sunnuntai 25. lokakuuta 2009

POLKA ETSII KORKOKENKIÄ *tsihih*



Tämä ei taaskaan ymmärrä! Tämä nukkui melkein kokonaisen eilisen päivän, melkein siis. Välillä annoin koneen pyörittää kylppärin matot, laitoin itselleni ruokaa (ja alustavasti samalla keittelin seuraavien päivien ainekset). Ja ei kun uudestaan sänkyyn. Unta ja kivoja omia viiteoita riitti taas ihan alkuiltaan asti. Kumma kyllä. Olenko minä vaan viikosta aina niin väsy, että lauantaina sitten iskee oikea kunnon unetus? Ilmeisesti. 



Kai jokainen nyt on muistanut vaihtaa aikaa? Katsokaas, kun Malmilla kellojen kääntämisellä ON aivan toinen merkitys *muahahaah*, samoin niiden siirtämisellä... Joten vaihdetaan vaan ns. normaaliaikaan(ko). Sopii paremmin, täällä kyllä siirryttiin jo perstai-iltana. Ihan sama, mitä kello on, siis minulle. Kunhan nyt vain taksoilla on sama aika kuin meikäläisellä. Nyt pitäisi sitten orienteerata itsensä huomiseksi Kanppiin ja sinne koipi-rtg:n. Onneksi se ei ole ns. oikeassa Kanpissa vaan Graniittitalossa. Ziis, ei tarvitse mennä Tsadin karmeimpaan ostoshelvettiin ,D Ihanaa! Sieltä aion suunnistaa Vii Voaniin ostamaan mausteita ja tofua jömmaan. Samalla käyn hallissa hakemassa Vinskille jotain kissiherkkua. Saan ainakin kyytiä ympäri kaupunkia ja asioitakin hoidettua. Tiistaina pitäisi myös käydä hoitamassa yksi juttu. Että näin sitä sairaslomalainen reissuaa... anteeksi, lepuuttaa koipiaan. Juu, ihan lekurin määräysten mukaisesti *irv*! 



Jotenkin on taas ollut vähän onea olo, kaikinpuolin. Ei piristystä missään näy. Kirjoja on ja ne ovat ihan hyviä. Samoin ruoka... On vaan sellaista mielen matalapainetta, ahistaa tuo lekuriasiakin. No, katsomme sitä sitten perstaina, minulla on silloin koko 1 h aika omisarvikselle. Rtg-kuvista en tiedä, miten nopeasti tuolla ne on tapana lausua. Eli olisivatko tulokset jo saatavissa. Toivottavasti, olen kyllä aika varma, ettei siellä mitään ole. Ehkä vähän kulumaa, mutta kyllä se varsinainen vaiva ja kipu on aivan toisenlaista. Ei fibroa, ei kulumaa, jotain... en minä ole mikään lääkäri, mutta jotakin ehkä osaan tulkita kuitenkin tietyistä asioista. Esim. kuumotuksesta ja turvotuksesta, vihlomisesta ja suorituksen *tsihih* jälkeisistä leposäryistä. Yleensä siitäkin, että särkyä on koko ajan, myös levossa ja yöllä. No, en minä teitäkään pyydä tässä asiantuntijoiksi, kunhan kirjailen ylös. 



Tänään jos viitsisi imureerata, parvekkeen myös, olisi aika hyvin tehty. Ja vielä pakkoruisku siihen päälle, samalla voisi ruiskutella basen ja kylppärin pikaisesti. Eilen jo vähän hinkkasin pahimpia paikkoja siellä, joten aivan hullu homma se ei ole. Vähän vaarallinen vaan, laattia on pluikas ja täytyykin muistaa pitää sukat jalassa! Ihan totta =I 



Muuten olen siis nukkunut, loisinut ja lukenut, syönytkin. Kas, kun syö viikonloppuna vain kerran päivässä, se riittää ihan hyvin. Työpäivinä tarvitsee vähän enemmän muonaa. Minun olisi siis kaikin tavoin edukkaampaa olla kotona – myös ruuan puolesta ,D Lisäksi ei tarvitsisi ahdistella jatkuvasti sitä, milloin taas pitää mennä Varastolle ja mitä siellä on odotettavissa. Lupasin kyllä, että voivat jemmata osan jutuista keskiviikoksi – tarkoituksella. Parempi, että minä teen ne alusta alkaen kuin että joku vastentahtoinen sekopää menee tekemään ne päin vettua tässä välissä, minä ne kuitenkin loppupeleissä korjaan ja hoidan asiat lopulliseen kuntoon. Niin että... hjuu, liian tunnollinen mieli taas puhuu *hiljaa siinä, älä nyt kaikille kerro*! 



No, huomenna kuitenkin ajelutusta ympäri-ämpäri Tsadia – ihan keskustaan jopa. Taisin käydä siellä viime vuonna kerran, vai oliko se edellisvuonna! En nyt muista, ei keskusta paljoa kiinnosta meikäläistä. Lähden kuitenkin etsimään jotakin puhdasta rättiä päälleni, ai niin, ehjää saisi olla kanssa ,D



------------------------------------


 



Purrrrrrrrvve, kaiffat! Hei, mami on kahjo, son ihan kahjo. Se pesi jo eilittäi mun basee, siis hei, mun! Harjatti siälä ja nyt siälä haisee pahalle (Tolulle, toim.huom.). Ja siälä on viäläkii määkää, tuukki menee varpist pahaks. Miss mä oikee voin olla, hei en missää. Toi on siis nii epist, nii epist ku olla ja voi. Sitt se viäl uhoo, ett se pesee ton kylppärinkii. Mä en siis ala, kaks päivää mun mestat epäkondikses eikä voi mitää tekee. Son väärin! Kissisuajavaltuutettu, mjouuuh? No lupas se jotai mulle, fisuu tai mjunuaist. En tiijä sitt, toivottavast muistaa kans. Eile saanu mitää. Yks vaa jaksaa vetää niit pottui ja punasii juurei ja porganoit. Ja kakkakuulii, paprikoit, kilii ja purjontait ja vaiks mitä. Ei siis mitää kissil sopivaa taaskaa. Son epist, son nii epist. Eiks toi kuule, ei vissii. Eikä sill oo fotoikaa, ei mitää. Siis must ei välitetä yhtää, no rapsutti se eile aika paljo ja nätist.... juu. Ja sain mä kaikkee kaakkii ja semmost. Mutt silti – vastustan, ihan niinko periaatteest, hei. Eiks joku vois olla munkii pualell. Aatelkaa, jos tein lempisoffa vaiks pestäis ja jätettäis märäks? Tai semmost? Tämmöst niinku iha yks-kaks vaa tehdää. Siin oli muka syyn se, ett oli nii paljo kissioksui... no tota, oliha niit.... tsori. Oli siäl bases, oli matoill, oli vähä joka paikas. Mutt silti! Nih kerta! Ai tommone piiretty kuva tualt! See vihjaile mun kilin syämisest, härski emone!



 



Kliffaa söndaagii hei, mamill ei!



-------------------------------------- 



Kiitos Vincent, elämäni oksukissa.... 



Päivän slogan: Toisten ilo, ihanat ja lämpöiset ihmissuhteet, komeat saavutukset ja muut saavat minut vain tuntemaan itseni entistäkin raivokkaammaksi ja vihaisemmaksi! 



Päivän biisi: It’s Allright (Don’t Think About It) 



Luettua: Ian Rankin -  Pimeän sylissä, jälleen Rankinilta erinomainen tarina. Rebus yrittää saada viimeisiä vuosiaan kasaan ennen eläkkeelle lähtöään, mutta ongelmia on, johdon kanssa edelleen. Lisäksi eräs vanha tuttu vapautuu oudosti vankilasta ja Rebusta syytetään aika monestakin merkillisestä asiasta. Siobhan taas on yksin entiseen tapaansa, käy kuitenkin fudisotteluissa ja huomaa omaavansa oudosti Rebuksen piirteitä ;D Rankinilta taas mainio opus, minä tykkään. Ja tällä kertaa, muistaessani, kiitän myös suomentajaa *niiaa*! Hyvin tehtyä työtä, hyvää ja elävää kieltä, ilmaisut kohdallansa – ziitos! Tuija Lehtinen – Nappikaupan naiset. Niin tyypillistä Lehtistä ja hömppää, että ei oikein jaksa. Nukkumaanmenokirja, taatusti nukkuu ;D Eli sopii varmasti joillekin, minulle sänkykirjana tällä kertaa...tsori vaan, kaikki hömpän rakastajat. Minä nyt vaan olen vähän erilainen muori. Lehtinen on nokkela, mutta toistaa nykyään vähän liikaa itseään. Samalla kaavallahan näitä teoksia tulee, ei siinä mitään pahaa. Mutta jokuhan näillä rahastaa, vaikka parempaakin on tarjolla! Se tässä on ikävää, että Lehtinen tienaa näillä enemmän kuin yhtä hyvät tai paremmat kirjoittajat omakustanteilla tms. Juu, olen puolueellinen, myönnetään. En kuitenkaan kateellinen, koska en osaa kirjoittaa hömppää – ihan oikeasti en *luojan kiitos*. Anteeksi, naurattaa ajatella Polkan kirjoittamaa hömppäkirjaa ”Marleena - maatalon tytär”, auuuts.....sattuu!



 


LÖYTYISKÖHÄN POLKALTA KORKOKENKIÄ *HÄIJY VIRN*?!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti