tiistai 20. huhtikuuta 2010

TIISTAI - VIELÄ ON VIIKKOA JÄLJELLÄ



Ei, ei tätä kyllä voi kohta enää sanoa oikein ihmisen elämäksi! Minä olen niiiiiiiiin väsynyt. Eilen Varastolla tuli taas vauhkottua koko päivä hommia. Hätinään pääsin kotoon, hjuu, kun oikein toivoin pääseväni. Sitten tuli Iso Väsy ja kaatoi suoraan sänkyyn, ensin meditoimaan eli puolihorrokseen ja sitten suoraan uneen. Ei hyvä, ei sitten yhtään. Piti vielä vängertää parin päivän vihannespata-annokset ja yrittää tehdä muutakin. Sen ruuan tein, en muuta. En siis yhtään mitään muuta. Ei vaan jaksu. Ja yöuni on sitten katkonaista ja kehnoa, täysfiasko. 



Uusomisarvis lähettelee veemäisiä viestejä tyyliin, että voin kyllä varata ajan miltä tahansa Arvaustalon reumatologilta, mutta ei hän niistä tiedä. Ja että repseptit olivat tuollaiset jo ennen kuin hän niitä meni muuttelemaan. Voi prkele sentän – ei taatusti. Ja miksi ihmeessä missään Arvaustalossa ei muka ole keskitettyä tietoa lääkäreistä? Minusta tuo on silkkaa kiusaamista, oikeasti. En tee mitään asian eteen. Laitoin vain viestin sisältönä suurinpiirtein tämä, mutta erittäin asiallisesti ja ihmetellen. Tasan tarkkaan eukko meni muuttelemaan lääkityksiäni – voihan tietysti olla, että ent. arvis oli tehnyt esim. lyöntivirheen mg:ssa ja 4 oli muuttunut 2:ksi potilaskertomuksessa. Voin vain todistaa, että lääkekaapissani on paketti, jossa lukee 4 mg Sirdalud... mistä se on sinne ilmestynyt, jos ei tuon edellisen hyypän määräyksestä? Menisinkö vaikka väärentämään Sirkka-repseptejä =O Voi äimälän pässit ja laamasen lehmät! Raivoni alkaa olla jo melkoinen. 



Lisäksi voin vain sanoa, että väsyttää, väsyttää kamalasti taas. Kyllä minä tuon työpäivän jotenkin selviän, mutta onko laitaa sitten muulla elolla ja ololla. Jos ei muuta jaksa kuin käydä töissä? Minusta ei. Ei todellakaan. Särkyjen lisäksi sain eilen taas vekkulit krampit oikeaan koipeeni, johon niiden on tapana aina ensin iskeä. Tästä on tulossa erittäin ikävä viikko kaikesta päätellen, jos se jo tällä tavalla alkaa. 



Yksi kirjapaketti-ilmoitus tuli postista, nyt odottelen toista pakettikorttia. Käyn sitten samalla kertaa hakemassa muutakin. Ei kehtaa ihan joka toinen päivä harrastaa tuota poikkeamistakaan työmatkalla. Se näkyy kuitenkin ajolistoissa ja pian perään jo kysellään, miksi, miksi, miksi?! Sitten vielä joku kehtaa ihmetellä, miksi elämäni on niin tarkkaan mitoitettua mukamas, että en pääse sinne tahi tänne. Prle, parantakaa koipeni, minähän liikun! Heti! Nyt! Samalla voisi repareerata vähän selkää, lonkkia sekä oikeaa olkapäätä, nehän ovat sitten pikkujuttu, jookosta? Ilmoittautuisiko tässä vaiheessa jo joku ihmeparantaja? Todellakin ihmeellinen parantaja =I



Minulla oli jopa tarkoitus kirjoittaa ihan mielenkiintoinen ja kiva päivitys, mutta – unohtakaa taas koko juttu. Kyllä täältä joskus vielä pesee ja linkoaakin, mutta ei juuri nyt. Käykääs sen sijaan Juke-lokissa testamaassa yleistietojanne – kysymykset on tällä kertaa laatinut eräs toinen henkilö! Täältä löytyy  ja kannattaa kokeilla, mukavaa eikä yhtään hävetä =D  Tottapuhuen, olen itsekin lupautunut laatimaan jossain vaiheessa yhden kysymyssarjan ja toki tulen sitten täällä runsaasti mainostamaan asiaa! Aion tehdä siitä mahtihelpon, että jokainen saisi edes olla iloinen...



Minä olisin iloinen, jos työpäivä olisi jo loppu ja pääsisin takaisin kotoon. *huokaus* En minä kuulkaas jaksa tämän enempää, tsorgen vaan. Kaffetta ja äkkiä, mahdollisimman vaffana, ziitos!



 



OTTAA TÄÄ KUITENKIN KISSIKENKÄNSÄ – VARMASTI!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti