lauantai 22. toukokuuta 2010

PUUHAPÄIVÄ TÄNÄÄN, OTAKSUN...



Kipeää lauvantaita vaan kaikille muillekin! Hitsi, että särkee, juilii ja jomottaa. Tuli nähkääs eilen tosiaan yksin käytyä kirjastot, apteekit, kaupat – kaikki tämä hemmetin rankan työpäivän päälle. Illalla joku oli salaa tunkenut HK-blööt nilkkoihini, ainakin se siltä näytti. Aika karmeat lisukkeet, en ottanut kuvaa. Ensin kyllä suunnittelin, mutta päätin säästää vähäiset lukijani edes siltä kammotukselta. Luulen, että  lokin kävijämäärä olisi suorastaan romahtanut. Eivät koipiset vieläkään normaalit ole, kuten en tietysti minä muutenkaan! 



Eli eilinen työpäivä Varastolla oli hikinen, mutta vastaavasti rätväkän työntäyteinen. Pääsin laatimaan niitä pohjahommia muiden töiden välissä. Hyvä niin, äkkiähän niitä tekee. Ongelma on vain se, että pitäisi olla niin huolellinen, ettei tarvitsisi enää korjailla... hmph. Muutoin väki oli enempi hiljaista, torstain pippaloiden jälkiseurausta ilmeisesti. Ja ei, eivät siellä kaikki olleet mukana, tietenkään. Minä en siis mitään tod. menettänyt; korkeintaan katkarapusalaatin ja pari lasia kuoharia. Jos olisin pippaloihin jäänyt, sitten minä vasta kipeä olisinkin ollut ,D 



Omisarvis yritti olla omela, voihan villu! Se mulkqvist oli kirjoittanut unta avittamaan Ketipinoria eli pibo-lääkettä... hah. Luulee, että minä en tiedä. Tosin tietysti pienellä annoksella, muutenhan tuo on samaa kuin Seroquel eli piboon ja psykooseihin... Milloinkahan minulla on ollut maanisia vaiheita, täh? Ja muuten, melkoisen kammottavat sivuvaikutusoletukset, hrr. Kiitti vaan, kokeiltu on eikä auta. Ihan sama kuin ilman eli herään joka tapauksessa. Totta hemmetissä herään, kun koskee niin, että itkettää. Minusta olisi pitänyt saada jotakin aivan muusta perheestä peräisin olevaa. Sitäpaitsi, jos leidi olisi tutkinut asiaa, olisi hän varmasti myös huomannut sen, että ao. mömmöihin voi addiktoitua *kylmää hekotusta*. Minä vielä kokeilen jonkun päivän, jos ei nukuta, meilaan hyypälle. Onneksi olin fiksu *krhm* ja otin atteekista vain 10 kpl:n kokeilupakkauksen enkä 100 kpl, kuten kirjoitettu oli. Nimittäin kun meikäläisellä on vain ja ainoastaan huonoja kokemuksia näistä kaikista tämän luokan lääkkeistä. Joko ne eivät tehoa tai sitten tehoavat liikaa ja väärällä tavalla. Tämä ei siis vaikuttaisi tehoavan ja tod.näk. annosnoston jälkeen tulee taas tilanne, jossa päivällä pilkityttää aivan hemmetisti, mutta illalla vastaavasti ei nukuta lainkaan. Niin että, suo siellä, typerämömmöt täällä! 



Eilisestä sen verran, että sain mukavasti kirjoja, riittävästi vihanneksia ja siinähän sitä olikin jo. Neljä pussukkaa tuli tavaraa. Tosin siinä on siis mukana kissinpurut ja muuta tilaa vievää tavaraa eli yksi kassillinen oli jo pelkästään kirjoja. Tällä taas pitäisi viikko elellä, kaipa se siitä. Valikoima tosin oli melko outo, kun kotona katsastin ,D Mitä välii, minähän ne syön, ihan itse ja laadin vielä muonanikin alusta loppuun... 



Tänään Belgarion lupasi tulla tuossa aamunkähmeessä, joka tarkoittanee siis ennen puolta päivää. Tarkoitus olisi lopultakin siivota parveke sekä laittaa matot pesuun, tuoda puhtaat tilalle, vaihtaa verhot ja soffanpäällinen. Sillä minä aion saada kesän alkamaan tässä huushollissa. Juu, jaanaan tästäkin asiasta niin kauan, että se on saatu toteutettua – ruoskin itseäni edes täällä lokissa. Tosin koipeni ovat nyt niin kipeät, että hirveästi tekijäksi minusta ei ole. Pakko kuitenkin yrittää eli parempi kaikki kerralla kuin kestää jatkuvasti viikonloppuja, jolloin on jotakin ns. pakkosuorittamista. Onneksi on Belgarion, en muuta sano. Lupasin hänelle kunnon lounaan (se on muuten uusia perunoita, fisua ja sienikastiketta, lisukkeena krekusalaatti). Jälkkäriksi kävin ostamassa ihan pienen, tooosi pienen siis, keksikakun Serkuista. Lisäksi osteskelin vähän lisämuonaa hänelle ihan vaan herkuiksi ,D Ehkäpä pieni stipendikin ilman kesätyötä olevalle opiskelijalle kävisi päinsä. Tällä lahjonnalla odotan siis saavani apua ja palveluksia, olen minä kyllä kiero ja kavala! 



Mrrr, kävin keittelemässä aamukaffet. Ihan kiva, se pikku tilkka maitoa, jonka käytän aamukahtiin olikin pilalla. Sitä ei huomannut mistään, vasta kun kaffen kaatoi mukiin, sisältö jähmettyi. Kylmän rauhallinen Welhotar tietenkin odotti hetken, jotta koko herkku klönttääntyi mukin pohjalle ja joi sitten vain päällimmäiset. Eihän sitä nyt hyvää kahvia pois heitetä. Tosin edessä on kohta uuden mukillisen keittäminen, hirveä kaffenhinku nimittäin. Riivin myös kourallisen erilaisia mömelöitä – toivottavasti oikeita, täällä on melko hämärää... ja hei, hyyppä oli muistanut sentään allegrialääkityksen! 



Hämärästä tulikin mieleen, että Vinski jaksaa viettää päiviään parvekkeella ja nauttii. Onhan se varmaan mukava pitkän talven jälkeen antaa turkille aurinkohoitoa >o< Siksi hänellä ei olekaan muuta kerrottavaa. Tosin eilen leikin kilttiä emoa ja ihan kisuliinia varten sulatin mikrossa pienen palan kalaa, hyvin pienen. Täytyyhän lapsenkin saada joskus herkkuja. 



Päätän tämän lauvantairaponi nyt tähän. Laajempaa rapoa ehkä huomenna, jos vain pystyn kykenemään.



 



SE ON KODON PUUHAPÄIVÄ TÄNÄÄN  =b


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti