lauantai 26. kesäkuuta 2010

YÖ MENI, UNETUS JÄI


Uaaaaaaah, arvatkaas olenko nukkunut? Juu, se oli taas retorinen kysymys eli muuta en ole tehnytkään. Eilinen meni nukkuessa ja horrostellessa, melkein koko päivä. Hereillä ollessa hätäiseen muonaa nassuun ja vähän kotihommia, lukemista, josta taas tipahtaminen puoliuneen. Nyt on jo vähän parempi olo, nukkuminen tekee ihmeitä! Voi kun saisi viikolla edes vähän paremmin uinuttua, mutta kun ei, prle.


 


Belgarion on tulossa syömään eli lounaalle, lupasin taas vähän parempaa apetta. Tarjolla kylmäsavulohta, sillejä, tsatsikia, kananmuna-raikku-donari-yrtti –härpäkettä, vihanneksoja ja uusia pottuja (erittäin pieniä ja kotomaisia). Jos ei opiskelijalle kelpaa, ihme on. Soitin eilen ja tarkistin, onko hän tulossa. Juhannusmetakointi oli siellä samanlaista kuin täällä – kumpikin kökki koneella ilman ajatustakaan lähdöstä mihinkään. En sitten tiedä, miten tervettä tämä oikein on :D


 


Hörhöstä vielä sen verran, että eilinen etoriita oli melkoisen omituinen. Hörhön äidillä on nimittäin tod. paha reuma sekä fibromyalgia, hänellä on kuitenkin erinomaisen hyvä lääkitys (mm. vähän moppea pahimpiin kipuihin) eikä reuma häiritse koipisia lainkaan, vain käsiä. Joten mamma iäkkäänäkin kipeltää kummasti menemään, reissaa ja retkuilee. Siksi Hörhö ei ollenkaan ymmärrä, että minä paremmassa kunnossa (hänen mielestään) en tod. pääse kävelemään. Selitä siinä sitten akillesjänteistä ja selän tekoviasta. Kun ei mene perille, ei mene perille! Perkele, onneksi sitä ihmistä ei tarvitse nähdä ainakaan viikkoon ja silloinkin vain siksi, että tulee maksamaan velkansa. Raivostuin nimittäin aika pahasti, kun hän ehdotteli, että jospa päivä päivältä alkaisin vain kävellä enemmän. Että kyllä se siitä lähtisi. Voi emännän kevät noita ajatuksia...  Ähh, nyt se urponderi soitti varmaan viidennen kerran ja toivotti hyvää jussia. En ollut ystävällinen.


 


Taidankin mennä kohta lepäämään ja ottamaan vielä uusiotirsat. En usko, että kukaan voi nukkua määräänsä enempää. Ja mennessäni uudestaan nukkumaan näen yleensä kaikkein vekkulimmat unet, joten eiköhän ole aika laittaa pää tyynyyn. Sitäpaitsi tätä kirjoittaessa Vuodatus taas päivittää itseään eikä sinne ole mitään asiaa, ei kannata siis. Minä menen tuohon lähietäisyydelle pitkälleni.


 


Ja taas tuli otettua sellaiset horrosunet ja mielenkiintoisetkin vielä. *eheheh* Olisipa normielämä yhtä jännittävää edes pikkuisen kuin osa unista. No, väninä sikseen – parasta on kun ei todellakaan tapahdu mitään, ei yhtään mitään!


 


Minä menen keittämään aamun toiset kaffet, olen sen tarpeessa!


 


 


 


LEPOA JA UNETUSTA – TULEE SE VIELÄ TYÖPÄIVÄKIN!


 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti