perjantai 2. toukokuuta 2008

OIKEA PERJANTAI - VAPUN JÄLKEISTÄ NORMIELÄMÄÄ


Hyvää Vapun jälkeistä elämää! Ainakin teille, jotka jaksatte raahautua töihin, kuten minäkin tästä. Ai että, on sitten kiva lähteä tällaisena välipäivänä töihin. Ihan totta, kun muut pitävät pidemmän vapaan, meilläpäs onkin kaksi vapaata, jeee. Ei se määrä vaan laatu, tällä kertaa. Nimittäin ei täällä kotonakaan tänään olisi mitään tekemistä. Tulisi vaan syötyä ja luettua, makoiltua jne. Nyt kuitenkin ryhdyn tuottavaksi kansalaiseksi ja lähden Varastolle pitämään maatamme pystyssä ,D

Muutamille näyttää tulevan pitkät pyhät, jotkut näyttävät aloittaneen ajoissa eli jo keskiviikkona, hah, tänään Oklat ovat jälleen auki ja siitähän se hauskasti lähteekin taas. Hörhö soitti eilen, ei ehtinyt edes selittää mitään. Sanoin heti, että rahaa ei ole eikä tule, omat rahansa saa lauantaina, mikäli ne tilille on laitettu. Muuten meille ei ole asiaa! Äsken joukko iloisia ihmisiä horjui ja lauleskeli tiensä parvekkeeni alitse naapuritaloihin. Vappu siis heilläkin jatkui. Toivottavasti jotkut muistavat normimaanantaina (tai mieluummin jo sunnuntaina), että heillä on myös työpaikka! *hyveellinen virn*

Belgarion soitti eilen jo ennen kymmentä aamulla ja tulikin samantien avittamaan, vatsa muristen. Triffidit on nyt hoidettu alik. Belgarionin käskyin kunnon jonoon ja uusiin multiin, suihkuteltu ja komennettu asentoihin. Pari kasvustoa jäi vielä roikkumaan; toinen laitetaan kokonaan poikki kesäksi, toinen vain kylvetetään huomenna. Hyvä juttu, viimeiset keväthommat lopultakin tehty. Seuraava organiseeraus on parvekkeen kasvusto ja sen laatiminen. Se voi hyvinkin vielä odottaa, ei ole kiirettä. Kunhan joku halpistarjous eksyy eteeni, ostan muutaman rehun sinne. Hakiksen torilta saisi kohtapian halvalla myös taimia, siellä on muuten Tsadin halvimmat taimet – tiedoksi, jos itse ei ole onnistunut alkukasvatuksessa. Belgarionista vielä: lopultakin hän on hankkinut kännikän! Ilmeisesti siksi, että on kyllästynyt kaikkiin kavereiden kyselyihin.... (epäilen kottaraisongelmaa). Ihan Nokian taviskänny, 30 juuroa, halvin mahdollinen. Kätevää ja asiallista, nyt voin häiriköidä lastani jatkuvasti *iso virn*! Ei, lupasin, etten viestittele tai soittele todellakaan kuin tarvittaessa.

Sen verran mainintaa ruokapuolesta, että en tiedä mitä söimme. Jonkinlainen sekoitus intialaista ja thaita, ilmeisesti. Belgarion oli tyytyväinen tofuun ja sen marinointiin, hassua, tofu näytti aivan lohikuutioilta paistettuna. Tiedättehän, ne pakkasessa olevat tasakokoiset kuutiot. Marinointi ja paistaminen teki niihin aivan saman sävyn. Marinadissa oli soijaa, tandoorisekoitusta, currya ja vähän sitä sun tätä. Lisäksi sitten wokkivihanneksia ja sieniä kookosmaidolla loppupeleissä maustettuna sopivan kosteaksi. Erinomaisen hyvää, ei kaivannut kuin tipan lisää soijaa lautaselle. Silloin meillä ruoka on kohdallansa, jos ei tarvitse enempiä mausteita pöydässä lisäillä. Edelleen Belgarion ihmetteli ruuan makua ja täyttävyyttä eli oli tyytyväinen ja ahmaisi kaksi isoa annosta. Minulle riitti yksikin... Jälkkäriksi sammiot kaffetta, jätskiä ja tsinuskikastiketta. Juu, kaikki upposi ja hyvää oli. Huomiseksi ehkä laadin jotakin muuta, ehkä! Belgarion lupasi lähteä kaupoille mukaani, hän valitkoon tällä kertaa ruuan ihan oman makunsa mukaan. Pidätän itselleni oikeuden olla ostamatta läskiä tai sisäfilettä!

Welhottarella oli eilen armoton päänsärky, erittäin omituisen kehno olo muutoinkin. Epäilen jo, onko poskionteloissa jotakin, ne vähän oireilevat päätä alaspäin riiputellessa ja kasveja hoidellessa se nyt oli vähän pakko. Semmoinen paashkanmaku suussa... Ei se vielä aiheuta toimia, mutta jos tämä jatkuu, lienee asiaa työarvauslääkärille. Räkätauti on kestänyt jo kuukausia. Ei kiva eikä mukava, yskäkään ei nimittäin ole parantumaan päin. Ehkä olisi ensi viikolla syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Tänäkin aamuna heräsin tuossa kahden tienoolla, tukossa ja yskien, kissakin märisi. Oli pakko nousta taas, vähän turhan aikaisin.

----------------------------------



Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei, kai te ootte kaikki nyt saaneet heekkui ku kerta ihmisetki on juhlinee? Mä ainaski sain sitä pussiheekkua, en sitt taaskaa muuta. Noi vaa ahmi sitä valkost ja vihanneksii, kaikki taas haisu ihan kummalt ja aivastutti. Jäks, ei sovi kissill tommoset. Poikaki oli täälä eile, mä tungin jo sen syliinki, Poika oli iha hölmön ja mamiskaki nauro. No ku mä halusin tiätää, mitä se oli syäny ennenku se tuli tänne. Menin sen päälle ja haisteleen sen nassuu. En mä muille semmost tee ikinä, siks ne oliki vähä moilasena *kollivirn*. Mutt ku mä nyt tykkään siit, mä sain taas lojuu Pojan viakuss koko päivän, mmmmmm. Mitä nyt välill söin ja sitt se taas teki mulle tilaa, ett mä mahduin siihe soffall. Kilti, nii kilti poika! Ei yhtää niinku mami. No joo, mä myännän, eihä poika oo hoidellu mun kakkiksii eikä semmosii, ett vähä eri asia. Mutt kiva ja kilti se on, ihan paras mun kaveri! On! Ja huamenn ne menee kimpass kaupoill, nii ni ne tua mulle taas mun tavaroit. Kaakitki on melkee lopuss, mamiiih – muista laittaa kauppalistall kissitaravat! Mutt sitt mä ihmetteli, ku ne alko riipoo noit kaikkii mein vihreit tuala kylppäriss ja suihkuttelee ja touhuu. Hei, multaa oli joka paikass ja kasvei ja lehtii ja kaikkee. Enkä mä saanu syädä niit, epist tommonenki. Pistettii hyvät vihreet roskii. Otti mami jotai eriksee sillee elätiks, se sano. Niinku lasii tai jotai, kasvattaa juurii. En tajuu, omituisii noi ihmiset ku ne touhuu noittenki kans. Eihä ne mitää kissei oo? Ei niit tarvii hoitaa, ne tarvii ku vettä vaa. Ei paijatust eikä heekkui tai kissinmuanaa tai mitää semmost. Mä oon paaaaaaaljo tärkeempi ku tommoset kasvit! Eihä niitte kans voi leikkiikkää... toisaalt, tääll oli vähä aikaa oudo näköst, ku kaikk vihree oli pois. Ett kyll mäki niist kuiteski vähä tykkään. Mami anto mulle just heekkui ja ovet on jo monta päivää ollu auki sillee, ett mä pääsen koko päivän ajan partsill. Siäll mä nyt oon sitt aikastas paljo. Raitist ilmaa ja suulist, nääs. Eile mä pelästyin, ku jossai murisi, mä luulin ett ukkosti – ehhh, se oliki Pojan massu ku sill oli karmee nälkä! En mä ukkost pelkää, mutt silti, ihmetteli vaa. Täss mä venyttelen soffall nyt aamust, en oikee tiädä, mitä täss alkais duunaa.



Ei mikää ihmeelline foto, mamiska ei onnaa ottaa must kunno kuvei ku mä oon liikkees – mä oon liian nopee... Ei ku huamisee.

--------------------------------------

Päivän slogan on tällä kertaa runo: Hurraa hurraa, on toukokuu – naiminen ulkona onnistuu!

Päivän biisi: In A White Room

Luettua:
Håkan Nesser - Pääsky, kissa, ruusu, kuolema. Van Veeteren pääsee takaisin hommiin divarinsa kätköistä ja ratkaisemaan outoa murhaa, kirjallisuuteen liittyvää vieläpä. Nesser on parhaimmillaan tässä, ei mitään hekumoivaa verta ja psykopaattista, rauhallista johdattelua ilmeiseen ratkaisuun. Minä olen pitänyt tästä kirjailijasta muutenkin; rauhallinen tyyli, psykologista kuvausta ja erilaisia sekä outoja ihmissuhteita. Erikoisia tapahtumia vuosien takaa, jotka vaikuttavat tähän päivään asti. Suosittelen kaikille dekkareista pitäville, tämä kannattaa lukea. Joy Fielding – Pikku nukkeni, on taas melko tavanomaista tälle kirjailijalle. Dharmatiikkaa ja outoja tilanteita, mätiä ihmissuhteita ja outoja kytkentöjä jo vuosikymmenien takaa, sairastakin elämää – loppu on aina kuitenkin onnellinen. Juu, niin, kyllä tämän lukee, mutta en oikeastaan suosittele kuin kirjapulan helpottamiseen. Varmaan myy hyvin, en kyllä tiedä miksi... helppolukuinen ja täynnä kvasipsykologiaa, ehkä se saa ihmiset tarttumaan näihinkin opuksiin.

                                                   

                                        SE OLISI PERJANTAITA TAAS!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti