sunnuntai 11. lokakuuta 2009

SUNNUNTAI-AHI NOSTAA PIENTÄ JA RUMAA PÄÄTÄÄN!



Tämä varmaan selittää eilisenkin hitonmoisen väsymykseni!  Hei, minä olen tosissani, kaikki sopii kuvaan. Ai niin, fibrohan se oli, mutta jos olisi tämä myös? Tai sitten ei. Onkohan omisarvis lukenut tämän, laittaisikohan huomenna linkin menemään? Kaikkea sitä tuleekin miettineeksi illalla, kun kerrankin valvoo. Nukuin eilen päivällä ainakin 5 – 6 eri otteeseen suurinpiirtein saman verran tunteja. Ja vielä yöunet alle ja päälle! Että vähäsen on univelkaa vieläkin. Välillä, siis hereillä ollessani, tein ruokaa ja söin, tiskasin seuraavalla tauolla, imureerasin ja pesin pyykkiä toisella jne. Kyllä se katsokaas hoitui kummasti. Koipia vaan jomotti edelleen eilenkin, pahasti. Ei se lepokaan auta, siis vain pari päivää. Pari viikkoa voisi vähän avittaa, siitäkin muutama päivä pitäisi pysyä melkein petissä kokonaan. Ja sitähän ei saa tehdä, tietenkään. Tehän jo tiedättekin, armaisat lukijani, mitä siitä seuraa?! Kutsu terveysfasistin vastaanotolle. Se ei ole mitään leikkiä vaan melkoisen lähellä nykytotuutta. Eipäs naureskella siellä, ei ainakaan ääneen! 



Ruuasta on pakko rapottaa sen verran, että kylläpä onnistui taas kasvissössöt äärihyvin. Tein romanescosta ja muutamasta porganasta sosetta, maustoin sieniliemikuutiolla, yrttirahkalla ja varovasti soijalla. Lisäksi keitin jokusen pienen perunan (tarjolla tänään: juuresspydäriorgiat!) kylkeen. Sitten tein omalaatuisen näköistä kesäkurmitsa-tofu-kastiketta. Näytti oudolta, maistui älyttömän hyvältä – toki intialaisin maustein. Kietaisin näitä saavillisen, sain älyttömän ähkyn enkä syönytkään sitten muuta koko päivänä. Ja joku vielä väittää, että kasvisruoka ei pidä nälkää ja on kevyttä, huh! Apetta jäi ainakin pariksi päiväksi eli tästä syödään tänään, tehdään kasvisspydäriä eri lisukkein ja huomiseksi ja jopa ylihuomiseksi saan eväksetkin. Nämä tuoreet tavarat kun pitää saada alta pois äkkiä, niin kauan kun ne vielä ovat mahd. tuoreita. Urps. Örps. 



Jahas, jo alkaa kevyt sunnuntai-ahi tunkea rumaa päätään esille. Pitäisi Varastolle eikä pätkääkään huvittaisi, haluttaisi eikä jaksaisi. Ei halua palellen odottaa taksoja, kiipeillä niihin satuttaen itseään  ja katkoen kyntensä, tapella kehnojen turpavöiden kanssa jne. Invataksiin on muuten äärivaikeaa kiivetä itse, jos ei käytä nostinhissiä – se taas on pyörätuolia varten, kuski ei laske sitä edes pyynnöstä, koska se lisää ajoaikaa 4 min ja normaali nousu on vain 1 – 2 min, tiesittehän? Ei halua kuulla joidenkin ihmisen jaanausta siitä, mitä tehdä omakotitalon pihamaalla, miksi ei vuokrata eteenpäin pojalle ostettua opiskeluasuntoa Kalliossa, vaan se jää miehen työhuoneeksi! Erään päivittäistä venäläisten uusrikkaiden ”ostavat kohta koko Suomen” –manailua. *perkele* Tai toisten rapoja ”tähtiristeilyltä” ja numerolehdistä. Tai muuten vaan. Ette usko, miten epäsosiaalinen minä olen Varastolla. Istua nökötän vain työhuoneessa. Haen kaffet sinne ja käyn evästämässä silloin, kun muita ei näy. Minä en halua tavata siellä ketään – minulla ei ole kenenkään kanssa mitään yhteistä. En jaksa enää edes osallistua keskusteluihin, tosin joskus erehdyn sanomaan oikean mielipiteeni perustellusti – outoa, miten se tavallisesti hiljentää väkeä. Onneksi, huolestuisin vielä enemmän itsestäni, jos sopisin joukkoon saumattomasti ,D Silloin olisi todella aihetta käydä lääkärissä, sano! 



Heräsin klo 2 aikaan, ei pahemmin taas nukuttanut. Aika normaalia, alkaa nukuttaa taas parin-kolmen tunnin päästä. Onneksi on sunnuntai ja voi mennä uusiounille. Lisäksi aion käyttää koko päiväunikiintiön, mikä tarjotaan. Naapurit menivät äsken nukkumaan, kun kävin parvekkeella ,D No, niin minäkin joskus. Nyt unirytmi on harvinaisen sekava. Jos olisi päivät kotona, saisi nukuttuakin tällä tavalla pätkissä, se sopii minulle. Oikeasti siis. Pystyn väliaikoina tekemään kaikkea muuta, jopa suht. pirtsakkana.... no joo, no väkisin kuitenkin ja edes jotakin. Jos vain yritän valvoa ja nukkua ns. oikeisiin aikoihin kuten normi-ihmiset, tästä ei tule yhtään mitään. Kohta painun Vinskin viereen, onneksi kissoilla on tuo nukkumisoikeus kunnossa. Kyllä sitä käytetäänkin – eilen uinuimme kyllä molemmat aika raskaasti. Vinski syömiensä mjunuaisten  jälkeen, minä taas rankan kasvisruuan jälkeen ;D Huvittavaa kyllä, nukuimme aivan sängyn toisella reunalla, liki toisiamme ja teimme tilaa pehmoelukoile... 



Auts, ulkona on taas kylmä! Taidan painua peiton alle välillä ja päivitellä myöhemmin lisää... Just, sunnuntait ovat pärsheestä. Jonkinlaista horrosunta, en tiennyt missä olin ja sellaista, yäks.


--------------------------------------


 



Purrrrrrrriska, kaiffat! Nonnih, nyt tuli kuulkaas niit mjunuaisii, mä söin iha hirveest. Mä olin ihan ähky. Niit jäiki viälä sillee, ett just äske vedin  viimeset. Njammmmmmmm, kilti mami. Useemmi heekkui mulle-mulle-mulle. Vaiks se kyll taas sano, ett nyt alkaa arkipäivät. Just joo, en tykkää. Ei tykkää mein möhkökää. Yritti taas ottaa must foton, menin heti piiloo. Myähemmi ehkä, ei nyt. Käväsin partsilkii ja  siäl oli galsa, ei voinu olla. Ei tääll oo nyt kliffaa mitää. Mä meen koht uudestaa goisii oikee kunnoll, jos toiki menee. Ei sekää osannu äske goisii. Huuteli mulle vaa, ku mä vähä jolisin tossa. Ei ois tarvis, ainaha mä jolisen aamusin. Juu, nyt se alkaa taas, ett se lähtee sinne röihi ja mä jään yksin tänne. Voi kun sen ei tarttis, mä tarviisin tänne omahoitaja ja hualehtijan, ainaki seuraks niinku. Ja viämää kaikki pois, niinku siis putsaan laatikot just heti ja hoitaa mun ruakakipot ja semmoset normijutskat. Nyt mä joudun sitt olee monta tuntii tääll vaa yksin, ei ihme, ett mä sitt joskus voin keksii jotai typerää, eiks? Mutt nyt mä haluun vähä uutta kissimuanaa, mamiiiiiiih!!! Ja tommose kuva se etti täält.



 


Kliffaa söndaagii kummiski teill, joill on viäl kliffaa!



-----------------------------------


Vincent, meillä ei taida olla enää kivaa tänään? 



Päivän slogan: Elämä on rankkaa – sain selkäni kipeäksi virittäessäni radiota! 



Päivän biisi: Sunday Bloody Sunday 



Luettua: Janet Evanovich – Kolmas kovanokka, palkkionmetsästä Stephanie Plum taas vauhdissa *köh*. Tästähän on aikaisemmin ilmestynyt pari osaa, toinen painos yhteisniteenä. Tuota, hömppää murhien ja muun menon siivittämänä. Muka-hauskaa irrottelua. Väkisin luettavaa, en näe kovin suurena kirjallisuutena. Nick Cave – Bunny Munron kuolema, kiero, likainen ja sikamainen opus, mutta ehdottomasti luettava ,D Bunny on rivo ja naisiinmenevä myyntimies, jonka vaimo tekee itsemurhan miehen elämäntavan ja omien omituisuuksiensakin takia. Tosin hän jää kummittelemaan Bunnylle, niin tämä ainakin uskoo. Alkaa tapahtua outoja asioita ja poika, Bunny Junior, on mukana myyntireissuilla, tien päällä, ravistamassa rahaa puista! Ehdottoman suositeltavaa likaisen oloista kähmintää, jos välillä onkin oivaltavia hetkiä. Welhotar suosittaa, jos kestää vain lukea!  




KISSIKENKÄT JO VALMIINA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti