maanantai 19. toukokuuta 2008

MINÄ VAHDIN, ETTÄ AAMU VARMASTI TULEE!


Ei viitsitä puhua ihan hirveästi päivän nimestä nyt kuitenkaan eihän? Keskitytään sisältöön. Nimittäin Welhottarella on tänään kiirus, ei vältt. töissä kuitenkaan. Sävelsin omituisen matkareitin päälääkärille Hyyssiin niin, että ehdin käydä Hakiksessa siinä välissä. Varastolta puolilta päivin Hakikseen, jossa pikatahtiin Halli ja ViiVoan, takso noutaa kohtapian Hyyssiin ja Hyyssistä kotoon. Toivottavasti aikataulut pitävät paikkansa, tiukalle menee taas. Iisalamelle vähän päänvaivaa *ilkeää käkätystä*. Ei siis muutoin mitään, mutta kertokaa oi lukijat, voiko addiktoitua niin totaalisesti mausteisiin ja tofuun, että sitä nyt vain on saatava? Minun ainakin. Lisäksi pitäisi nyt etsiä sitä savustettua chiliä (tai sellaista kastiketta), ehkäpä nyt kantaisin mukaani myös joitain laatuja papuja tai riisiä. Niin ja tofua... Päälääkärille en mieluusti mene, tod.näk. hermostun taas totaalisesti. Vaatinee runsaasti rauhoikkeita etukäteen, sellaisen zombimaisen olon – etten nääs käy suoraan kurkkuun kiinni! En pidä siitä hyypästä lainkaan, en, epämiellyttävä ihminen/olio.

P-P palajaa lomilta ja se tietää koko viikolle erinomaisen kiiruisaa touhua. Viime viikolla valmisteltiin ja käytiin läpi vanhoja ja uusia juttuja. P-P haluaa käydä taatusti kaikki uudet jutut läpi, ja hänhän käy, tarkkaan kynän kanssa, joka ikisen! Ziis, no, omahan on tapansa. Tietää sellaista puuhakasta viikkoa kuitenkin. Ja heh, torstaina on sitten nämä pyj... ei kun siis osastobileet eli kokous ja ”vähän iltapalaa ja juomista”. Kele, kai siellä täytyy hetki näyttäytyä ja käyttäytyä. Torstai! Ihan kiva, suuri osa porukkaa on joka tapauksessa perstaina etätyöpäivällä. Arvatkaas huviksenne, ketkä ilmaantuvat aamulla klo 7 – 8 aikaan töihin? No me toimistorotat, tietty! Aina valmiina....

Tuosta ruuasta tuli mieleen, että näkisittepä jääkaappini sisällön. Onhan sitä joskus Belgarionin kanssa naureskeltu, että paljon mausteita jne. No pelkästään jääkaapissa on (minä juuri laskin) 21 erilaista pulloa, pikkupurkkia jne. erilaisia maustekastikkeita ja tahnoja, oliiveja, chilejä liemessä, sitruunaa jne. No laskin mukaan myös paria plaatua sinappia ja ketsuppia, mutta silti. En kehtaa laskea edes mausteiden määrää ja purkkikokoja – paljon niitä on kuitenkin ja ne sijaitsevat kaapissa, joka ilmeisesti olisi ikäänkuin tarkoitettu jauhoille tms. Sellainen pieni, kapeampi kaappi. Ei tuolla maustekaapilla tee oikein mitään, sinne mahtuu vain vain niitä pieniä tavismaustepurkkeja esim. cayennea ja jotain sellaista, rakuunaa ja muuta yrttiä pienissä purkeissa,D Että ihan kiva laittaa ruokaa, jos on mistä laittaa. Välillä tuntuu, että emmeitä on vähemmän kuin tuota maustamiseen tarkoitettua antia. Että jos vaikka kaurapuuroa ja sitten vähän mausteita! Varmasti menisi alas hyvinkin. Menee se kyllä muutenkin, ei silti. Kunhan nyt vain kerroin.

Tulipa nukuttua eilen. Joka hemmetin välissä ja kissan vieressä hyvin kissamaisen oloisesti muutenkin. Eli aina petiin, kun vähänkin siltä tuntui. Peiton alle, vähän peiton nurkkaa silmien päälle ja unta kaaliin. Ehdin ottaa ainakin neljät päikkärit ja uusiounet päivityksen jälkeen aamuyöstä. Aika hyvin, vai? Joskushan tuo unenpuutos on korjattava ja sunnuntait ovat siihen omiaan. Ei yhtään mitään koko päivänä. No juu, kosmeettinen imurointi sentään ja normityöt oli pakko hoitaa. Ei muuta. Miksi tällaisia päiviä sitten on, jollei nukkumista varten. Minä inhoan syvästi sunnuntaipäiviä! Jäks! Ai niin, nukutti siitä huolimatta, vaikka lotrasin useamman kerran kaffettakin. Ei se mitään piristä, pelkkää puhetta. Väsyttää suorastaan. Ihmiset ovat omituisia eläimiä.

Grrr, kissi alkoi märistä tuossa klo 2 tienoolla, oli pakko nousta. En minä ikinä saa nukkua niinkuin itse haluttaisi, en ikinä!

---------------------------------------



Purrrrrrrrrviska, kattendaalit! Mitä toi toss nyt taas oikee sekoo, siis mähä vaa huomautin, ett mull on heekkunälkä ja tarviin seuraa. Ku mäki vähä goisin eilen. Tarkotan siis koko päivän, ainaski melkee. Heräsin vast illaks, leikkii ja syämää napikoit. Sitt mä yriti illall hyäkkii ton heekullisii koipii, pahus, se huamas taas. Äske mä sitt onnistui, ku se duunas toss kaffet. Mä hyäkin vaa suaraa, kiinni, ja äkkii pakoo. Vähäks se puhu rumei. Vaiks ei tullu ku iha vähä verta, outoo. Ei kai siin nyt mitää oo, mull oo vaa semmone olo. Touhukas niinku, ja kakkiski vaivaa. Mä meenki nyt laatikoll, just nyt, ewuoooooooohuuuuuuuh! No nih, turha väittää, ett mä en ois muka kilti, sinne meni papanat. Ku kaikki on nyt joteski kauhee kiinnostunu mun sualistost, nih! Ett mä itte nyt rapoteeraa sitt, ett kunnon klöntsät tuli vedettyy tonne hiekkiksee, jos niinku kiinnostaa kaikkii – täh? Mutt mikä mua siis niinku ärtsytti, on toi, ett sitä haisuainett on nyt vähä siäl ja tääll. Mä oikee tiädä mitä siit sanoo, pitää nyrpistää nokkaasa. Se kyll mua estä mihkää menemäst, mutt ei se kyll hyväkää haisu oo. Kummisetä taas väitti, ett sen miälest se on hyvä haisu. Ei ihmiset vissii tajuu, mikä haisuu kissin nokkaa sitte! Haistelis itte jatkuvast, ööö, tai siis mami taitaaki haisutella, juu tota, annetaaki tän jutskan olla sitte. Muute me ollaa oltu vaa mami kaa kaksistee ja goisittu. Se on paijatellu ja rapsutellu mua hirveest ja ollu kilti. Eileki leikittii illall oikee pitkää. Mä nyt täss vedän vähä tämmöst aamushouta niinku, juaksen ja jolisen ja semmost. Koht voiki mennä rauhas unkoill, ku toi mami piristyy – sitt saa rauhas goisii ja ku se lähtee taas leikkii sinne tyä-nimisee paikkaa. Eile toi etti mun ihan kaikki lelut. Mä sain sitt leikkii sen namipallikan kaa, täss on fotoki. Mä oon hiffannu jo, miten ne napikat saa heti siält veks. Se käyki ihan helpost, ku sen hiffaa - mä mikää tollo kissi oo >o< Sitä kattokaas vaa varovast tökätää tost tassull ja melkee heti tipahtaa kaakki, jesh! Kattokaa vaiks... just tosa.



Kliffaa viikon alkuu hei kaikill, huamisee!

-------------------------------------

Vincent, jalassani on outoja reikiä, Vinceeeeeent?

Päivän slogan: Minä olen melkein aina oikeassa. Silloinkin kun olen väärässä, olen enemmän oikeassa kuin moni muu.

Päivän biisi: Eesti (On My Mind)

Luettua: Raija Oranen – Valkea talo jokivarressa, uusintana luettavana. Miksihän tätä kutsuisi, suurten ikäluokkien lukuromaani? Kertomus tytöistä naisiksi ehtiviksi sodan aikana ja sen jälkeen syntyneistä. Tehdaspaikkakunnan elämästä ja sen kuihtumisesta, dharmatiikasta ja rakkaudesta. Ei paha, minä yleensä pidän Orasesta, enemmän kyllä niistä ensimmäisistä romaaneista. Ei tämäkään kehno ole, ei silti, mutta ei nyt mitään suurta kirjallisuuttakaan. Menee puolihömpän kastiin, lukukelpoinen kuitenkin. Kiitosta(kin) voisi saada asioiden kuvailusta kovin tutunomaisesti, ei, minä en ole aivan niin vanha, mutta jotkin jutut ovat ah-niin-kovin-tuttuja ,D Laila Hirvisaari – Grand Hotel, ziis, täytelukemista todella. Minä en pidä Hietamiehestä, mutta oli pakko lainata jotain luettavaa ja tämä kiipesi kassiin. Hiukka asiantynkääkin löytyy, Karjalan köyhyydestä ja naisen asemasta ennen Suomen itsenäisyyttä, yrittäjänaisista ja yleensä naisten vahvuudesta. Siinä ainoat hyvät puolet tässä kirjassa. Muuten ”dropping names” ja sitäkin liikaa, sekavaa ja sotkuista juonta, rhomantiikkaa, vehkeilyä sen hengessä, aatelisia ja muuta turhaa. En ymmärrä, miksi tätä leidiä luetaan sankoin joukoin, minä en ole pitänyt enkä pidä. En suosittele kenellekään, jollei täysin akuutti kirjapula iske (nyt siis iski!). Käsiteltävä hanskat kädessä, vain unilukemiseksi – saattaa aiheuttaa pahoinvointia ja näppylöitä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti