perjantai 26. lokakuuta 2007

KETUTUS JATKUU TÄPÖLLÄ - HUOM. PÄIVITYS SISÄLTÄÄ RUMIA SANOJA JA VÄNINÄÄ!


Olen erittäin krantusti puhuteltava ihminen vielä tänäänkin! Hups, sanoinko ihminen. Ei enhän minä sentään ihminen ole. Sen ureaenkefalopatiaa sairastavan lääkärin mielestä olen läski, tyhmä, tupakoiva itsetuhoinen alkoholisti, joka on kuitenkin täysin terve =E Lähimuisti on heikentynyt (koska en tismalleen muistanut minkä kirjan olin viimeksi lukenut - hei, tiedättehän minun lukemistyylini!), vapisee (no tottamooses, tärisen kun hermostun ja raivostun - olisi pitänyt vetää pari purkkia pameja) ja mitä muuta vielä. Olen vieläkin niin raivoissani, että sattuu! Eilen jo päätin, että en edes päivitä enää tätä lokia. En tee yhtään mitään. Soitan tuonne Huussiin ja kerron, että en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Siitä seuraa ikävä kyllä se, että minut - taas - luokitellaan yhteistyökyvyttömäksi ja -haluttomaksi, mahdollisesti jopa sairaudentunnottomaksi (!) ja aggressiivikseksi yksilöksi, joka kyllä kelpaa mainiosti Herjaamon pätkätöihin. Eli parasta pitää lärvinsä kiinni, vaikka se onkin äärimmäisen vaikeaa tällä kertaa. VITUTTAA EDELLEEN!


Koska tottahan on, että tämän vuoden puolella on tullut siideröityä itseään äärimmäisen harvoin, 3 - 4 kertaa. Ihan vaan sen takia, että ei ole jaksanut edes hurvitella, ei varsinkaan lähteä mihinkään. Ei ole myöskään ollut ylimääräistä lovvoa käyttää juuri tähän tarkoitukseen. Syöminenkin - no juu - ei se kehnoa ole ollut, mutta oranssia, juu nou. Mitä on ollut tarjolla ja sitäkin säästäen. Jotekin minä olen aina mieltänyt neurologin toimenkuvan hiukkasen erilaiseksi - taidan todella olla väärässä. Perkele!


Tämä keskiviikon liveshow on saanut aikaan sen, että asia pyörii jatkuvasti mielessä, siis tämä raivo ja itkuraivo. Eilen linnoittauduin huoneeseeni ja tein töitä niin että en ikinä. En edes jäänyt kaffelle, söin 15 minuutissa. En juurikaan näyttäytynyt. No, siitähän puhutaan nyt sitten. Että mikä Welhotarta vaivaa?! No se saatanan vitutus! Yritin nukkua eilen vähän aikaisemmin, olen nimittäin myös äärettömän väsynyt. Paskan marjat - taas tuo alkoi pyöriä mielessä. Kertokaapa hyvä keino sulkea se pois mielestä, muuten sekoan kohta vielä totaalisemmin. Tai alan ottaa vähän ns. lääkitystä ,> Niin, nukkuminen  jäi 3.5 tuntiin. Erehdyin vielä jossain vaiheessa siirtämään koipea väärässä asennossa, kaamea kiputuikkaus, joka jäikin sitten juilimaan tod. pitkäksi aikaa.


Tämä on äärimmäinen väninäpostaus - en viitsi toistaa, mutta ei ehkä kannata lukea enempää! Sillä nyt ketuttaa vielä sekin, että olisi lippu Kirjamessuille. Minä niin kovasti haluaisin lähteä. Oikein kovasti. Mutta luulen, että en pysty. Tämä rassaa ehkä eniten. Vielä on aikaa muuttaa mielipidettä, mutta pahaa pelkään. Voin alkaa huutaa ja kirkua sekä itkeä kesken kaiken. Ziis, ehkä joku luulisi sitä daideeksi ja saisin jonkun upean palkinnon ,D No, ans kattoo ny!


Muuten, olen pelastanut Kahvikuppini julkiselta puolelta, se nököttää nyt pöydällä. Ensi viikolla taidan alkaa pakata tavaroita. Samalla alan kasata näitä muutamaa juttua, jotka olen tuonut tänne. Lähtö on lähellä. Ensi vko on rauhallinen. Näytöt ovat valmiina. Näyttökansion kokoan ensi vkon aikana. Seuraavalla vkolla tarkistan sen. Sitten on vielä yksi lähiopetuspäivä ja yksi tentti. Ja lopullinen näyttötilaisuus joulukuussa. Ajattelin jo välillä heittää tämänkin kesken. Jos ei Herjaamolta kerta minnekään pääse, anti olla sitten. Kyllä minä voin elää kaurapuurolla ja kissanruualla. *itsesäälin vingahduksia*


--------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrrmenta vaa, kissit! Ai, ett mami luulee, ett se elää kissinruuall? Sopii hei vaa yrittää, mä pualustan mun ruakii henkee ja veree. No, voi se saada vähä maistaa joskus. Mäki sain eilen donarii. Joteski mami syä aika useen donarii - onneks se hiffaa mutki aina. Ett meill on se diili, fifti-siksti niinku. Juu, orja voi elää sill kammopuuroll, mä en kyll siihe koske. Jäks! Se näyttääki hirveelt, ihan niinku joltai.... niinku vaa hirveelt. Ei paljo kiinnosta, ku se joskus kokkii sitä! Eile mä vedin taas rundii mun uude mylpyrän kaa, mami sai luvan heitellä sitä. Armollisesti siis niinku. Ja sitt mä vedin kunnon iltahepulit ynpäri-ynpäri-ynpäri kämppää. Tuli vähä niinku mekkalaa, ku jostai syyst partsin dörtsi oli jo boses. Mä hiffannu ekaks ja vedin päin dörtsii. Onneks mami ei nauranu äänee. Ei se kyll sattunu, mull on vissii kova pää. Nii ett sitt mä huusin ja revitin-raapisin ynpäri luukkuu! Oiskoha Poika taas tulos viikonloppun - mä en yhtää tiädä, ku toi ei oo puhunu mitää. Se vaa eilenki taas jupis ja raivoili iteksee ja parku. Mä sitt menin vaa basee kaikes rauhas. Parpi ku ei puutu noihi orjie asioihi miteskää. Ei kandee. Tulee vaa viälä hullumpii jutskii...



Täss mä oon kääntäny selkän kaikill hualill ja semmosill ja oon kissiunes ja uneksun isost biitist fisuu ja upeist kissileideist *kollivirn*! Kliffaa viikendii vaa kaikill - huamisee...


------------------------------------


Josko minä hakisin kohta kupin kaffetta ja linnoittautuisin täksikin päiväksi tänne saastaisen välinpitämättömyyteni kanssa.


Päivän slogan: Pari kynttä raakaa valkosipulia päivässä pitää taatusti lääkärin loitolla - ja ehkä myös ihmiset!


Päivän biisi: Here Come The Doctors


Luettua: Anna Kortelainen - Päivä naisten paratiisissa, mukava tutkimuksenomainen (ei liene luokiteltu tutkimukseksi?) selvitys tavaratalojen synnystä, naisten käyttäytymisestä ostoksilla, naisen ja perheen aseman merkityksen kasvusta, työnteosta, feminismistä jne. Erinomaisen kiinnostavaa ja viihdyttävää luettavaa. Mukana paljon lainauksia erilaisista ns. tavarataloromaaneista (mm. Zola, tietty ;D), runsas mainoskuvitus. Suosittelen kaikille, ihan vain yleistietoudenkin lisäämiseksi. Suomalainen esimerkki on tietty Stocka, josta löytyy paljon hupia. Welhotar piti osittain  eli kiinnostui lievästi, lievästi vain siksi, että todella inhoan tavarataloja ja shoppailua sekä yleensäkin ostosten tekemistä. Miinuksena kirjan koko - nidottu, iso opus, mahdoton lukea sängyssä ;D


                       


                 PERSMÄISTÄ PERJANTAITA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti