lauantai 1. syyskuuta 2007

KAIKKI VÄKI NUKKUU, WELHOTAR VAIN VALVOO, WELHOOTAR VAAAALVOOOO


Hups, heti tuli väärää todistusta; alhaalta alkoi kuulua kapakista palaavien älämölökälätystä. Kuitenkin valvon, heräsin 3 tunnin unen jälkeen. Ei nukuta! Ei sitten millään. Päätin tehdä päivityksen, koska sen jälkeen yleensä saan vielä nukuttua, koska kaffe ja mömelöt ehtivät tehdä tehtävänsä.


Minun onkin oltava pirteänä, Belgarion on tulossa. Oli päässyt eilen jo puoliltapäivin lomille - ei vain viitsinyt ilmoitella. Mitä lie taas puuhaillut, perskeles, kun ei äiteelle kerro! Vastasi kuitenkin illalla puhelimeen, jotta pääsen suunnittelemaan tarjoilua. Belgarion jatkaa sitten suoraan matkaansa maanantai-aamuna Riihimäelle. On jo saanutkin tiedon, että lomat eivät todellakaan ala pyöriä heti normaalisti, joten varaamani rautaisannos lienee tarpeen. Lupasi myös avittaa sen kannettavan etsinnässä. No, tärkeintä, että tulee edes näyttäytymään ,D


Loistava Malmin kirjasto tarjosi taas parasta antiaan, metrin lukemattomia kirjoja! Rismalla oli oranssien invaasio, joista parhaat palat napsin päältä pois. Liiteri puolestaan aiheutti valveutuneessakin Welhottaressa ostohingun, koska 5-v. päivien kunniaksi myös Liiterin Sosa-Sola oli alennushalvennuksessa, samoin parit muut herkut. Eli tuli sitten ostettua myös ruokaa ja pimeyden karkoittamiseksi valolamppuja varalle! Belgarionille olisi tarkoitus tänään tarjota jotain niinkin proosallista kuin pizzaa, sellaista erittäin tulista versiota sekä Sosa-Solaa. Jälkkäriksi kaffetta ja lime-kakkua. Ei ole mies herkutellut pizzalla pitkään aikaan, joten se varmasti uppoaa, eli normipizzaan vielä lisätäytteiksi vaffaa salamia, valkosipulia ja chiliä sekä jalapenon viipaleita *lieskoja*! Rautaisannos sisältää 4 pientä suklaalevyä perussuklaata ja puolisen kiloa kermatoffeeta, niitä lehmäkarkkeja siis. Niillä pärjäilee aika pitkään.


Eilen siis täytin, jälleen kerran, 25 v. Kiitos kaikille kävijöille ja mukana olleille juhlijoille. Eipä minua muistanut kuin yksi ystävä! Kiitos hänellekin tässä samalla =D Tarjosin itselleni lounaaksi juhlallisesti sinappista salaattia, perunoita sekä kaksi juusto-liha-piffiä. Valkosipulia ja chiliä unohtamatta. Kissa sai kissanruokaa ja uuden pussin napikoita. Siinä siis meikäläisen juhlimiset. Onneksi on Tommy, joka toki muutenkin muistaa joka perjantai runollansa eli tämä tuli sähköpostissa juuri sopivasti:


Pane kattilat, kauhat piiloon,
sammuta liesi,
heitä rätti ja harja nurkkaan:
en minä kaipaa
jauhopeukaloa, huoltajaa,
minä tarvitsen
rakastajaa

- Tommy Tabermann -


Halukkaat voivat tilata itselleen Tommyn runon täältä joka perjantaiksi - on ainakin jotakin miellyttävää odotettavaa =D


Kummisedälle tulikin yllättäen kutsu työhaastatteluun maanantaille. Tämän seurauksena pidin tiukan ripityksen viinittämisestä viikonloppuna eli ei pisaraakaan, samalla taksoa odotellessa patistin hänet käymään varaamassa ajan parturille. Kaikki hoitui ja lupasin vielä tänään ja huomenna tarvittaessa huolehtia lääkityspuolesta sekä tarvittaessa myös ruuasta. Mies on saatava esittelykuntoon maanantaiksi. Kummisedän ikäiselle ei kovin usein näitä mahdollisuuksia näyttöön tarjota, joten niistä on otettava kaikki irti. Kyseessä on vuorotteluvapaasijaisuus, normipalkalla Mutta on sekin jotakin! Hörhökin on pysytellyt katkolla, soitellut vain, että rauha vallitsee ja paikka Tervikselle on olemassa, mikäli kokeet eivät näytä plussaa doping-testeissä maanantaina *virn*. Eli toivottavasti hänkin pääsee vähän jaloilleen näin syksyn alun kunniaksi!


Ja mitä parasta, Satujatar on käynyt katsomassa ensimmäistä asuntoa, luvassa näkyy olevan muitakin - kuten ennustin jo aikaisemmin. Kokemuksesta tiedän, että kun useaa kautta asuntoa etsii, yleensä kaikki laukeaa yhtä aikaa ja sitten onkin valinnanvaraa ;D Kuulosti hyvältä - oikein hyvältä, eli onnea ja ilova vaan sinne päin!


Kiva, että kaikilla (muilla) tuntuu menevän niin hyvin! Olenko katkero? No, en oikeastaan. Tuntuu vain, että itselle ei tapahdu yhtään mitään... työt vain alkavat. Saa taas riidellä taksojen kanssakin useammin, tapaa enemmän ns. ihmisiä eli työkavereita, pääsee palelemaan ulos joka päivä useampaan otteseen. Voi miten mukavaa *käheä huokaus*!


---------------------------------------------



No aamuyätä taas, kaikki frendit, hei. On toi outo orja - taas piti punkee sänkyst ylös, vaiks mä viälä goisin täpöllä. Mutt ku se kerta heräs, sai luvan antaa mulle mun heekut. Mä tässä tsiigaan tän jutskan ja painun sitt uudestaa goisii. Mä jaksa tämmösii outoi aikoi ja tapoi - höh. Eile mami muka juhli jotai päivii, vaiks ei sitt kuiteskaa himas oikeesti. Eli meill oli ihan normi-ilta. Köllötettii ja mami luki, sitt me tsiigattii kuvalaatikkoo. Mami loju pikkusoffall ja mä löhösin sen päällä, ett se sai rapsuttuu mua kunnolla. Juu, sillee voi hyvin kattella vähä sitä laatikkoo. Ei se kyll kauaa jaksunu sitäkää. Jotai se täss koneell taas illallaki hääräs ja sohelsi, nauro ja käkätti. Ett semmosta taas. Poika tulee tänään, ja Pojan uudet stiflat. Toivottavasti Pojan Reppu tulee kans! Mä niin toivon, ett mä pääsisin vähä ees nuuskuttaa sitä. Mull on karmee ikävä välill sitä Reppuu, juu, siis on tiätty Poikaa kans. Mä tiän, ett mamilkii on, ainaski vähä. Vaiks ei sill  tarviis, kerta sill on MUT! Eikä sen muutenkaa tarvii olla hualissaa tai mitää, kun MÄ kerta oon olemassa. Nih! Ett kyll me tullaa toimee kaksistaaki, eilenki oli oikee mukavaa ja rauhallist >o<



Mami eile häiriköi mua kaamerall, en mä tiä osuks se kuvaa mua. Mä yriti olla piilos koko ajan. Mä en tiädä mikä siin on, mä vaan en oikee tykkää, ett mua kuvataa - paitsi sillon, jos mä jo goisin. Ett tämmösen foton mä nyt löysin, aika kliffa pentu, eiks? Ja nyt mä meen goisii lisää, huamisee!


-----------------------------------------------


Yhdyn mielelläni tuohon kuvatekstiin!


Päivän slogan: Nainen ja hyvä viini vain paranevat vanhetessaan!


Päivän biisi: Kun tänään lähden


Luettua: Lukeminen jäi eilen vähälle, kun piti puuhastella niin kovasti paljon. Tom Clancy - Tiikerin hampaat, en ole ihmeemmin tämän kirjailijan fanittaja, löytyi pikalainoista uutuutena, joten kuitenkin äkkiä talteen. Ei paha, jännärien ja vakoilun ystäville aivan käyttötavaraa. Mielestäni hiukkasen erilaista Clancya kuin aikaisemmat, voin olla väärässäkin (harvemmin olen!). Eli sellaista kertakäyttökirjallisuutta Welhottaren mielestä, teemaan ihastuneille kuitenkin varma nakki.


                          


                      LAISKOTELKAA LAUANTAINA!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti