torstai 19. heinäkuuta 2007

TAKSOLLA KUNI INTIASSA...


Tänään oli siis vuorossa indialainen normitakso. Hänkin saapui yli esteiden, puomit kiertäen ja jalkakäytäviä ajellen. Sentään noudatti pyyntöäni ajella Herjaamolle ihan katuja pitkin, jopa koko matkan. Paikasta hänellä ei ollut aavistustakaan - nou hätä, Welhotar neuvoi! Tuli vaan mieleen, miten matkasta olisi selviytynyt asiakas, jonka puhe- ja kommunikaatiokyvyt ovat jostain syystä kehnot tai kielitaito vähänkään puutteellinen... Welhotarhan vaikka tarvittaessa puhuu käetkin puusta! No, täällä ollaan ja taisipa taas tämäkin aamu tulla vapaa-ajan matkaksi. Miksi, oi miksi ei opeteta käyttämään kortinlukijaa oikein? Tämä ei ole kuljettajien vika, heille ei vain ole koskaan näytetty, miten toimia henkilön ollessakin muulla kuin vapaa-ajalla takson kyydissä. Meitä työmatkalaisiakin kun sentään on! Toistaiseksi...


Mutta nyt Welhotar on nukkunut kuni pieni (no, ei nyt niiiin hirveän pienikään) possu! Kaivauduin sänkyyn hyvin aikaisin kirjani kanssa. Sirdaludin avulla sammahtaminen tapahtui hyvissä ajoin ja kunnon unta riitti lähes 6 h, osa siitä Vincentin jolinan säestämänä ja Welhottaren kirouksilla höystämänä. Eli nukuttu on. Loppuviikosta aamut ovat aina vain vaikeampia ja vaikeampia. Särkee, juilii, aamujäykkyys kestää ja kestää! Nii-in, aamujäykkyys, josta varmaan joku miehenpuolikas voisi haaveilla. Tässä tämä kyllä tarkoittaa kokonaisvaltaista jäykkyyttä, erityisesti jalat ja pikku kätöset kärsivät tumpeloinnista. Olin vähällä kompastua maton reunaan, sehän on jo varsin korkea kynnys ,>


Kiitos Kummisedän, aamupala oli turvattu ja lukemista riitti sekä eilisillaksi että täksikin aamuksi. Huomenna hän lupasi myös lähteä roudausretkelle eli pitkän kaavan mukainen kirja- ja ruokahamstraus jälleen. Palkkiona lievää vidhuilua, ilmainen taksimatka kotiin sekä jotakin hyvää ruokaa jossakin välissä. Hävytöntä hyväksikäyttöä, juu, mutta kun Kummisetä itse sanoi, että hänellä ei nyt ole muutakaan eli sopii hyvin. Ja kaikki tämä tasoittuu pitkällä aikavälillä eli minä avitan puolestani häntä joissakin sellaisissa puuhissa, jotka ovat hänelle hankalia hoitaa tai järjestää. Yllärinä saimme eilen molemmat Viron tuliaisia eli iiisot paketit Rizlaa ,D Tiedoksi vain, että kun itse vääntää tupakkansa, säästää melkoisesti ja tulee myös poltettua vähemmän. Rizla-paketti täällä maksaa 1.30, Virossa 100 paketin laatikko keskimäärin 15 juuroa eli 0.15/paketti. Jossakin on jotain vikaa!


Töitä on Herjaamolla riittänyt, ziitosta vaan. Eilen tuli taas innostuttua niin, että yksi ranteen palovammoista ärtyi pahemmin. Täytyy olla varovaisempi tänään. Ei ole kiva, jos se tässä nyt vielä tulehtuu, prletto. Eli työnpuutetta emme kärsi. Johan sitä luppoaikaa olikin melkein viikko!


---------------------------------------------



Purrrrrrrrve, kattiskat! No nyt ette kyllä taatusti usko, mitä toi mamiska on tehny mulle, hei siis mulle. Tiätteks te, se unohti, unohti mun iltanapikat!!! Meni vaan goisii ja sitt hornotti siälä iteksee. No, mä sitt kävin toss aamuyälä jo huamauttamas, ett sopis herää ja antaa tuplana aamu- ja iltanapikat. Ei se mitää heränny, märis ja puhu rumii, siis niinku /)#//&!"% tollast. Kunnon kissi kehtaa toistaakkaa sen sanomisii. No, heti ku se heräs, mä alotin saman jolinan. Eikä se muka muistanu. Laitteli vaa omii sotkujaa, no anto se kalkonii, mutt silti. Mä jäin vaihteeks taas tuijottaa sitä. Ja kävin välill huutaas partsill. Kyll se sitt hiffas ett jotai oli jääny välii. Mutt ei pyydelly anteeks eikä ees ryäminy mun edes. Otti vaan napikkapussin ja sain mä sitt vähä useemman kun normiaamuna. Ett palveluskunta pitää vissii taas laittaa johonki törkeen paikan leirille. Niinku uudelleenkoulutuksee. Ei täss kai muu auta. Ei nimittäin tullu heekkuruakaakaa eile, itellee teki jotain ryynispurvelihässäkää. Nou vei, semmosii voi syädä. Ett nyt pitäis ton kyll vähä skarpata! Muute menee vähä harkintaa monet jutskat. Mami - tää on sitt uhkaus...



Ett täst tarttee ottaa vähä mallii ja hyppää itte koneelle illalla! Mutt nyt mä hyppään goisiin partsill - se on taas huamisee...


-----------------------------------------


Ja minä jään odottamaan, josko joku uljas tulisi pelastamaan minut Herjaamon kaffettimen orjuudesta.


Päivän slogan: Menneiden unohtaminen tuottaa mielenrauhan!


Päivän biisi: Aina mielessä


Luettua: Douglas Kennedy - Vaarallinen valinta, melkoisen karmiva avioliittoromaani. Ei mene hömpän puolelle edes. Ja hämmästyttävintä se, että mieskirjailija pystyy näinkin hyvin kuvaamaan mm. synnytyksen jälkeistä masennusta ja eri tapahtumia naisen näkökulmasta. Oikeussalidraama on myös hyvin hallinnassa. Ei ollenkanas kehno opus, ei. Mutta EN suosittelen rastaana oleville, pienten lasten äideille enkä herkästi tunteillaan kirjoihin reagoiville - tästä voipi tulla paha olo! Madeleine Thien - Varmuus, eleetöntä, vaivattoman oloista ja taitavaa kerrontaa. Tapahtumat liikkuvat välillä II maailmansodan jälkeisessä Borneossa, välillä Vancouverissa, Prahassa ja Hollannissa. Welhotar piti ja suosittelee - ei tosin aivan varauksetta, eli tämäkään ei ole mitään hömppää.


                                   


                          TOUHUPITOISTA TORJANTAITA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti