perjantai 15. syyskuuta 2006

MIKSI AINA PITÄIS OLLA PERJANTAI, PERJANTAI, PERJANTAI...


Ei siis aina pitäisikään olla perjantai, mutta onneksi jo on. Olen taas ihan puhki-poikki-repona! Tänään pitäisi olla menossa ravinteliin, työkaverilla on keikka, mutta en mitenkään jaksaisi lähteä. Siis setti alkaa klo 23, jolloin meikäläinen on yleensä jo niiiiiiiiiiin sikiunessa, ettei herää edes tekstareiden piippaukseen. Eli taitaa olla pakko jättää väliin, vaikka olisi tuossa kävelymatkan päässä, kerrankin. Harmi. Tai sitten mennä nukkumaan heti kotiin päästyä. Mutta ei sekään taida onnistua. Pitää miettiä, en ole oikein juhlatuulella usestakin eri syystä.


Ja aamun vidhutuksen aihe on nämä kommenttimainokset vuodatuksessa. Mistä pleestä ne tulivatkaan.... Ei kauheasti innosta. Ne ovat typeriä ja lisäksi vielä harvinaisen rumia! Vievät ilon lokituksien kommenteeraamisesta - eli aivan selkeästi keksitty vain ja ainoastaan minua varten, kiusakseni ja vidhutuksen kestoa pidentämään. Koska päivitän lokini aina aamuisin, kulutan loppupäivän luppoajat seikkailemalla Lokistaniassa ja kommenteeraamalla hirveästi kaikkea mahdollista. Nyt sekin ilo on tehty ilottomaksi =(


Hörhö ei siis eilen päässyt katkolle. Syynä se, että oli omasta mielestään aivan selvin päin, mutta kappas vaan, alkomeetteri näytti 2.4 promillea! Hörhö toivotettiin kyllä tervetulleeksi tänä aamuna uudelleen, kunhan promilleja on alle 1 tai edes niillä kieppeillä. En kyllä usko, että ehtii. Kun näin Hörhön eilen, oli kunto niin etukeno, että tuskin ehtii/pääsee Katkolle aamulla klo 8 mennessä.


Kaikkihan tietysti muistavat taas tämän äskeisen Malmin ns. onnettomuuden, jossa keski-ikäinen nainen "jäi" junan alle. Arvelinkin tuolloin, että joku tuttu se on. No nyt kuulin sitten kuka oli taas tehnyt malmilaiset. Eräs tuttava leidi (ei siis ystävä, ns. hyvänpäiväntuttu, paremmin tunnen hänen miehensä) oli tosiaan hypännyt tuossa ruuhka-aikaan pikajunan alle. Pikajunathan alkavat kiihdyttää heti Vantaan sillan jälkeen, tällä kohdalla nopeus lähentelee 100 km/h ja hyppääjän palaset leviävät välille Malmi-Tapanila. Raakaa, mutta totta. Ja tämä on taas tapaus, josta kukaan ei tiedä miksi. Leidillä oli kunnon työpaikka, ei kotiongelmia, ei päihde- tai mielenterveysongelmaa. Nyt miehensä syyttää itseään, että hänen olisi pitänyt huomata tai edes aavistaa jotakin. Mies yrittää ilmeisesti nyt juoda itsensä hengiltä, kuulin. Ikävä tapaus, taas.


-----------------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mull ei oo ikävää! Tai on tietty siis mamiskaa kun se on duunissa. Mutt hei kavrut, NYT mä sain MUN paketin postista. Sylikummisetä ja Gummititi oli lähettäneet MULLE oman paketin, ihan niinku synttärilahja tai semmone. Upee rapinapaketti, jota mä sain ensin räplää ja sitte mamma avas sen. Siell oli semmonen aikastas pieni ja painava boltsi. Ensiks mä olin ett hei kamoon, mikä toi on, mutt sitte mamiska näytti, miten sitä voi läppää  ja juosta perään ja läppää uudestaa ja vaiks seinien kautta. Jeeeeeeeeee - se oli semmone kolffipallo! Mull ei oo ikuna ollu ennen tommosta, ett mä en oikee osannu leikkii sillä. Mutt kyllä mä vähän ainaki. Ja sitte kun mami läppäili sitä mun kaa, nii se oli tosi kivaa. Mutt ku se boltsi meni sitte sinne klahvisoffan alle =(  Se on mulle vähän ahistavaa, mä en kattokaas pysty menee sinne hakee mitää. Mamma sano, että mull on joku vopia, ett mä en uskalla ryömii mataliin paikkoihi. En mä kyll koskaan meekää semmosii. Hiirulotki saa olla siellä, en mä niitä hae. Orja sitte hakee pitkän harjan kaa kaikk sieltä. Mä luulen, ett jos mutt on otettu häkkiin kiinni, se voi olla siitä. Tai jostain muusta, mitä mä en nyt muista. Nii ett sylikummisetä ja Gummititi sais olla täällä mun kaa sitte leikkimässä, jos se menee sinne alle taas ja jos mamiska ei oo kotona. Ett joku hakee sen mulle ja läppää sitä mun kaa! Mutt tosi hiano se on: KIITTI GUMMITITI. Mamma otti musta fotoja, näätte sitte varmaa ens vkolla niitä.



Tää foto oli nyt pakko plokkaa tähä, ku omia ei taas oo. Tää on sen takii, ett tää joteski muistuttaa yhtä meitin Kollikerhon jäsentä ,D Mitäs mieltä te muut ootte? Eiks muistutakkii? Mä sain äsken taas kalkkunaa ja päiväevästä. Nyt ku mami lähti, mä meen ottaa kunnon aamutorkut tyynykoloon. Sitte ku mä herään, mä rupeen leikkii. Mä jätin ton boltsin soffan viereen jömmaan. Se on ihan mun silmien eessä heti kun mä herään! Se on purrrrrrrrrrrrrrmaavaa viikonloppua kaikille!


----------------------------------


Vincent oli todella äimänkäkenä, ei siis kun -kissana, saatuaan lahjansa. Ensiksi tietysti ihanan rapiseva paketti. Sisällä pallo. Mitä kissa voisi enempää toivoa. Tosin Vincent ei heti todellakaan tajunnut, miten sillä voi leikkiä eli ilta meni aika pitkään siinä yhdessä lierutellassa golfpalloa yli lattioiden - välillä tyyliin vallin kautta kulmaan. Eikä Vincent suostu hakemaan mitään tavaroita klaffisoffan alta, ei vahingossakaan mene sinne. Eli joku fobia tässä on. Löytyisiköhän sille joku hieno nimi, nimittäin klaffisoffafobia ei kuulosta kovin tieteelliseltä... Kiitän Gummititiä ja tietty myös Sylikummisetää!


Mutta nyt tarvitaan piristettä ja lämmikettä, eli ei kun kaffen etsintään.


Kesken oleva kirja (se aamulla klo 3 aloitettu): Julie Parsons - Mielin kielin


Päivän biisi: Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat


Päivän slogan: Saattaa olla, etten ole täydellinen, mutta erinäiset osat minusta ovat suorastaan erinomaisia!


             PINKEÄÄ PERSTAITA LOKISTANIAN ASUKKAILLE!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti