tiistai 31. heinäkuuta 2007

LOPPUISI JO TÄMÄ(KIN) VIIKKO!


Welhotarta hallitsee ilmeisen kohtuuton ketutus. Ei tahdo, ei tahdo yhtään mitään. Nukkuisi, jos voisi. Olisi edes kotona peiton alla rauhassa. Ei, Tsadi tahtoo minut orjakseen yhä edelleen.


Tänään tuli taas noustua tuossa klo 3 tienoilla. No, on sitten aikaa lueskella aamulla. Sain yhden kirjan loppuun ja aloittelin toista. Niin se aika kivasti vilahtaa. Ja kun pitäisi lähteä töihin, minä olisin valmis menemään aamupäikkäreille pariksi tunniksi. Minua ei ole suunniteltu säännölliseen työntekoon eikä siihen, että taksin tuloaika ilmoitetaan 5.43, hakuaika 15.06. Ihan kiva, mutta ajat eivät pidä edes paikkaansa. Vidhuttaa tämä unenpuute, vidhuttaa tämä jatkuva aikataulujen suunnittelu minuutilleen. Ja takson pikatilaus kestää 40 min. Jos vaikka haluaisin vaihtaa aikatauluja. Ole tässä sitten spontaani, iloinen ja sosiaalinen. Perkele, pitäkää sosiaalinen elämänne!


Belgarion, Kiven vartija, viihdytti itseään koko illan meillä. Oli oikein mukavaa. Ensin täytyi tietysti keitellä sammiollinen pastaa ja salamirouhekastiketta. Arvatkaas huviksenne, varoinko soossin kanssa. Se oli taas tomaattipohjaista ja entiset paloarvet ovat juuri lähes melkein parantumassa ,> Melkein kaikki tuli syötyä eli hyvää oli, loput on taas eväksenä. Ja sitten lime-kakkua ja kaffetta. Belgarionkin on oppinut juomaan lopulta kaffen kaffena eli ilman sokeria. Maitoa tippa, kuten itsekin käytän. Nuoren miehen maku alkaa kultiveerautua, heh. Muutenkin hän näytti melko hyväkuntoiselta eikä tuntunut panevan pahakseen oleskeluaan Upinniemessä. Hyvä niin, koska sinne kerran on ajautunut.


Josta asiasta viidenteentoistayhdeksänteen. Hän myös kutsui minut ja Kummisedän valatilaisuuteen ensi viikon perstaina. Pitäisiköhän mennä. Tai Belgarion ei siis vanno, hän antaa juhlallisen vakuutuksen - kuten Welhotarkin aikoinaan. Voisi pitää lomapäivän meren rannalla *virn*. Ja tutustua paikkaan. On sitä hölmömpiäkin retkiä tehty. Asia laitetaan vielä kuitenkin harkintaan. Täytyy mittailla kävelyetäisyyksiä ja tarkistaa bussiaikataulut. Bussi onneksi menee suoraan alueelle. Ettei tarvitse marssia kilometrejä. Welhottarella voisi olla vinkeää rapottavaa, ihan noin kokemuksen vuoksi... Voisin esiintyä vaikka lottana, varttimannen sijaan. Evääksi, Belgarionin tehdessä jo lähtöä, olin kerännyt hänelle mukaan erilaista energiapitoista lohduketta (lue -> suklaata, lehmätoffeeta, kovia hedelmäkarkkeja). Hän epäili, että suosionsa kaveripiirissä tulee loppuviikon aikana olemaan suunnaton.


Muutoin Herjaamon työtilanne on aivan sama. Juu, työkaveri tuli ja tekee omat työnsä. Jostain kumman syystä kukaan ei näy koskevan niihin ylimääräisiin hommiin, joten tein taas ne pois kuleksimasta. Melko katkerona kyllä. Varsinkin kun sain palkkakuitin, aivan, kesälomarahat, kyllä. Joista verottajan riivittyä osansa, jäljelle ei jää mitään millä naureskella pitkään. Helvetti sentään, 1.5 keikkayötä (ja verotus tietysti sivutuloverokortin mukaan) ja ansaitsisin saman verran. Kyllä käypi katteeks. Onneksi sataa vettä, on vilpoista ja vituttaa, samalla vaivalla voin taas vääntää töitä ja pari omaa kirjettä. Eilen sain aikaiseksi yhden vali-vali-valituksen - perästä kuuluu...


Viekää minut baariin... tai edes pois täältä!


-------------------------------------------



Huuuohpurrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Hei, hei ihan oikeesti, Poika tuli eile. Mulle ainaski ihan yllättäen käymää. Mut sill ei ollukkaa Reppuu mukana =( Mulle tuli ainaski ihan tosi paha olo. Mutt sain mä sitt nuuskuttaa semmost sen Isoo Kassii ja sen uusii Stifloi. Ne kyll haiski ihan uudelt, melkee teki miäli merkkaa *virn*. Ois voinu olla sen kaapis vinkee dunkkis... No, eikä, en mä sille semmost. Mutt oli se kiva ku se tuli. Ja mäki sain sitt heekkupuukin, semmose snadin. Ja mami laitto ruakaa, mutt mä en voinu syädä sitä, ku siin oli nii paljo purveleit. Ja sitt taas mulle kasvatetaa ruahoo. Jäks, en syä. Ja eile yritettii harjattaa ja aamull kans. Ei onnaa. Mä vedän heti sellaset puretusotteet, ett mami lopettaa. Mä hinkkaan ne karvat iha joka paikkaa muualle... Siivotkoo orja, se on sitä varte! Sitt mua alko naurattaa iha hulluna, meinaa ku Poika lähti. Se vaihto vaattei. Se laitto päällee semmose pellepuvun, kirjavan. Ja semmose roikkuvan pipan. Vähäks se oli hassun näköne. Ja mamiska otti siit foton. Ja mä alon juasta ja jolista, ku mä en muuta keksiny. Ett meill oli vähä meininkii siinä.



Toss mami sano, ett mä voisin ehkä saada napikoita - mä vaan miätin, ett onks se tosissaa ja kandeeks mun nousta ees... Nyt mä kyll meen goisaa tonne soffatyynyje välii enkä partsill. Tääll sisäll on kliffempi. Se on vaihteeks taas huamisee sitte!


------------------------------------------


Tämä täällä taas vaihteeksi odottaa Jonkun Toisen keittävän kaffetta.


Päivän slogan: Olen ennakkoluuloton, vihaan kaikkia tasapuolisesti!


Päivän biisi: The City Of New Orleans


Luettua: Oli vähän kiireitä, kuten huomasitte, joten vain Linda Howard - Hetki lyö, hmph. Tuota, niin... rhomandiikkaa, sheksiä, jännitystä ja vähäsen scifiä. Kyllä tämä kulkee ihan ketterästi, mutta ei nyt ole oikein Welhottaren makuun. Sopisi vähän lukeville, helppoa tekstiä kaipaaville tai muuten ao. lajia harrastaville, itse en tätä hyllyyni haluaisi. Mutta kyllä se siinä keittiöhommien välissä tuli luettua.


                            


                        TIHVERÖISTÄ TIISTAITA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti