sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

MITÄÄNSANOMATON PÄIVITYS EI-MISTÄÄN


No, niinhän se taas meni eilinen kuten pitikin: runsaasti erimittaisia uusiounia ja päikkäreitä, jokunen mukava unikin siellä joukossa. Lievä tointuminen illankähmeessä pyykkäämään ja imureeraamaan sekä huoltamaan viherosasto. Siinähän se sitten olikin, siis tekemiset. Tänään ei ehkä senkään vertaa. Vain pakkoruisku ja vaateosio ensi viikolle Varastoa varten. Argh, kovin ovat nämä päivät lyhyitä, kun yrittää paikata koko viikon univajeet sekä tehdä myös viikon kotitoimet.


 


Belgarion ilmestyi pirtsakkana lounaalle ja kävi koneen kimpuun (ei, en edelleenkään tiedä, missä se kimppu on). Ongelma ei ratkennut, ajurista on kyse. Winkku kaatuu Operan uusimmassa versiossa melkoisen pian. Ei heti, mutta jonkun aikaa roilattuani. Joko siirryn Operan vanhaan versioon eli ajan sen uudelleen tai käytän IE:tä. Vaihtoehtona tietysti jokin muu selain, Firefox tms. Mutta kun ei nyt taas huvittaisi pelehtiä yhtään koneiden kanssa. Siitä on saanut jo vähän tarpeekseen työduunissa... Joskus toiste ehkä, ei tänään. IE vaan on Keitsin pojan viritys, tässäkin vanhempi versio vielä ja kirotun hidas jotenkin olevinansa. Käyttömukavuuskaan ei ole kovin hyvä. Joten ehkä annan olla ja kun lopulta kyllästyn, jotain tapahtuu aika nopeasti (... verkonpainoja, anyone...?).


 


Lounas oli sentään hyvä, opiskelija piti. Keittelin tosi pieniä uusia pottuja, kylkeen savukalaa reippaasti, sinappisilliä, tsatsikia, irto-oviileja, saladoa. Njam. Jälkkäriksi Serkkujen keksikakkua, joka on myös tosi hyvää. Sillä sitä taas pärjäsikin, paitsi että pienet jämät vedin iltaunilta herättyäni hirmuiseen suolaisen nälkään ,D No, ei niistä ihan ruuaksi asti olisi riittänytkään. Nyt olisi käsiteltävänä reilu kilo kesäkurmitsoja. Mietin, mitäkähän niistä laatisi tällä kertaa. Taidan keitellä vähän ohraa myös kylkeen. On sellainen olo, että tekisi sitäkin taas mieli. No, sen näkee sitten, kun kaivelen vähän lisää ruokakaappeja.


 


En muuten voinut olla laittamatta infoa Matkapalveluun perstain kuskien hölmöilystä – se oli jotenkin niin absurdia. Tarkistin vielä useampaan kertaan, miten matkat minulle oli vahvistettu. Jep, tilaukseni oi oikein ja vahvistus oikein. No, en minä kenellekään mitään pahaa halua. Haluan vain, että ei aina tarvitsisi aamuin-illoin ahdistua siitä, tuleeko joku vaiko eikö ja jos tulee, niin milloin ja mitä kautta. Se on nimittäin aika olennaista siltä osin, että minä saan aina ne haukut päälleni, perskohtaisesti. Kaikilta siis; taloyhtiöltä, kuskeilta, HMPK:sta – ihan joka puolelta. Enkä minä pidä siitä, en sitten yhtään.


 


Täytynee myös valmistautua henkisesti ensi viikkoon. Minä kun en ole toipunut vielä koivistani enkä myöskään päästäni viime viikon kaikista asioista. Minä mitään muuta niin toivo kuin että voisin kävellä edes suhtkoht kivuitta (ja istua sekä tehdä muutakin). Nyt minun on vain kökittävä kotona, ei mitään mahdollisuuksia lähteä esim. yksin reissuun pidemmälle, ei tod. Perkele! Sveitsiläinen lääketeollisuus voisi tarjota joitakin ihmeitä käyttööni, kohta lähtisin vaikka koekaniiniksi. Kunhan kyseessä ei ole mielipidelääke! Ja omisarvis voisi haistaa sitä, mitä ei ole tutkinut. Ai niin, kerroinko, että omisarvis ei koko aikana ole tavannut minua kuin kerran, ei tutkinut lainkaan, ei koipia, ei mitään millään tavoin. Vain sanallinen puhuttelu, ei edes haastattelu, tyyli oli melko töykeää ja alentavan oloista. Minä olin silloin hänelle muuten todella asiallinen ja mielestäni jopa kiltti – ihan totta. Muu kommunikaatio onkin sujunut kirjeiden ja meilien välityksellä. Että se kai siitä, haluan hänestä eroon välittömästi! Päätin sen äsken. En enää jaksa miettiä vielä tätäkin kaiket yöt. Joten (luet tätä kuitenkin ja minä olen skitso!) kirje ylilääkärille huomenna lienee paikallaan. Kohtelias, mutta selkeä ja asiallinen kirje. Jep. Kun olen päättänyt – olen päättänyt.


 


Illa valvoin pidempään eli ihmisnormaalisti ja vastaavasti sain väkisin nukuttua vähän pidempään. Todella väkisin, sillä säryt taas herättivät eikä mikään asento enää ollut hyvä. Ihan pakko oli nousta kuitenkin kaffelle ja vähän kirjoittamaan ja lukemaan. Taidan kuitenkin yrittää vielä uutta unipläjäystä, se olisi kovasti tarpeen... Jesh, tuli torkuttua kohtuullisesti. Hyvä. Jatkan.


 


 


 


LISÄÄ UNTA, RUOKAA JA JUOMAA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti