tiistai 6. toukokuuta 2008

WELHOTTARELTA VAADITAAN PÄÄTÖKSIÄ...


No nyt pitäisi tehdä päätös – ja pikaisesti! Herjaamolta eilen kovasti kyseltiin, josko olen tulossa takaisin kesäksi, tarvista ilmeisesti olisi. Varastolla oli niin pirullinen kiire, etten ehtinyt saada päähenkilöä kiinni. Olisin tarkistanut heti, pitääkö P-P:n lupaama jatko paikkansa. Jos pitää, minähän jään! En minä jaksa mitään muuttoa ja hässäkkää sen akkalauman (tsorry!) kanssa, en millään. Kuvitelkaa nyt, n. 70 naista samoissa, ahtaissa tiloissa. Siitä ei hyvää seuraa; riitaa joka asiasta, mm. töiden jakautumisesta. Alkaisin taas voida vielä huonommin. Joko jään Varastolle tai heittäydyn juomaan, kuten muutkin malmilaiset ,>

Josta taas tuli mieleen, etteivät muut kuin tutut juopot soittele. Ainoastaan Belgarion – no hyvä, että edes hän. On ollut äärihiljaista, mutta suht viihdykästä. Kunhan kirjoja riittää, minä en pahemmin valittele. Ja ruokaa. Viinaakin on kaapissa, jos alkaa kupituttaa oikein rajusti. Kissa ainakin pitää minusta (-> lue, on tyytyväinen ruokintaansa!), jos eivät muut välitä. Suorastaan odottaa kotiintuloani *virn*, että pääsee katselemaan ruuanlaittoa ja printtausta. Ne ovat nykyisin Vincentin suosikkihommia, napikanmetsästyksen lisäksi.

Jahas, päälääkärin prlekin peruutti TAAS aikansa. Minen jaksa. Soitan sinne tänään, että ottakoon meiliyhteyttä, jos tarvis on. Minä en pysty enkä voi jatkuvasti sumplia omia vapaitani hänen mukaansa. Nytkin ehdin juuri infota P-P:tä, että olen lekurissa, niin jo taas sekin pitää perua. Uudesta ajasta ei tietoakaan, menee varmaan taas kuukauden jollei parin päähän. Minulle kun eivät työn takia ihan joka päivä sovi, tiistait ja torstait eivät lainkaan. Ple, ettei se nainen voi ottaa huomioon sitä, että olen ihan oikeassa työssä ihan oikeassa työpaikassa! Näitä vastaanottiaikoja on nyt sähläilty ees-taas useampaan kertaan. Ketuttaa, eikä ihan vähänkään. Taidan heittää koko homman sikseen. Jos tarvista on, hoidan asiaa myöhemmin. Minen jaksa tuollaista sähläämistä, kyse on myös minun uskottavuudestani ja työstäni, kelelauta, nih!

Ai niin, tiedoksi ystävät, ei, en minä saanut edes puupatukkaa ;D Pahempi juttu, ajatelkaa, ei edes patukkaa tarjolla *nyyh*. Vappu ja kaikki....

Kummisetäkin kävi sitten eilen. Omien sanojensakin mukaan hän muistutti pystyyn nostettua sikaa. Avain ja kännikkä ovat edelleen kadoksissa. Tarjouduin sulkemaan sim-kortin väliaikaisesti soittamalla omalla puhelimellani, mutta hän ei suostunut. Maksaa liikaa, kuulemma. Minä nyt yritin selittää, että jos tämä kaveri (vaikka rehdiltä vaikuttikin) soittelisi muutaman ulkomaanpuhelun, olisi laskukin isompi. Ei, ei käynyt. Hän aikoo tänään käydä ihan itse sulkemassa korttinsa. Ja jospa kännikkä salaperäisesti jotenkin löytäisi hänen luokseen takaisin =O No, mitäpä minä siihen. Vähän kyllä jäykistelin, yritin selittää myös tiettyjä totuuksia. Nyt hän nimittäin alkaa myös näyttää siltä, että juo päivittäin. Vaikka ei sitä varmasti outo heti huomaa, varmaan työhaastatteluissa tms. tilanteissa asia voipi olla toinen. No, hän odottelee vielä vastausta siitä yhdestä paikasta, jota haki. Toivottavasti hän saisi nyt jotakin työtä edes vähäksi aikaa, ei tuota kestä kohta kenenkään fysiikka. Erosimme kuitenkin sopuisissa väleissä. Mies kuitenkin erittäin humalaisena, taas...

Varastolla tosiaan pitää äärimmäistä kiirettä. Muutama hyyppä on menossa koulutukseen ja P-P jäämässä lomalle viikoksi. Työkaveri on jo lomalla. Meitä on siis kaksi rottaa vain työssä, toinen on lisäksi lyhennetyllä työajalla eli tekee n. 6 h päivässä, viikkotyöaikana siten, että määrä tasoittuu viikon aikana. Minä nyt sitten joudun tsekkaamaan kaikki ajoitukset niin, että hän ehtii tehdä tietyt hommat pois, ennen kuin häipyy kustannuspaikalta. Millintarkkaa ajoitusta siis – tästä eivät kaikki kyllä pidä. Eli asetan hommat tärkeysjärjestykseen itse, periaatteessa tulojärjestyksen mukaan, mutta kiireiset ajetaan suoraan muiden ohi. Tässä on turha tulla vänisemään, että haluaa nimensä kirjoihin tälle viikolle jostakin muusta syystä.... Welhotar pääsee kerrankin sanomaan NOUP! ,D

-----------------------------------



Purrrrve, kavrut! Hei, tiätteks, nyt mami löys jotai iha omituist.Tai siis me saatii semmone tumppu >o< Mami jotai naureskeli ja sano, ett nyt voidaaki alkaa karvoje tumputtamine. Enkä mä vaa hiffannu. Joohei, just joo. Siis hei, se on semmone kumihanska, joll toi silittää mua ja mun hianot kaavat tarttuu siihe. Ett ei niinku haajateta enää olleskaa. Ku mä en kerta siädä sitä haajaa, ni mami ajatellu, ett jos toi kävis. Vähäks tuntu oudolt, ku se eile treenas vähä sitä. Mutt kaavat se kyll siappoo nopeesti. En kyll hirveest tykänny. Pakko kai se on kummiski kestää, ku joteski noi kaavat pitää saada pois. Muute mä joudu syämää ja oksuu koko satsin täss pikku hiljaa. Eikä must itestkää oo hirmu kivaa oksuu. Nii ett kai me sitt vaa tumputetaa *huoh*. Jesh, eile sain sitt broiskuu, oikee njamskista, mutt liika vähä vaa. Orja teki itellee ison sammion siit semmost haisulisafkaa. Mä sitt vaa muutama biitin sain, epist, niinku. Jos se tänää avais vaiks pussiruakaa, edes.... Vaiks mun kaavojen takii. Mamiihh – hei, kaavatki vois paremmi, ku sais kunno ruakaa. Se on ollu taas vähä hualissaa must, ku mä näytän nii koinsyämält ja tavallist hoikemmalt. Nimittäi ku mult lähtee paljo kaavoi, mä näytänki vähä hassult välill. Niit tuppoi ku on ympäriisä. Enhä mä mitään kipee oo. Ruaka maistuu ja eilenki mä leikitin mamii illall. Ihmeest se jakso hakee mun mylpyröit. Ett tämmöne juttu meill täll kertaa, ihan uus ja outo. Kattokaa ny, hirrrrrmu iso tunpu ja mä, aikas karmee foto, mutt toi saanu parempaa. Mä vähä viäl välttelen sitä.




Mmm, tota, ei se kyll oikeestaa mikää hirvee kapistus ookkaa >o< Huamisee...

----------------------------------

Vincent näyttää paljon siistimmältä tuon karvatumppukäsittelyn jälkeen =D

Päivän slogan: En halua olla hyvä ihminen, mieluummin kiinnostava!

Päivän biisi: Kalteritango

Luettua: Katerina Janouch – Läheinen, juu, tämä on niitä virtaheponen olkkarissa –juttuja. Mies muuttuu holistiksi ja narkkariksi. Nainen kestää ja perhe hankkii lisää lapsia korjatakseen tilannetta *huoh*. Tilanteen korjausyrityksiä myös seksillä, lahjoilla, riidoilla ja muilla tavanomaisilla keinoilla. Ei, minä en pitänyt tästä. Joku voi saada jotakin uskoa siitä, että lopulta läheisriippuvuus tunnistetaan, hoito tehoaa ja perhe elää onnellisena jne. Kuitenkin, asenne on sitä luokkaa, jota itse inhoan. Käsitelkää siis oman järkenne mukaisesti ja muistakaa, että tämä on kuitenkin kirja – ei oikeaa elämää välttämättä! Ja jälleen kerran luennassa Torgrim Eggen – Sisustaja, ai että, Welhotar pitää tästä ja suosittaa kaikille. Sisustussuunnittelija toimii, köh, viime metreillä vähintään erikoisesti. Olen hinkunut kirjaa hyllyyni sen ilmestymisestä lähtien, vielä en ole edukkaasti onnistunut löytämään. Ehdottomasti lukemisen ja hankkimisen arvoinen, sen verran kipeää juttua tästä irtoaa – lukekaa ihmeessä!
 
                                       


                                            PÄHKÄILEVÄÄ PÄIVÄÄ!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti