

Kerron tämän teille luottamuksellisesti nimittäin – Welhottarella oli vieras kylässä! Todella ihmeellistä. Minä nyt odotan teidän reagoivan jotenkin? Ai että ei vai, minusta se on kyllä mainitsemisen arvoinen asia. Varsin saa tämä leidi tulla toistekin. Meille jos ilmestyy ovelle kahden kassin kanssa, joista toinen on täynnä kirjoja ja toinen vihanneksia ja pari lomperoa, minähän suorastaan vedän niskasta ihmisen sisään. Varsinkin, kun tullaan ikäänkuin kasseja edessä tarjoten (suojana, luulen...). Tarjoan kaffet kaikkinensa ja juttelenkin suurinpiirtein järkeviä... ainakin omasta mielestäni. Kiva kun kävit – mukavaa oli! Ja nyt on sekä ruokaa että kirjoja. Ei sitä pieni *köh* Welhotar enempää kaipaakaan. Btw, heti lähdettyäsi Vincent nousi ylös ja aloitti marinan ,D Eli mitä minä sanoin siitä flöittaamisesta.

Tämän päivän kun saisi vielä kulutettua ilman ihmeempiä vaivoja. Huomenna olisi kevyt kenttäroudaus, entiseen tapaan. Posti on muistanut kirjapaketilla, yksi kirja tuli myös suoraan luukusta. Huh, minä olen kohta taas lirissä niiden kanssa. Mutta kun on niin kiva saada postia ja varsinkin kirjoja. Ainut ongelma on, että niistä vaaditaan pienen pieni lisäpalvelus, ehh. No, ehkä minä taas kykenen jaksamaan, jahka innostun tarpeeksi. Juuri nyt haluaisin penkaista tuon kassillisen läpi, mitä kaikkea siellä olikaan. Yölukemista, taksolukemista – kaikkea kivaa! 

Jahas, pitäisi taas tänään miettiä, mitä aion syödä ensi viikolla. Tofua on pakkasessa, siinä on kolmen päivän muona. Soijarouhettakin on. Fisua ei, juu fisua pitää tuoda ja kissinmuonaa. Ja yhtä sun toista muuta pientä tarpeellista. Argh, täytyy tehdä kauppalista – viimeksi tein listan, mutta silti unohdin osan. Miten ihminen voi olla niin epäjärjestelmällinen, kysyn vaan? Ei, se ei ole dementiaa – ai mikä...

Sade ei raitistanut ilmaa yhtään, täällä on ahdistavan hikistä ja ilma ei edelleenkään liiku mihinkään. Tahtoo myrskyn, nyt! Lisäksi täällä on hitsin pimeää muukin kuin minä eli säästämme sähköä, kuten eräässä lokissa muistutettiin – armas iso valolamppu teki sen taas. Nyt siihen kyllä ostetaan enegrialamppu, ainakin kokeillaan.


---------------------------------



Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat. Nonnih, tääl kävi joku ihmine eile. Mami ei sitt vissii kehdannu pitää mua nälässä ja pahoinpidellä nii ni se kaivo fisuu pakastimettimest ja syätti mutt turvoksii nii, ett mä goisin koko aika, ku se leidi oli täälä. Mä kuulin kyll, ett mua kehuttii fiksuks ja nätiks – no niin mä oonki. Kertokaa se nyt tollekki, se on viäläki vähä katkero meinate. Mutt juu, ainaki on vähä leppyny. Kyll se yritti kertoo, ett mä huijin, mutt toivottavast se ihmine ei uskonu. Mä olin nii nätti ja nii kilti, maailman kiltein ja söpöin oikee – hjuu *kiero virn*. Nyt mami on pessy koko sänkyn, eheheh. Ans kattoo mitä mä keksin tänää... Jaha, ei niinku fotoi eikä yhtää mun näköne kissikää, son kuiteski täält.




Kliffaa päivää hei kaikill, mä painun partsill goisii >o<


-----------------------------------

Vincent, armoa ei tunneta, jos jotakin on tapahtunut minun ollessani työssä!

Päivän slogan: Jotkut ihmiset nyt vaan ovat mukavampia kuin jotkut muut...

Päivän biisi: Uraani halkeaa

Luettua: Minette Walters – Mielen häiriöitä, edelleen uusioluentaa. Walters ei myöskään petä (lähes) koskaan. Tämäkin varsin mainio opus siitä, mitä oikeastaan tapahtuikaan joskus, kuka teki ja mitä jne. Ei sen enempää, linkistä lisää...


 


KISSIKENKÄT TÄNNE - SATTUU! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti