lauantai 15. toukokuuta 2010

SEKAVIA HORINOITA - TAUTI PUOLIVÄLISSÄ?



Väsytyksen pohjalukemia jälleen. Tautikaan ei kunnolla ole vielä talttunut, tasan puolet kuuria vielä jäljellä. Ja kurkku on siis edelleen kipeä – rasittui tietysti vielä eilen, kun kälättelin Belgarionin kanssa ja syötiin hyvin. Mutta tämä väsy.... en vaan saa nukuttua riittävästi, en sitten millään! Kun ei nukuta, ei nukuta. Eikä varsinkaan, jos naapureissa on taas tarjolla ”isot miehet tappelee oudosta mustasta kumiesineestä” –skaboja, hmph! Toisaalta, sattui taas aika rätväkästi koipiin (eilinen kävely) sekä lonkkaan (prle, miten se lonkka muka on voinut kulua?). 



Muutoin eilisestä sen verran, että kirjasto tarjosi kivaa antia, samoin kaupat mukavia ylläreitä (paljon hyviä kasviksia, rapsakoita ja raikkaita!). Söimme Belgan kanssa uusia pottuja, tsatsikia, kirsikkatomangeja, tomaattipestoa, savustettua kirjolohta, fenkoli-purjo –sekoitusta raakana (njam!), rakuunaporganoita ja olikohan vielä jotakin... ei kai. Kupu tuli varsin täyteen kyllä, hyvää oli. Apehtimiseni kesti täsmälleen kaksi kertaa sen, mitä Belgalla meni siihen aikaa – tuo kurkku kun ei vieläkään tykkää ruuasta kovasti. Mutta kai se siitä, joskus, sekin. Kaffet ja browniesit sitten tunnin päästä kruunasivat lounaan, tai siis meillehän tämä oli kyllä päivän ainoa ruoka ,D 



Päätimme myös, että emme ryhdy mihinkään puuhiin residenssin saattamiseksi kevätkuntoon, ennenkuin ikkunat on oikeasti pesty kunnolla. Pesee ne sitten kuka tahansa, jälki tulee olemaan sellaista, että kaikki lähistöllä makoileva krekkala menee pyykkiin. Eli lueskelimme, nettailimme ja muuta järkevää puuhaa. Sovimme jo, että ehkä sitten ensi viikonloppuna. Ainakin Belgarion tulee silloin syömään – opiskelijalle aika tärkeä nautinto kerran viikossa, I presume. 



Taksoa kotoon odotellessa oli tsekattava vuoden kesämuoti *köh*. Ainakin Malmilla ihan kaikki näyttää olevan muotia ,D Paras oli tyttötrio teinareita, yksi paljain jaloin, yhdellä ballerinat ja yhdellä – pelkät ohuet sukat! Uusi trendisetteri tahi muu vainukoira? Josta tulikin mieleeni, että sain eilen myös sen Saksan iPeistä ostamani paidan. Oikein hieno, väri oli vähän eri sävyä kuin luulin, mutta sopii varmasti. Postaan joskus kuvan, kun huvittaa. Tämä EI ole muotiloki, edelleenkään. Kunhan tiedottelen tässä, että iPeissä homma toimii usein paremmin ja halvemmalla kuin kotomaisessa Huutiksessa nykyisin, fyi fan! Huutikset hinnat ovat nousseet älyttömiksi – tai siis saahan sitä pyytää mitä vaan ja toinen hullu maksaa. Mutta samanlainen merkkipaita olisi maksanut n. 30 juuroa (huuto oli vielä kesken).... Että siitä vaan, minä en enää paljoakaan Huutista ole käyttänyt. Joitakin kirjoja ostanut, nekin sitten samalta myyjältä hemmetinmoisten postikulujen takia. Ja kirjatkin voipi saada halvemmalla erinäisistä nettipuodeista, että se siitä tarinasta taas. 



Mukavaa on kyllä se, että vihreää alkaa jo itää eli nopeasti punkeaa esiin tuolta kasveja koulutettavaksi edelleen. Eilen laitoin paperiviljelyyn krassia – tykkään krassista ihan älyttömästi leivän päällä ja salaateissa. Tuija sen sijaan voipi erittäin huonosti, talvi taisi olla liian kova sille. Voi olla, että joudun hankkimaan uuden Tuijan tahi vastaavan isomman kasvin. Nyt kun on ostettu iso ruukku ja olisi hyvä paikkakin, ei sitä voi jättää käyttämättä. Se suorastaan vaatii jotakin näyttävää parvekkeelle (siis muutakin kuin Minut)! 



Jahas, nyt kahvituttaa – menen siis keittelemään aamun ensimmäiset kaffet ja riipimään mömelökouralliseni! 



Ahhhh – aamun ensimmäiset kaffet ovat kyllä nannaa ;D Jospa vielä Hörhö-Uutisia eli Hörhöllähän olikin se hampilääkäri... joka tarkoitti myös sitä, että on ehdottomasti oltava pari päivää aivan selvänä! Ja hän oli sitten nukkunut yli yhden päivän. Jössus, miten kaikilla kavereillani on niin mahtavat unenlahjat, nukkuvat toista vuorokautta – niinhän W:kin teki aikoinaan. Eli eilen Hörhö sitten soitti ja olisi tänään tulossa kaffelle. No joo, uskon jos näen... Oli hänellä olevinaan jotakin asiaakin. Katsotaan nyt sitten, mitä tapahtuu eli ilmestyykö tänne joku vaiko eikö. 



Vielä muuten yksi omituinen juttu, kertokaa onko muillakin kokemuksia asiasta. Eli erinomaisen vaffa antilooppikuuri päällänsä, hiukset pitäisi pestä joka päivä! Näytän aivan räävittömältä, jos en pese. Enkä ole pessyt, kun ei ole ollut tarvista pistää nokkaansa ulos. Mutta nyt, tosiaan, huomasin sen ihan konkreettisesti, että hiukset ovat erittäin rasvaiset (mutta vastaavasti pehmoisen tuntuiset). Enkä sitten keksi asiaan muuta selitystä kuin antiloopit – mitään en ole ott... siis vaihtanut muutoin, shampoota tms. Yököttävän näköistä, mutta eihän se tietysti itseä haittaa, eikä kyllä kissakaan ole valittanut!


----------------------------------------


 



Purrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Ai, ett mä valittaisin möhkön karvoist – nou vei. Ittell täss on pahempi tilanne, mä varmast purkaurun. Siis kaavaa lähtee semmosii älden isoi tupsukoit taas. Toi sanokii, ett sekää ei ikinä muista, ett mun kaavat lähtee iha väärää aikaa. Eli nyt, sen miälest joka päivä sais olla imureeraamass. Mutt sitt me päätettii, ett kumpiki tekee kaavoillee mitä huvittaa ja toi noukkii vaa isommat tupsukat vegs! Jesh, lopultaki kunno partsikelit, tosi kliffaa meinaa. Mä oon vaa lojunu tuall ulkon nii paljo ku oon jaksunu. Välill on pitäny tulla sisää, ku on ollu turhanki lämpöst. Mutt älden kivaa, toi otti fotonkii, miss mä goisin mun koritualis. Eilittäi sain sitt ihan vähä maistaa sitä punast fisuu, sitä paljo ollukkaa. Saita möhkö! Poikaki ois varpist syäny enempi, nih. No, toi lupas laittaa jotai fisuliinisafkaa viäl täsä, mä vaa ootan. Soli ostanu hirmu ison hivakan kissinmuanaa ja kaikkee, ett mull ainakii on nyt safkaa ja semmost. Muute ei erikoist, mä meen goisii viäl sänkyy...



 



Kliffaa löördaagii hei kaikill!



---------------------------------------- 



Vincent, pölistään yhdessä, keskustellaan kaavoituksesta ,D 



Päivän slogan: Yksikään vallankumous ei ole verisempi kuin meidän kumouksemme. Joko etujoukkoihin tai seinää vasten ammuttavaksi – siinä vaihtoehdot! 



Päivän biisi:  Toiset on luotuja kulkemaan 



Luettua: Timo Turunen – Shamaanin oppilas (Elben taru 1), kohtuullisen hyvää kotomaista fantasiaa. Nuoren tytön kasvutarina Pohjolassa, Auri-heimon luona. Mukavaa kuvausta, moraliteettiakin paljon... hmmm. Hyvä, että mitään kristillistä EI ole mainittu, vaikka tietyt jutut kuultavatkin läpi. Odotan suht innolla toista osaa, tämä kelpasi kyllä luettavaksi. Lisää tuosta linksusta. Oiva Pennanen – Ruikanrannan Kauhu, just... tuota, oikolukua kaipaisi vieläkin vähäsen lisää, samoin fontti olisi lopultakin valittava ja tuolloin selvenisi kappalejakokin. Sisältö sisäsiittoista kotomaista maalaispoliisin työtä. Toistetut savolaisvitsit eivät naarata edes anoppia. Muutoin toimii jotenkuten.... parempi kuin edelliset! Hei, uudelleenluentaan ja fontti kohdalleen, jo kelpaisi lukea seuraava jännäri! Jim Thompson – Jumalan nimeen, aikastas vinkeä jännäri, sano. Tarina alkaa kahden hakkerin toimista, josta siirrytään Venäjälle tekemään tilaa uudelle tsaarille ja muuta omituista. Kumma kyllä, tarina toimii kuin tauti. Daniel Spoto – Marlene Dietrich, Sininen enkeli. Spotomainen elämäkerta tästä kuuluisuudesta, ei paha kuitenkas ja minä tietysti  tykkäsin. Lisää siellä toisaalla kohtapian. Joanne Harris – Sinisilmä, blogijännäri, mutta jestas minkälainen! Siis hyvässä mielessä. Tässä ei todellakaan tiedä, milloin totuus, internet sekä kuvitelmat kohtaavat ja mikä on milloinkin vallalla. B.B. pitää blogia ja tekee murhia, ainakin terapeuttisen kirjoittajapiirin mukaan. Lisää tästäkin toisaalla – pidin kovasti ja suositan jännäreiden kavereille! Muuten aika erikoinen veto tältä kirjailijalta ja tekninen puolikin on hallinnassa oikein mukavasti!



 



EI KENKIÄ TÄNÄÄN – LEVÄTÄÄN LISÄÄ...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti