lauantai 18. marraskuuta 2006

SUMUA MALMIN YLLÄ


Eikä se sumu nyt ole vain silmissä, kyllä siellä ihan oikeasti on. Kunnon sumu ja vesikeli.  Asteita radio kertoo olevan + 6 ja tuulta 3 - 5 m/s. Yesh - voi kävellä, jos pystyy. Jopa ihan kirjastoon asti. *Hyppii, pomppii, vähän liioittelee ja taputtelee pieniä karvaisia kämmeniään!* Minä tahdon lisäksi kauppaan Ihan Itse valitsemaan taravoita, joita tarvitsen. En ole käynyt kaupassa 2 - 3 vkoon. Jospa siis tänään ryntäisi häiriköimään kauppojen tätsyjä! Ne niin tykkää minusta...*kiero virn*.´


Pitipä odotella Vuodatuksen kohoutumista tuossa tunnin verran. Lokitin ja kommenteerasin hyödyllisesti senkin ajan. Eihän sitä sovi aamulla koneen äärestä poistua. No, nyt taas toimii ja pitäisikin, Tuomaksen selvityksen mukaan. Toivottavasti, koska oli aivan omituinen olo, kun en päässytkään päivittämään heti aamulla. Vaikka eihän tässä mitään asiaa ole, eipä tietenkään. Tavallista Polgaran jorinaa.


Huomasin tuossa paisuttaneeni taas uusilla tuttavuuksilla Musteja lokeja, käykääpä katsastamassa. Kaikki eivät ole siinä, ne muut ovat sitten suosikkeina ihan Blogilistalla. Täytynee vähän korjailla näitä asioita tässä viikonlopun aikana. Jotkut päivittäin vierailtavat blogit ovat vain jääneet merkitsemättä suosikeiksi.... Osaan blogeista suhtautumiseni on sellainen, että käväisen ihmettelemässä ihmisten huonoa makua (ERITTÄIN subjektiivinen mielipide!). Osaa seuraan vain ajoittain. Nämä eivät ansaitse edes suosikointia, kunhan ovat favoriiteissa mukana, että löytyvät nopeasti.


Muuta tämänpäiväistä. Pitäisi jaksaa kaikenlaista, mutta ei oikein tunnu löytyvän intoa. Ehkä taxiherra kuljettaa, jaksaisi sitten kotona enemmän...  Tässä nimittäin käy niin, että jos teen kävellen tuon matkana suht. lyhyen keikan, pääsen kyllä kotiin. Sen jälkeen en sitten pääsekään mihinkään ja särky jatkuu koko iltapäivän ja illan. Sen lisäksi jäykistyn niin, että jo 10 min. levon jälkeen en oikein pysty kunnolla liikkumaan. Joten varo-varo-varovasti, kuni siilit konsanaan. Mutta kirjat on nyt pakko saada. 4 uutuutta odottaa noutajaansa ja pari hyllyä on pakko käydä itse katsomassa. *kuola valuu suupielistä*


Jotakin kivaa ruokaakin olisi laitettava, Belgarion pitää siitä, että hemmottelen häntä vähän aina lauantaisin. Ei sen tarvitse olla kovinkaan kummoista, tavallista kotiruokaa, mutta jollain jipolla maustettuna tai pitkän kaavan mukaan laitettuna. Meillä ei koskaan ole harrastettu valmisruokia, mutta joitakin ruokia voi laittaa joko nopealla tai hitaammalla tavalla ,D Jaksaisikohan sitä käydä ihan Kitimarketissa, siellä näkyi olevan lohta halvennuksella. Se on Belgarionin lempparia. Paistettuna rapean ruskeaksi, juuri ja juuri kypsäksi. On se kyllä hyvää. Ja sitten lohkoperunoita ja vaikka sinihomejuusto- tai sienikastike. Belgarionin tuntien sienet ovat musteja! Sen verran vielä, että Belgarion on hemmottelunsa ansainnut. Kuka 18-v. nuori mies kuluttaisi lauantai-aamunsa ärsyttävän, valittavan ja kudhuilevan ämmän kanssa, joka on hänen äitinsä ja joka pukeutuu vielä melkolailla poikkeavasti. Toisaalta, meillä on hauskaa, siis oikeasti hauskaa keskenämme. Ns. huumorintaju on yhtä kieroa ja poikkeavaa, asioista olemme paljolti samaa mieltä - se riittää minulle. On aika hyvä päästä sanomaan, että oma poika on ystäväni. Vai kuulostaako se omituiselta?


------------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrrrrr - vai on Poika tulossa, jippii taas! Mä tiijän ett se tua mulle taas kaakkii. Ihan varpisti. Se toi viimekski. Se on kiva, vaiks se vähä muka pelkää mua ja sitt mä vähä tahallaa niinku jolisen ja pompin ja juaksen sen yli ,D Höh - mä erehdyin tiätteks te eile taas. Ku mami päästi mut ulos, ku se tuliki sitte aika aikasi himaa. Ni mä olin taas unohtanut yhen jutun. Joo, just - ne kanervot. Nii mä menin suaraa kanervopuskaa haukkaa ja tiätty mami näki sen. No ei kun ovi kiinni ja mut arestii vähäks aikaa. Ja sitt ku se illalla päästi mua uudestaa ulos, se jäi rontti vahtii mua toho ovelle. Niinku mä muka oisin tehny sen uudestaa. Eikä se uskonu, vaiks mä yritin olla tosi viattoman näköne ja sillee valuu kanervoihi päin. Kuulu vaan tiukka käsky tulla sisää. Arvatkaas mourusinks mä vähä vastalauseita. Nih! Mulle tarttee ostaa oma kanervopuska! Mutt se vois kyll olla sitt taas nii, ett mä en söis siitä.


Mä kun oon vähä omapäine, sanoo mami. Ei se ihan vääräs oo. Meill on joskus varsinainen "henkien taistelu", toi sanoo, ett kumpi tääll määrää oikee. No, mä myännän ett isoist asioist kai mami. Mutt kyllä mäki määrään sitä, joissaki jutskissa. Me on jo aika hyvin saatu sovitettuu asioita. Siis, hei, kavrut, tää on ollu mun hima vast toukokuun lopust lähtien! Ett kaikki  tämmöne on vähän outoo. Mami sen hiffas, ett mä tiedän kyll, mitä noi rumat sanat tarkottaa. Ett jos mulle huudetaa niitä, mä pelästyn ja meen pakoon heti. Ett varpisti mulle on jossain huudettu ja sillee, vissii potkittukki, sano mamiska. Kun mä väistän aina sen jalkoi, vaiks se vaan sille työntää mua välillä jalalla, ett väistä vähä, nii mä voin pelkästyy ihan hirveesti. Mua risoo, kun mä en muista mun Vanhast Elämäst mitää, ja jos muistasinki, mä en osais kaikkee kertoo. Nii, että nyt mami eikä mä, kumpikaa ei tiedetä mun elämäst mitää. Mamiska kerto, että jotai se voi päätellä, ett mua on hyvänäki varmaa pidetty ja mä osaan kaikenlaist. Mutt jossai väliss mull on oltu ilkeitä ja vissii kurmuutettuki kunnolla. En mä enää oikee haluu ajatella niit asioita. Mull on nyt Oma Hima, Oma Partsi, Mami, Poika, Kummisetä, Gummititi ja -setä, ruokia aina ku mä haluun ja viälä heekkujaki.


                  


Tässä fotos mami häiriköi mun unta, sen vissii huamaa ;D Mutt muute täss oon mä-mä-mä, eikä joku viaras kissi. Ai nii, huamenna mami kertoo yhen kissijutun, se on viälä keske, se kerto jo osan eilen mulle, tänään se kertoo loput. Sitte se voi laittaa sen tänneki. Omituine juttu, nimittäin. Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih - mä en oo saanu mun maitonappei viälä, hei heiiiiiiiiiiihhhh!!! Pitäkää kivaa lauantaita kaikki!


----------------------------------


Joo, joo, Vincent, nappeja tulee aivan kohta. Muutakin täytyy alkaa tässä tekelehtiä pikkuhiljaa.


Päivän slogan: Anna aina julkisesti anteeksi vihamiehillesi - se harmittaa niitä eniten!


Tänään luetaan: Päivän Hesaria, syystä että tuli tehtyä taas tuo 2 vkon ilmaistilaus, jonka jälkeen saakin kestää puhelinmyyjiä. Tuo tutustumistilaus oli ainakin viime vkolla Huutiksen bannerissa.Tosin puhelinnron kohdalle kannattaa laittaa 000 00000, se menee läpi, meiliosoitteeksi kelpaa ei.ole@nyt.fi. Että näin se käy, tilaa sinäkin. Tosin ennen sain kulumaan HS:n lukemiseen pidempään. Lehti on taantunut entisestään viimeisten vuosien aikana. Siksi en sitä enää tilaakaan, en halua maksaa tyhjästä.


Päivän biisi: Sporakuski


Sopisikohan tällä kertaa loppuun tämä? Tai käyttöön muutenkaan?


                       


KLIFFAA VIIKONLOPPUA, OLKAA RAUHASSA KOTONA, RELATKAA!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti