sunnuntai 16. elokuuta 2009

SUNNUNTAIJUPINAA MONESTA ASIASTA - JA KOVAA...


Jospa tänään lyhyemmin? Ei ole paljon asiaakaan, kun nukuin melkein koko lauantain. Oli niin hitosti univelkaa ja lähes nukkumaton yö takana. Troppasin itseäni kohtuureteästi ja annoin unen tulla ja kuljettaa. Eli vähänkin kun haukotus tai väsy näytti pientä rumaa päätään, Polga pötkölleen ja peitonkulmaa silmille. Hyvin maistui uni. Oikein monta kertaa, lopetin laskemisen kolmannen urvahduskerran jälkeen. Että nyt on nukuttu. Tosin tämä yö jäi taas erittäin lyhyeksi. Myös ensi yö voi sitten mennä tosi huonosti, kuten yleensä meneekin.

Ne hereilläoloajat käytin ruuan laittoon ja perunoiden kiehuessa pikaimureerasin kissankarvat laattioilta. Jesh! Lääkkeiden vaikutus antoi sen verta enegriaa. Lisäksi laitoin siksi aikaa taas pyörimään koneellisen pyykkiä, ne olivat valmiit juuri kun lopettelin ruokaani. Mahdottoman hyvä ajoitus siis. Ja ruoka kiinnostaa, vai? Kerron, vaikka ei kiinnostaisikaan. Eli herkuilla meikäläisittäin; uusia pieniä perunoita, muhennettua parsakaalia sen uuden repsetin mukaan, tomaatti-sipulasaladoa, keitetty kananhävytön ja jokunen pala silliä. Hurrrrjan hyvää. Pottuja jäi vielä tälle päivälle, ihan tarkoituksella. Saan tänään paistettuja uusia pottuja tai siis oikeastaan jonkinmoista vihannesspydäriä, en vaan vielä tiedä, mitä muuta sinne ängetään. Paljon sipulia kuitenkin. Ja mausteita.

Lukeminen jäikin sitten – ikävä kyllä – vähäisemmäksi. Olisin mieluusti lukenutkin, mutta tällä kertaa nukkuminen ja sen tarve vei ehdottoman voiton. Pääasia, että sain makoilla sängyssä. Koivet ovat heittäytyneet aika pahoiksi. Saattaa olla jopa vastaanotin tarvetta huomenna. Minähän en koipikipuisena lomalle lähde, nih kerta. Nyt nimittäin normikivun lisäksi akilleksia viiltelee joka askeleella, lisäksi piriformiskireys on äärimmillään ja jalkapöytiä puikotetaan kuumilla sukkapuikoilla... Ei tätä muuten osaa kuvailla, se pitäisi itse kokea. Ei kukaan olisi halukas, any?!

Mutta mikä huvitti tuossa lehtiä lukiessa... että Kuupperin Lissua (sitä Vinskiä kans) ei päästetä esiintymään Tampereelle . Hyvä Tampere – oikein kunnon moka, heheheeh. Lissuhan on itsekin nykyään uskovainen, shownsa olisi tuonut taatusti kaupunkiin kaivattua rahaa, mutta eikös nämä vetoa joihinkin ns. kristillisiin arvoihin. Lissu taitaa olla sitten väärä profeetta =D Ei tässä oikein voi kuin hekotella. Ziis näitä uskovaisia, jotka vetoavat ihan – siis ihan mihin tahansa! Lissu kun vastustaa huimeita, alkoa, tekee nuorisotyötä jne. kovasti paljon nykyään. Että ei kelpaa, eihän toki, malliksi. Hjuu, kun näyttääkin vähän Jesseltä, ei ole kraka kaulassa eikä valkoista paitaa... Se oli Tampereen moka se, ei tartte käydä siellä(kään) kaupungissa sitten enää! Minä kun nykyään valitsen menoni äärimmäisen tarkasti. Oikeasti, jos joku olisi lippua halvalla tarjonnut, olisin jopa harkinnut asiaa ,D

Josta tulikin mieleen armas yläkerran naapurini, joka vietti eilen päivällä uskomatonta ovenläimimis-showta aina käydessäni tupakalla. Hornetit sun muut eivät häirinneet – no, minustakin se oli ihan kivaa. Meneillään on Helsinki International Air Show, vielä tänääkin siis!  Olen aina pitänyt Malmin lentokentästä, siellä on käyty jo kymmeniä vuosia ihan huvin vuoksi, juomassa ja istuskelemassa, kävelyllä (Silloin Joskus) lähistön ryteiköissä sekä katselemassa hyppykoneen (tuolloin vanha kunnon Pilatus-Oskar-Alfa ,D) lähtöä ja muuta kivaa. Luultavasti saamme siis pitää kentän kenttänä eikä sinne tule asuntoja. Jumalauta, Tsadi on täynnä peltoa, jonne väsätä kämppää, käyttäkää niitä ja nostakaa ne talot PYSTYYN sen sijaan, että rakennetaan jotain 2 - 3 kerroksista pientaloa, perkele! Nih! Jos ette kestä asua lähellä, muuttakaa jonnekin Epsoon korpiin tai hei – Kirkkonummella olen nähnyt todellista korpea, tyhjää näreikköä. Siellä on tilaa! Eivät kaikki voi asua omakotitalossa keskellä Manskua, eivät tod. Eivätkä haluakaan, en ainakaan minä! Kenttä nyt vain kuuluu tänne! Vähemmän sieltä äänisaastetta tulee kuin Vantaalta, josta tulevat koneet ajavat suoraan yli niin, että pyörät näkyvät. Täsmällisesti ajoissa, vieläpä... Nyt sitten siis asiaan, oudosti näköjään poikkeilen vähän sinne sun tänne taas tänään. Eli sen sijaan minä en sanonut mitään yöllä, kun parvekkeella huudettiin, laulettiin, tehtiin uutta nuorisoa ja muutenkin elettiin jurripäissään aika metelillä. Nähkääs kun muutenkin valvoin, ei se minua haitannut. Olisi varmaan pitänyt sitten haitata ja nostaa meteli, keskellä yötä. Hmmm... tämä on äärimmäisen mielenkiintoista. He eivät varmasti omasta mielestään häirinneet mitenkään, mutta minun harvat savutteluni taas kyllä häiritsevät (ainakin sitten kankkusessa, varmaan vielä pahemmin). Pitääkö tuon takia alkaa miettiä muuttoa vai pistäisikö peräti suitsukkeet aina röökin jälkeen palamaan – sen savu nimittäin iskee vielä pahemmin *ilkeä virn*? Mitäs muuten tykkäisitte ajatuksesta? 

Voihan paashat, taas sunnuntai! Se on taas taksojen telliminen edessä – toimiikohan heillä edelleen nettiyhteys. Jumankauta, kun vahvistustakin pitää ihan erikseen pyytää... on tuo Palmiankin toiminta erikoista, jos oli edeltäjänsäkin. Kyllä se kaiken järjen mukaan olisi parasta, että tuon Helsinki-kortin saajat saisivat myös luvan itse tilata kyytinsä taksikeskuksesta tai invataksin suoraan – ihan miten parhaaksi itse näkevät. Kun asiaa perusteltiin muutamalla väärinkäytöksellä, voihan sen kortin täpätä pois niiltä, jotka kävivät Mikkelissä päiväkahvilla (tämä on nimittäin aivan kaupunkilegenda)!

Aijjahah, kello on taas vasta vähän yli kaksi. Tässä kohdassa reilusti yli kolme Tuota joo, siis ei nukuttanut. Särkee taas täpöllä, heitin mömelöt ja menen kohta uudestaan maate. Saa nähdä ehdinkö tämän valmiiksi, sitten seuraavan tunnin ajan ei Vuodatukseen kannata mitään yrittääkään, argh! Juu, en saa. Painun siis sänkyyn rauhallisin mielin.


---------------------------------------



Purrrrrrrrrrmenta, kaiffarit! Joo hei, ei tuu heekkui. Vaa sitä kissimuanaa, mutt se on onneks sitä iha hyvää. Ja sitt oon aamusi saanu kalkonibiitin ja hampulikaakkei. Ei niinku tänäänkää tuu mitää, toi kaivo pakkasest sitä valkost höttöö taas safkaks itellee. Mä en ala, piän viatoine kissi joutuu kärsii taas nälkää mont päivää, ku se syä sitä. Jos mä saisin pummittuu donarii vaiks illall, jos se duunais saladoo tai semmosii leipei... voi ku tekiskii! Muute mäki oon goisinu, ottanu relaa ja sillee. Sitt ku aurinko alkaa paistaa partsill, mä oon vaihtanu sinne. Mmm, ja välill käyny täss aamull tsigaas öttiäisii. Hei ei niit oo hirveest viäl näkyny. Toi lupas kyll, ett jos vaiks ens viikoll jo alettais polttaa siäl kynttelii ainaskii joskus – mä saisin sitt yäpeehosii *raks, rouskis*. Oon joo ollu iha kilti ja mami on paijattanu mua. Sen viakkuu tyynyll en oo uskaltanu goisiin jäädä kummiskaa, se voi vahinkos vaik plittaa mut. Nii ni oon siirtyny toho jalkopäähä sitt – hei, nyt tosa on sitt kunno fotokii must. Kerranki se ehti ja muisti ottaa. Mä oon ollu iha kadoksis koko lokist >o< Epist toi tommone. Mami on valikoiva taas, tai sitt se ei oo vaa saanu aikaseks mitää. Iha kui vaa.


 



Kliffaa söndaagii ja leedii viäl kaikill!


------------------------------------

Vincent, rauha maassa, toistaiseksi...

Päivän slogan: Muilla voi olla toisenlaisia mielipiteitä, mutta minä olen oikeassa!

Päivän biisi: Ride A White Swan

Luettua: Anna Gavalda – Lohduttaja, erikoinen opus. Aluksi en millään päässyt / jaksanut nousta kärryille, kunnes tarina alkoi kulkea. Ehkä se oli tarkoituskin... Keski-ikäinen mies identiteettikriisissä; suhde naisystävään on erikoinen, mies ei jaksaisi enää työtään siinä merkityksessä kuin aikaisemmin (raha, matkustaminen, asema), ajatukset alkavat kulkea omia latujaan. Lisäksi hän saa kuulla eräästä kuolemasta. Hän muistaa nuoruusystävänsä, jota lähtee tapaamaan. Ja tapaa samanlaisen, itsensä unohtaneen uraohjuksen feikkitalossa, feikkivaimoineen. Koulujuhlissa kuitenkin ilmestyy eteen uusi naistuttavuus, joka asuu lapsilauman kanssa vanhassa upeassa talorötiskössä ja kertoo hänelle tarinansa. Kirja on tiiliskivi ja tässä vain osa tarinaa, ei juonipaljatuksia siis. Tavallaan pidin tästä, kun pääsin aivan loppuun. Ehkä alku todellakin kuvaa miehen silloista tilaa, en ole riittävän koulutettu (ainakaan eräiden henkilöiden mielestä) analysoimaan tekstiä, joten annetaan sen olla. Pääasia, että minä pidin ja suosittelen – en kaikille sentään, jännäriä tästä ei saa tekemälläkään. Enempi ihmissuhdesotkua ja elämänarvojen uudelleen miettimistä. Jännä tuttavuuus kuitenkin. Ruth Rendell – Hepokatti , tästä minä olen aina pitänyt eli luennassa varmaan kolmatta tai neljättä kertaa. Suosittelen ja loput linkistä. Rendellin olenkin jo kehunut useampaan kertaan...



KISSIKENKÄT TOOOSI HILJAA TÄNÄÄN!



PS. Tiedoksi, että tajunnan räjäyttävät chilit kukkivat vasta nyt – kele! Ja vain osa, osa on vielä tosi pieniä. Tarvinnevat sisähoitoa vähän myöhemmin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti