sunnuntai 16. toukokuuta 2010

LOMALTA PALUUN AHIA JA AHIA YLEENSÄKIN!



Eilinen oli siis lähes olematon päivä. Lojuin, luin, kirjoitin.... ja söin, kun kerran voi – senkin vähän. Hiukka alkaa punkea Varasto-ahia päälle. Tuossa alkuviikosta laitoin viestiä työkaverille ja kuulosti huolestuttavan hiljaiselta. Eli ne perhanat odottavat taas minua paikalle.... ensin tulee kivoja toivotuksia ja kyselyjä, sen jälkeen tuodaan isot pinot hommia. Jep – tiedän jo, minua ei kannata pissittää! Eniten ketuttaa se, että olen puolikuntoinen. Ei tässä nyt terveen papereita koskaan voikaan saada, mutta tämä tauti nyt on vieläkin vaiheessaan. Pitänee konfirmeerata työporukkaa asiasta. Siis että en ihan täpöllä aio kyllä ensi viikolla huhkia, en taatusti. Tai kohta olen taas sairaslomalla, kuten viimeksi kävi. 



Kevyttä ahia aiheuttavat myös taksotilaukset, sää ja vaatetus eli niiden yhteensovittaminen Varastoa varten. Kotona nyt on tullut raahustettua aika oudoissa kamppeissa ,D Ähh, kyllä se on nyt ihan ensin ne taksot tellittävä. Sitten katsastettava rättiosasto eli pitäisikö jotakin vaikka silittää *yöks*.  Kun tätä kirjoittaa ulos, alkaa ahia oikein kunnolla! 



Eilen taas alakerran naapurit aloittivat SAVUA-kiljunnan =E Perkele, minä olen vuokrani maksanut ja lasit laittanut partsille. Laittakaa tekin, ei tarvitse urputella. Vettu että vetuttaa tuollaiset närvit. Seuraavaksi minä alan kiljua, kun haistan taas jotakin lihaa käristettävän – kyllä varma on nih! Tai kun hississä haisee Mennen niin minulta tulee tullen yököt. Varmasti! Jumalauta, kyllä tupakoijat ajetaan niin ahtaalle kuin olla ja voi. Seinäaapurit voivat olla onnellisia, heillä alakerta on aina viikonloput mökillä ja yläkerrassa tupakoidaan myös. Kumma kyllä, heiltä ei ilmeisesti sitten tule SIVUSAVUA meidän alakertaamme? Jumalauta, kohta menen ja syötän sille kapiaiseläkeläiselle rotanmyrkkyä – ja tämä on lupaus eikä uhkaus. 



Toisaalta, seinänaaapureilla on myös mainio turnauskestävyys. Aloittelivat eilen jo aamusta tyttöporukalla sekä lasten kanssa, väki ilmeisesti vaihtui iltapäivällä ja vielä siellä joku jaksaa jatkaa. Täällä äänet kiertävät oudosti, jos parvekkeen laseista joku / jotkut ovat raollaan ja siellä istuu väkeä. Kuulen itse kaiken heidän puhumansa suoraan sänkyyni! ;D Juu, ei se nyt hirveästikään häiritse. Mieluummin minä kuuntelen reipasta viinanjuontia ja tupakointia kuin alakerran salasvindumaista känätystä. Mutta se kotikaraoke oli ehkä vähän liikaa – heräsin siihen tunnin nukuttuani... No, söin leivän, kävin tupakalla ja kuuntelin hetken sitäkin raakkumista. Onneksi kuitenkin sain sitten ihan kunnolla lisäunta. Kunnolla tarkoittaa siis yli kaksi (-> 2) tuntia. Ihme bilehileitä ,D 



Juuri nyt ulkona sataa tihuuttaa pikkuisen, toivottavasti se vähän raikastaa ilmaa. Ei muuten, mutta kun allegrialääke on loppu ja pitää yrittää pärjätä käsikauppatavaralla. Ei ole yhtään kivaa. Tehoja ei vaan ole riittävästi. Ehkä se tihkusade lopultakin saa Hörhön liikkeelle myös oikeasti tännepäin. Eilen hän soitteli tuossa puolen päivän tienoolla, että olisi tulossa käymään. Kunhan vain käy ensin hoitamassa yhden jutun ja syömässä. Vähän mutisin siinä ja kävi kuten arvelin, eihän sitä ihmistä näkynyt, ei... Se tuo aurinko ja kaupungin keskusta saavat usein miehisenkin miehen lipeämään, saati sitten vaikutteille alttiin Hörhön. 



Mutta nyt kaffetta ja nopeasti – ei tästä muutoin tule mitään! 



Nonih, nyt on parempi. Kävin myös tupakalla, naapurit jatkavat edelleen. Tosin nauratti, kun joku jo herätteli kovaäänisesti toista eli ilm. sammahtaminen oli kovinkin lähellä. Tai sitten seurankaipuu yllätti ja jo nukantanut kaveri piti saada taas mukaan puuhaan. No, tuo ei tod. minua häiritse. Enempi naurattaa ja antaa tietysti valtuuksia itse shikailla joskus myöhemmin *köh*. 



Vinskikään ei jaksa itse kirjoittaa mitään. Hän otti aurinkoa koko eilisen päivän parvekkeella, välillä kävi vain syömässä. Nyt  sitten simahti tuohon sänkyyn aamupalan jälkeen. Annetaan olla, kun päivä valkenee, tulee taas kissallekin mieli ulkoilla. 



Päivän slogan: Blogistaniassa on yksi täydellinen ihminen, mutta se ei ole kukaan meistä... 



Päivän biisi: Suicide Solution 



Luettua: Unni Lindell – Hunajasyötti. Olenkohan oppinut liian hyvälle, mutta tältäkin odotin vähän enemmän. Toki ihan kelpoisa dekkari, mutta... no, vinkeän monisyinen juoni pelastaa pikkuisen. Kesälukemista. Karin Fossum – Varoitus, jestas, tämä leidi osaa asiansa. Ei tätä voinut lopettaa kesken eikä pitää edes pahemmin taukoja. Sellainen pläjäys, että kestää kyllä lukemisen hyvinkin. Eli outoja tapahtumia lähiöissä, pieniä, mutta ilkeitä. Oikeastaan vasta nyt tätä kirjoittaessa tajuan, miten hyvin siihen on kirjoitettu myös syy ja seuraukset –tarina! Tätä suosittelen täpöllä. Irmeli Castrén – Nykynaisen hyvinvointiniksit. Duoda-duoda, tämä onkin sitten oudompi tapaus. Mukana on toki ihan hyviä (ehkä useimmilta unohtuneita) kotikonsteja kaikkeen mahdolliseen hoitoon ja huoltoon, mutta toisaalta erityisesti meikäläistä tökkii apteekkitavaroiden ja käsikauppalääkkeiden mainostaminen ihan nimeltä (tai muuten vain tiettyjen tuotteiden!). Yritetään olla ekologisia ja luomuja, mutta ei näin – EI siis näin. Asiasta on parempiakin opuksia. Muuten vinksut ovat kyllä ihan ok, tosin mielestäni itsestäänselvyyksiä, mutta varmasti joku tähänkin innostuu. Lisää siellä toisaalla myöhemmin, tämän arvostelu on hankaavaa! Katariina Souri (siis hei, Kata Kärkkäisen uusi nimi) – Pillerinpyörittäjä. Kolmikerroksinen tarina, jota yhdistää mm. Egypti ja vähäsen muukin. Aika jännä tapaus, pitää vähän jäsennellä ennenkuin sanon mitään. Ei paha kuitenkas ollenkaan. Lisää tästäkin myöhemmin toisaalla. Ja kesken on erinomainen opus *wirn*, josta huomenna lisää.



 



TYÖ, TYÖ... ONKOHAN SE JOTAKIN SYÖTÄVÄÄ =O




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti