keskiviikko 12. syyskuuta 2007

ON SE SITTEN VAIKEAA, IHAN KAIKKI!


On, on vaikeaa lähteä töihin. On vaikeaa odottaa taksoa. On vaikeaa jaksaa olla Herjaamolla koko päivä. On vaikeaa uuden läppärin kanssa.


Josta viimeisestä nyt lisärapoa. Kummisetä uskoi lopultakin eilen, että on viisaampaa, että minä ensin selvitän tuon nettiasian (argh, vaatii yhteydenottoa Sjoneraan!) ja sitten selvitellään muita asioita. Syynä lienee se, että miehellä oli eilen melkoinen darra *virn*. Rintteri pelaa hyvin ja tuottaa yllättävän kaunista jälkeä. Lisäksi otin, tietysti, kopion käynnistyksestä hyvään talteen. Sen jälkeen tartuin pikaohjeisiin ja luin ne läpi. En vielä tehnyt mitään. Palaan asiaan tänä iltana, kun tuo yhd.. ei kun siis yhteysasia selviää. Tai ei yhteys, tekniikkapuoli lähinnä. Minusta tarvitaan yksi erillinen piuha, asia on pakko tarkistaa. Belgarion tietäisi, mutta ei ole paikalla. Ja Kummisetä joutui tunnustamaan avuttomuutensa, puolustaen itseään sillä, että kyseessä on upouusi läppäri, joita hän ei ole juurikaan käsitellyt, hmph. No, minä itte (ja Belgarion) uskoakseni selviämme asiasta. Kun se Belgarion nyt ilmoittautuisi, prle!


Muutoin vietin eilisen hiljaiseloa toipuen säryistä. Eipä juuri auttanut, heräsin klo 3 helvetinmoiseen olkapääsärkyyn. Ei pystynyt kykenemään enää uneen, joten heräsin. Tosin karvahattukin jo vaati aamupalaa, joten nou hätä. Luettavaakin aamuiksi on riittänyt, joten mikäs tässä on ollessa.


Työt kasaantuvat. Ikävä kyllä, pystyn tekemään vain yhden työn kerrallaan ,> Eilinen kokous poiki kuitenkin lopulta päätöksen siitä, mitä itse olen ajanut jo pari vuotta; kokeellinen työkierto vähintään 2 vkon ajan. Eli henkilöt vaihtavat töitään päittäin pariksi viikoksi. Näin loppuu narina siitä, kuka tekee eniten ja vaikeinta hommaa. Lisäksi näkökulma voi oudosti muuttua, kun joutuu pähkimään asioita toisesta näkökulmasta. Ehkä arvostuspuolikin vähän kasvaa. Hyvänä puolena vielä se, että tarvittaessa lomittaja löytyy helpommin, kun jokainen hallitsisi edes osan toistensa töistä. Meidän pikkutiimissä tämä ei ole ollut ongelma, mutta muilla sitäkin enemmän. Ja jotkut varjelevat omia töitään kuin suurta aarretta, vaikka olisi kuinka kiire... outoa! Eli jotakin hyvää siitäkin kokouksesta.


Huomenna siis lähiopetuspäivä! Todennäköisesti en siis huomenna saa aikaiseksi päivitystä. Älkää ihmetelkö - olen vain opiskelemassa ja tuskin ehdin tehdä missään välissä oikeaa päivitystä ,D En tod. usko, että saisin nimittäin netin vielä tänään toimimaan. Se olisi ihme. Tietysti toivon kovasti. Ystävät oi, pitäkää peukkua, olisi se kuitenkin mukavaa. Kone on nimittäin vieläpä kaunis, varsinainen Black Beauty! Kuvia seuraa, kun kaikki on valmiina.


----------------------------------------



Huamenta, kaiffat! Joo, piti herättää orja heti aamulla, ku oli nii hirvee heekkujen tarvis. Oli se kyll taas hereill ja vinku jotai. Eikä meinannu päästä sänkyst ylös. Höh. Mä sitä osaa nostaa! Tarvii jonku nosturin, meinaa. No, pääs se ylös ja mä sain heekut. Ja tavisruakaa. Eilen oliki sitt ihan rauhallist. Must se oli kliffaa, orjakaa ei koko ajan nakuttanu, vähä se hiplas sitä se uutta konetta vaa. Ja vähä kiroili. Mutt oikeestaa aika vähä. Sitt se alko taas lukittaa hirveesti, sill on taas kauhee pino kirjoi. Mutt onneks sill tuli joku miäliteko, se ei nimittäi laittanu iltaruakaa, ku oli jääny jotai tyäeväkseks. Heh, se otti näkkärii ja mä arvasin. Se teki näkkäri-donari -leipää. Vähäks on heekkuu. Ku mä sain pual puukkii donarii ja mami toisen pualen. Siin se veteli sitt näkkärii nii ett roisku ja mä sain syädä rauhas pelkkää donarii. Kyll oli taas njamskista! On mami kilti, ku se kuiteski jakaa kaikki tommoset heekut mun kaa. Toivottavast se tänäänki tekee jotai fisuruakaa. Tai kuiteski semmost ruakaa, ett mä voin syädä. Nii, ja sitt me leikittii punasill mylpyröill. Mutt en jaksunu kauan, väsytti. Nii ett mä menin aikasin goisii ja mami tuli sitt häiriköimää. Mä kyll nukuin siin sen polvien viakus taas. Ja ku se lähti, mä jäin goisii lisää. Jotain mä kuulin, ett se märisi kuarsaavist karvahatuist! Aika rumasti sanottu, meinaa...



Meinaan vaan, ett mä mikää karvahattu oo. Ihan söde kissendaali, niinku toss fotoski. Siin voisin olla mä piänenä, vaiks. Mutt se on vissii sitt ylihuamisee, sano mamiska.


-------------------------------------------


Ylihuomiseen eli perstaihin siis. Sitä ennen ehtii juoda paljon kaffetta!


Päivän slogan: Laatu tuottaa pettymyksen!


Päivän biisi: Satukirjan sankari


Luettua: No niin, päästiinhän siihen. Eli ostin kokoelmaani viimeisen suomennetun, toki, se on pakko omistaa. Stephen King - Kuulolla, melkoinen kauhuskenaario siitä, mitä tapahtuisi, jos teknologia kääntyisi ihmistä vastaan. Kaikki alkaa... kännyköistä. Aamulla katselin omaani jo lievän vihamielisesti ja epäilin, että Belgarion on ollut oikeassa. Hän on tiennyt SEN koko ajan, aito nörtti kun on. King käyttää osittain tuttuja elementtejään eli matkaa paremmassa seurassa muualle pahiksia vältellen. Matka ei kuitenkaan ole miellyttävä, missään mielessä. Welhotar suosittelee ehdottomasti kirjan lukemista, tottakai! Kauniita uneja ;D


                              


                           KÄLYISTÄ KESKIVIIKKOA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti