torstai 8. toukokuuta 2008

TORSTAIN YLLÄREITÄ =b


Nopeaa toimintaa – sain Varastolta eilen työsopimuksen vuoden loppuun asti, kirjallisena siis, virkamääräyksen. Ei paha, ei ollenkanas! Kyllä tässä taas jaksaa sitten vänistä ja kirjata ostoksiaan (aleja, päättymättömiä retkiä Hakikseen jne.), manata P-P.n maneereja ja pilkun seksuaalista hyväksikäyttöä sekä kastijakoa, alleviivauksia ja niittauksia. Näin siis jatkamme harjoituksia ja odotamme seuraavaa palkkapäivää, jolloin näen, tuliko mitään korotusta sen aikaisemman neuvottelun tuloksena. Minä olen sitä mieltä, että jopa tällä liksalla Welhotar alleviivaa ja niittaa ihan kiltisti ohjeiden mukaan, jos se siitä kerran on kiinni ,>

Mutta asiaan! Mitä karmeaa onkaan tapahtunut? Ei, ei pelkästään Oharilassa, ei. Ne ovat nyt täälläkin ja vieläpä sisätiloissa. Tehän tiedätte, ne pienet, mutta kasvavat, punahiippaiset oliot puutarhassa. Toisinaan ne näemmä ilmestyvät myös sisätiloihin. Arvelen syynä olevan näiden triffidikasvustojen. Katsokaa, tuolla!



Kaiken huippu on se, että nämä ovat kestäneet perinnönjaon ja kolme muuttoa. Täällä huushollissa on mennyt rikki useita lautasia, kuppeja, laseja ym. Täällä on hajotettu tuhannen sukupuolielimen päreiksi myös iso sohvapöytä. Täällä on rikottu täysiä ja tyhjiä pulloja. Mutta mitä tekee puutarhatonttu paskimmalla mahdollisella paikalla, juuri sopivasti liukuoven vieressä, imurin tönittävänä, kaikkien jaloissa potkittavana? Pönöttää irvokkaan valmiina, ilman kolhun kolhua. Että risoo, sano. Kaverinansa on vielä tuo saastainen ja niljakas sammakko, jonka sentään olen onnistunut vangitsemaan kukkapöydän sisään – se ei pääse pakoon. Mutta mitä tekevät tonttu ja kissa öisin, siitä ei ota kukaan selvää! Pahaa pelkään, todella pahaa. En kuitenkaan uskalla tehdä mitään järin radikaalia, koska tonttuarmeijan kosto on kaamea. Välitänkin syvimmät osanottoni teille, jotka myös ovat törmänneet ao. vihulaisiin. Armotonta menoa. Hui, pelottaa!

Arvatkaas mitä (ja Elma silmät kiinni), minä tilasin uudet halvennus-Crocksit, kirkkaan punaiset ,D Juu, kun ne nyt vaan sopii meikäläisen jalkaan eikä muu sovi. Hiljaa siellä! Eipäs yritetä poistaa toisten postausta, teillä ei ole mitään oikeutta sensur

Niin, ajattelin ostaa myös valkoiset, pitsiset nilkkasukat. Minulla on jo sellaiset, joissa on valkoista röyhelöt ja pikkuisen pitsiä, mutta jos ihan kokopitsiset kuitenkin. Tästä myöhemmin sitten postausta Lumppuihin ja Lureksiin, toki, toki. Koska Minä olen sen arvoinen *virn*! Siitä tulee myös niin tyttömäinen olo, olen ehdottomasti sellaisen olon tarpeessa. Ajatelkaa, miten ao. yhdistelmä tulee pukemaan käytävillä lengottavaa Welhotarta kaikkinensa, antaa ikäänkuin pikantin yksityiskohdan jo nyt tunnistetulle toimistopellelle. Väsyttää, ketuttaa, särkee, juilii ja jomottaa. Kantapää on erityisen pahana, samoin jalkapöytä, arghhhhh. Kirjatkin ovat vähissä! Olisikohan jotakin muuta erityistä valittamista.... juu, no, en nyt kehtaa, säästetään vähän huomiseksikin. Eihän tätä lokia kukaan tunnista, jos minä en valita enkä vänise.

Edelleen Blogilista toimii huonosti ja näyttää älyttömiä tilaajamääriä ja lukijoita, puoleen ja toiseen. Ei haita, korjasin jo linkkilistojani tuolla muualla. Kyllä melkein kaikki ovat jo löytyneet muutenkin, vain pari unohdin etsiä. Tuli taas jossain vaiheessa pieni kiirus työ-nimisellä virkistysalueella. Sinne sitä pitäisi kohta taas vääntäytyä. P-P kuljeskeli tuossa iltapäivällä pitkin käytäviä ja kyseli kesken olevia juttuja itsellensä. Ziis, että mies haluaa kaiken tehtyä ennen lomaansa, jopa muiden työt. No, ensi viikko sitten eletäänkin kuni pellossa – ilman pomoa, sijaistajana virkaiältään vanhin vastaava. Oikein mukava leidi, että näin ,D Mitäkähän poikkeavan älytöntä sitä mahtaisi keksiäkään – ehdotuksia otetaan vastaan.

-----------------------------------


Purrrrrrrrve, kavrut! Hei, vähäks mamiskaa nolotti se eiline partsijuttu. Sen verra, ett mull on ollut sitt oikee kissinpäivät. Sen piti duunaa sitä valkost höttöjuttuu safkaks, nii ei se kehdannu. Kerta sill oli jömmas kasa jauhist, monta kasaa. Nii ni sitt se ottiki biiti jauhist sulaa. Kerranki sulatti sen kunnoll, ett mä sain siit oman osuuden. Hei, sain oikee ison kunnollisen biitin – ai ett se oliki njamskista. Sitt mä sain kans sänkypaijatust pariinki kertaa ku oikee nyhjäsi mamin nassuu vaste ja tönin sitä. Hihih, pussasinki sitä sen ihmiskuanoo =O Se oli ihan moilasena, en mä yleesä sillee. Mutt pitihä sitä kiittää, ku saa hyvää safkaa kerta. Ja nyt aamull tuli vahinkos tuplakalkonit, napikoit vaa tavisannos. Nii sitä pitää, mami. Kyll me kavrui ollaa, hei! Ai nii, sitt pitää kertoo kaikill kisseill, ett se tosi hölmön näköne kaavatunpu tekeeki näköjää terää kaavoill. Mami nyt pari kertaa sill oikee kunnoll silitelly mua, nii melkee kaikki irtotuspukat o lähtenee. Ett ei oo paljo enää koinsyämää tuukkii. Mä näytän hyvält, jee. Kattokaas, ku mun noi peitinkaavat on semmoset kaunii oranssit, nyt ne näkyy. Ja noi valkoset pohjustuskaavat on puhtaat ja vanhat melkee kokonaa pois. Jos se pari kertaa viäl vähä siivoo, mä oon tooooosi hyvän näköne kolli. Ja jos joku väittää, ett muka matoi, nou vei. Mä aina näytän tämmöselt, ku kaavat lähtee. Mä oon sillo vähä pahall tuulelkii, niinku, ketuttaa, sanois mami. Kyll se taas puhu, ett sinne vetskullekki pitäis. Mutt vast kesäll, se sano. Siält se saa mulle sen rokotuspiiki ja sitt semmost matolääkett, ku laitetaa niskaa. Ei tarvii syärä väkisi mitää paashaa, se vaa levitetää tonne niskaa, ett mä en voi nuala enkä saa tassuikaa sinne. Ja se on siin, helppo nakkendahli. Ei mua se vetskukaa enää pelota, siälä on meill iha kiva kaveri, mein hovilekuri! Kehu mua, ett kyll mä voin sinne uuudestaa mennä. Tost taksomatkast en tykkää, onneks se on tosi lyhyt. Se on toss nii lähell, ett vaa radan toisell pualell. Mutt en mä mitenkää hinkuu sinne, mutt mami kummiski tekee sen, nii ett anti olla sitt vaa. No juu, ei laiteta nyt mun fotoi, ku tuala on noi tontu kuvat. Älkääkä sitt kertoko, mitä me yälä väsätää – ku kerta mamiska ei tiädä *pirullinen kollivirn*. Kliffaa päivää ja huamisee!

---------------------------------

Vincent alkaa taas näyttää silkinsileältä... oikein komealta, täytyy myöntää =D

Päivän slogan: Kyynikko tietää hinnan kaikkelle, mutta ei arvoa millekään!

Päivän biisi: Vaivaistalot

Luettua: Olov Svedelid – Myrskyn silmä, hmm, tavallaan ajankohtainen(kin) ekojännäri. Eletään v. 2010, ilmastolle tapahtuu outoja, maailma alkaa muuttua. Juhannuksen aikaan kovia pakkasia ja lunta Ruotsissa, tsunami Aasiassa ja maanjäristyksiä ym. muualla. Ilmasto sekoaa, mutta miksi? Tuhoutuuko maapallo, onko takana luonnollinen tapahtuma vai jotakin muuta? Tämä on julkaistu ruotsiksi v. 2001 eli kirjoitettu varmaan vuosi-pari ennen. Aika hyviä ennakointeja tietyistä asioista, toisista taas ei. Osa huvittaa, jopa. Kirja sinänsä on melko kömpelösti viritetty eli asiaa ja jännäriä sekaisin – joskus se toimii, tässä oikein ei. Lisäksi ja ikävä kyllä taas, suomennos on hemmetin kehnoa kieltä! Ilmastoasioista kiinnostuneille voisi olla mielenkiintoinen välipala, itse luin vain kun muutakaan ei oikein enää hyllyssä ole. Eli en voi ainakaan kehua, sopii luettavaksi paremman puutteessa.

 
                                                     

                                                    WIRKA-WELHOTAR


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti