perjantai 20. huhtikuuta 2012

SANOKAA MITÄ SANOTTE, MUTTA POLKA SE ON!





Se, joka aamun kähmeessä taas aikoo suoriutua kylille eli posti-kirjasto-apteekki-kaupat -keikalle. Ja ei, en hae mitään uusia mömmöjä, vanhoja tuttuja eri annostuksella. Ja ei, niistä ei tule edes hyvä olo, mutta toivottavasti titrattu annostus avittaa öihin edes vähän. Apteekista on muutenkin haettava kassillinen erilaisia mömelöitä eri tarkoitukseen eli allegriaan sun muuhun; repsut on kirjoitettu niin vekkulisti, että kaikki laukeaa suurin piirtein samoihin aikoihin. Kerralla enemmän – valitettavasti paljousalennusta ei sieltäkään saa.



Eilinen meni tavan mukaan hänekseen ja pääsin tekemään jotakin vasta illan mittaan. Jos siis tekemiseksi voi sanoa marikassin pesua, kukkaruukkujen tehopesua ja valmistelua uusien istutusten laadintaa varten – se lienee vielä illemmalla tänään siis edessä. Duuniin menevät yrtit tarvitsevat kunnollista elvytyshoitoa ja uudet ruukut sekä mullat. Lisäksi heittelin vaatetta ja kirjoja myyntiin jokusenkin kappaleen, josko saisi kaappeja vähän tyhjennettyä käyttämättömästä tavarasta. Jotakin on mennytkin kaupaksi, ei paljon. Mutta se vähäkin on kuitenkin jotakin ja pois hyllyistä sekä ainakin yksi kauppareissu tulee maksetuksi. Loppuaika meni taas lukiessa, nettaillessa ja pähkiessä.



Onnistuin yhdyttämään Iltapulusta taas uuden ärtsyn jutun – tämä on taas sitä tuttua provoa, jota on tarjolla vähintään kerran viikossa muodossa tahi toisessa. Nyt taas on keksitty The Lääke, mikä tepsii ihan kaikenlaiseen masennukseen! Voihan vee minä vaan sanon. Suosittelen, että kaikkien ei kannata lukea koko juttua eikä varsinkaan kommentteja. Niistä tulee vain erittäin vihaiseksi, katkeroksi sekä aggressiiveja alkaa lennellä suristen ympärillä.



Muuten rauhoittelin itseäni pitkin päivää olemalla ajattelematta tiettyjä asioita. Ei, en ajatellut positiivisesti, pois se minusta. En minä sellaista osaakaan. Kunhan suunnittelin kaikenlaista yltiöpäistä paashaa, josta kyllä nopeasti tipahtaa todellisuuteen. Nyt on vain elettävä näin kuin elän. Se, että minä täällä valitan särkyjäni, kipujani sun muuta johtuu siitä, että kissanperkele ei kuuntele. Eikä minulla ole muita kuuntelijoita. Luuletteko te, että minä jotakuta ihmistä ihan oikeasti alkaisin kiusata jatkuvasti vonkumalla? No en todellakaan... pirulauta. Joku roti meikäläiselläkin on ja se on se, että minä olen hiljaa. Todella hiljaa, vaikka te ette sitä ehkä uskokaan!



Joku residenssissä ei ole hiljaa ja se on Vinski. Jolina alkaa klo 1 – 2 välillä ja jatkuu siihen asti, että pikkuvalot ovat päällä, radio soi, minä olen juonut aamukaffet ja ottanut mömelöt. Laatikot on siivottu ja muonat tsekattu. Sen jälkeen kissi asettuu tyytyväisenä meditoimaan tai suorastaan nukkumaan – enkä minä taaskaan ole saanut nukuttua kunnolla! Ihanaa, kissat, ihanaa >o<



Pitääkin muistaa ostaa lisää kissanraksuja. Vinskistä on nyt vanhemmiten tullut harvinaisen kronkeli sapuskansa suhteen eli vain tietyt muonat kelpaavat, siis teolliset. Väänsin eilen itselleni harvinaisen herkkuva kanakeittoa, paljon erilaisia nuutuneita vihanneksia, sieniä sekä pakastimessa majailleen puolihintaisen tipusuikulanyttösen. Koko ajan karvakasa kiehnäsi vieressä ja kun soppa oli valmista, tuolilla vieressä päivysti oranssi karvakasa tarkkaan seuraten lusikan liikkeitä:"Äitee!!! Mulle kans!" Ja saihan poika palasia, suoraan lautaselta. Meitä ei kukaan täällä tarkkaile, joten eletään kuin pellossa. Tänään syödään nimittäin loput siitä sopasta...



Jahas, pakko pungertaa itsensä kyläreissuvaatteisiin, kerätä kirjat ja ostoslistat, postit sun muuta, mitä tarvitsen. Se on menoa taas.






POLKA, MITEN NIIN LEPPOISIA PÄIVIÄ?




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti