keskiviikko 21. lokakuuta 2009

TAHTOO JÄÄDÄ KOTOON!


Ihan ensimmäiseksi, voisiko joku kertoa, miksi minun pitäisi käydä töissä? Jos ei halua, kerta... tai pysty... edes kykene. Ketuttaa ja mättää erinomaisen pahasti. Jo ennestäänkin kadoksissa olleet Motivaatio, Into, Toivo ja Usko ovat kadonneet lopullisesti. Täällä tuntee olevansa alimmista alin. Ei edes enää rotta, jokin tuhoeläin ehkä. Prle, että ottaa päähän! Näiden särkyjen ja jomotuksen myötä on alkanut myös päänsärky, tai sitten se on sitä lunssanpoikaista. No kuitenkin, en minä jaksa enää. Ja sitten  nuoret valittavat  – ihan aiheesta varmasti, en minä sillä. Päästäkää minut jo tästä ja antakaa paikkani jollekin nuorelle tehopakkaukselle! Pliiz, en minä muuta pyydä. 





Aihetta iloon oli vain siltä osin, että osa väestä oli jälleen seminarinoimassa. Ensi viikolla olisi meidän vuoro. Minä lintsaan keinolla millä hyvänsä, en narinoi mihinkään kylmään, kalseaan paikkaan, jossa on rutosti portaita sekä aivan älytön ohjelma. Siis ei mitään järkeä koko jutussa. Kuvitelkaa, jotkut lähtevät sinne siksi, että voivat olla pois kustannuspaikalta ja tarjoilun takia - tarjoilun, joka on surkea sekin! Tämä EI jaksa ymmärtää näitä ihmisiä, ei sitten millään. Kyllä minä täällä mieluummin olisin, omin eväin, rauhassa. Voisin tehdä ihan töitäkin vaikka... mutta ei ole lupaa olla pois, pitää olla syy. Olen siis sairaana ensi viikon tiistaina, nih kerta! Taidan ilmoittaa sen etukäteen Upolle *virn*. 





Että ahistaa kaikki, vaihteeksi. Pitäisi organiseerata aivonsa siihen kuntoon, mitä taas selittää omisarvikselle – onkohan hän edes lukenut lopultakin kaikki paperini? Pitäisi ruinata viikko sairaslomaa, minä tarvitsen sen NYT justiinsa. Muuten alkaa tapahtua jotakin ei-toivottavaa. Pitäisi jaksaa käydä Serkuissa ja postissa, jätän sen huomiselle. Saan sitten sairista eli ei, joka tapauksessa käyn sen verran hoitamassa suhteita näihin elämäni ainoisiin ystäviin. Kirjasto on vuorossa perstaina, siellä AINA ystävä. Se ei pahemmin jupise, kun palauttaa opuksen ajoissa ja hoitaa asiansa. Ei valita sopimattomista puheluista outoon aikaan, huonoista uutisista, väärästä kellonajasta avittamiseen. Se on auki silloin, kun minä sinne olen menossa. Minä näen netissä, mitä siellä on odottamassa. Ja siellä ollaan myös aina ystävällisiä, mikä on meikäläiselle kovin harvinaista herkkua. Postissa ei niinkään. Serkuissa Herkku ja Leidi ovat ystävällisiä, Vaalea Lumikki ei – hän lienee viron venäläisiä, ainakin vaikuttaa kovasti siltä. Asiakaspalvelukin on hyvin hakusessa (eli sitä ei ole), rahastaa hän kyllä osaa ,D Huh, niin ja  Belgarionista ei ole tietoa, vielä ei ollut ainakaan sairaana. Apoteekissa oli käynyt hakemassa varuiksi suosittelemani tropit, kuitenkin. 





Ei, minulla ei ole mitään mukavaa kerrottavaa. En myöskään aio valehdella, että minulla on mukavaa ja leppoisaa täällä kotona tai Varastolla. En muista, milloin olisi ollut. Niin että pitäkää hyvänänne tämäkin horina jälleen kerran. Ei, ruuastakaan ei jaanata sen kummemmin, parsakaalimuhennosta ja italiaista kasvispataa sienten kera tänään ja huomenna eväksenä. Sitten teen thai-tai-kalakeittoa – muuhun ei enää ole aineksia. Otetaan siis sitä mitä on *muahhaahhah*! 





Ai niin, eilen iltamyöhään – siis tuossa iltaunille jo menossa, kävin ulkona tupakalla. Alakerrasta tuli kyllä sellaiset katkut, että oksu oli hyvin lähellä. Voiko joku laittaa ranskalaisia perunoita ja ruskeaa kastiketta samaan aikaan? Siltä se haisi, ja joku käristemakkara tai jokin... Yhhh, jopa kissi karkasi sisään harvinaisen pikaisesti. Minä jäin hyhhyttelemään ja jäksättelemään vielä *pahantahtoinen irv*! Nyt pelkään, että haisu on tarttunut vaatteisiinkin – apuva! Lisäksi karvatakamus oli käynyt kuusella klaffisoffalla ja ruopinut isosta kukkaruukusta multaa päälle - oi kiitos tästäkin ilosta. Kas kun laatikossa oli jo jotakin, eihän kissi sinne, prle! 





Minä luultavasti menen, ehkä minä vielä tulenkin.





--------------------------------------



 





Purrrve, kaiffat! Siis hei, toi on kumma toi möhkö. Se ei viäläkää puhu paljo ja yrittää selittää mull tosi vakavast, mä välitä kummiskaa. Mutt sitt se vissii yritti lahjoo, sain hirmusen köntsän donarii, hei. Arvatkaas, söin taas ja rupesin goisii ja toi yritti selittää jotai sänkyist ja purulaatikoist – höh. Selittäkööt vaa! Hei, siäl se leidi, se FM: Sähä voisit ottaa mut sun kissiks, jooko? Ku kert mamill on ain jotai sanomist ja sä kerta tiijät kaike kisseist. Nii ni sä voisit ottaa mut ainakii väliaikaisest. Sillee niinku atopdoida. Ett mami niinku hiffais, ett joku toine on paaaaaaaaaaaljo parempi hoitaa ku se kert on. Ku ain tulee nii hyvii neuvoi ja must kert digataa ja muuta. Mä oon kans sitä miältä,  ett tost ei oo ku haitaks. On sitt ollu vaiks kuin mont kissii enne. Hei, ei sitä tiijä mitä se on muute niill tehny, hui – apuva?!!! Mull ei oo tullu miäleenkää enne... ei se oo kertonu. Ei ku se edelline oli sairas, joo. Mutt jos se sairastukii ton jostai tekemist jutskist, vaiks safkoist tai jostai ku se känättää... Toi pitäs nyt selvittää. Mutt hei, sä FM, jooko tuu hakee mut täält pois??? Mä nätisti oikee pyydän, lupaan olla ainaskii yht kilti ku koton sitt hetikoht kolme vuade pääst! Eiks se oo iha hyvin luvattu, tämmöset sidelt kollipojalt, täh? Mä alan goisii uudestaa, tais tulla viäläkii donarii >o<





 





Kliffaa keskimmäist viikkoo, ähh, eikä ku päivää niinku!





-------------------------------- 





Vincent, ole hyvä vaan ja hanki itsellesi uusi, miellyttävämpi koti. 





Päivän slogan: Minä muistan ja suren – muiden mielestä pitäisi unohtaa ja iloita, mistä ja miksi? 





Päivän biisi: Nobody Knows You When You’re Down And Out  





Luettua: Owen Matthews – Stalinin lapset, toimittaja seuraa vanhempiensa (ja samalla myös sukunsa) tarinaa Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Mukaan mahtuu vallankumous, sota-ajat, Stalinin terrori. Kirjan nimi tulee siitä, että äiti aikanaan joutui orpokotiin ja sen mukana evakkoon sota-ajan Neuvostoliitossa, isä teloitettiin kansanvihollisena ja äiti menetti järkensä vankileirillä... Kirja on nyt hiukkasen yliampuva, saakin olla, ei tässä tiukkaa faktaa tai historiaa objektiivisesti ajetakaan takaa, tämä on perhetarina. Lisää linkistä, ihan luettavaa  mutta överiksi vetävää tavaraa sekä hajanaisesti kerrottu. En nyt välttämättä ottaisi omaan hyllyyni kuitenkaan.



 



KISSIKENKILLÄ VAAN - VAIKKA LÄPI TALVEN! 



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti