tiistai 24. kesäkuuta 2008

EPÄMÄÄRÄISTÄ JORINAA OUDOISTA ASIAYHTEYKSISTÄ


Huomenta toverit, kohta jaetaan kiväärit! Mitä minä eilen mainitsinkaan taksojen aikatauluista, hah. Aamulla tuttu takso tuli 15 min. myöhässä. Tuttu kun on, kehtasi tunnustaa jämähtäneensä teemukin ja lehden ääreen – asuu tuossa lähellä ja tuntee minut, joten oli ajatellut ehtiä, ei ehtinyt... Pyyteli sitten anteeksi, liikenne oli harvaa, joten Varastolle pääsi n. 12 min. sisällä. Ei paha, ketutti tuo odottelu ulkona vaan, vielä maanantai-aamuna, argh. Iltapäivällä myöhässä oltiin 20 min. Kuski oli kälkättävä erään puheliaan kotomaan maakunnan edustaja, joka jaksoi syyttää sadetta ja sitä, että on ajanut Tsadissa vasta kaksi vuotta. No joo, ketutti tuokin taas, odotus siis siinä sadekatoksessa veden roiskuessa kintuille. Yhteensä vietin taas eilen taksoja odotellen n. 1 h, tosin kävin sitten Eestin Herkuissa, kun iltapäivätakso oli myöhässä.

Varastolla oli äärihiljaista, osastolla taitaa olla töissä nyt 5 henkeä... vielä sitä tällä viikolla tapahtuukin, pari isompaa juttua on kesken. Niitä tässä sitten odotellaan, että saamme käsistämme nekin pois. Sitten on työkaverin mukaan luppoaikaa. Hänellä kun on useiden kesien kokemusta asiasta, että tylsää tulee *virn*. No, eilenkin roilasin netissä melkolailla ja kävin vähän juoruilemassa tupakkahuoneessa. Siivoamiset ja sisustussessiot jätän siihen, kun P-P suvaitsee häipyä. Nyt olen siis tämän viikon vielä täpöllä pirteänä ja vilkkaana käytettävissä *valehtelee kirkkain silmin*.

Ai niin, se unihiekkakaveri, juu nou, tuli eilen käymään! Juu-uh, oikein vimpan päälle vielä. Sain mahdottoman väsytyskohtauksen klo 19 aikaan. Ei se haita, eli kömmin suoraan sänkyyn. Heräsin pari kertaa ja sitten lopulta tuossa klo 2 jälkeen. Haa – kunnon unta melkein 6 h (kun laskee nuo keskeytykset välistä pois). Se on kuulkaas meikäläiselle tosi paljon, tekipä höpöä! Ograsmin paikka.

Ja sitten taas ruokarapoa unohtamatta itse asiaan. Se on todistettu nyt: tattari sopii erinomaisen hyvin ruokasalaatin pohjaksi! Salaatti olisi vain kaivannut lisää tuoreutta, mutta kun kotona ei nyt vaan ollut esim.tomaatteja. Muuten ape oli erinomaisen hyvää, tattari toi viljaisaa ja vahvaa makua, vihannekset raikkautta ja donari + anjovis makua ja kirpakkuutta. Hyvää, teen toistekin – paremmalla koostumuksella. Eestin Herkuista mukaan tarttui paria plaatua salaattia; toinen enempi kaali-porkkanapohjaista, toinen kurkkupohjaista – maistettu on ja osa pakattu eväksinä Varastolle vietäväksi muiden appeiden kylkeen lisukkeeksi sujutettavaksi. Lisäksi ostin tietysti Kohukkeita, vaniljaa ja karpaloa. Löysin myös kuivattuja kirsikoita! Minulla on töissä aamukaffen vieressä tapana napsia pari kuivattua hetelmää, kun syön aamupalan niin aikaisin. Nyt siis kirsikoita, njam. Sitten päivän löytö olikin valkosipulisavujuusto. Rasvaa 20 %, maut oikeita eikä mitään E-vitamiineja tms., vaffaa ja hyvää. Yksi viipsale riitti paahdetulle ruisleivän palalle, lisäksi tuoretta kurkkua. Hintakin oli kohdallansa n. 10 juuroa kilo, tästä ei mene mitään hukkaan, tulee meillä varmasti syötyä sellaisenaan tai ruokaan tungettuna. Suositan! Unohtui ostamatta tarjolla olleet siemenet ja pähkylät, leivon sen verran harvoin... voisi niitä kyllä muutenkin natustella. Minä nyt vaan olen ehdottoman tykästynyt tähän puotiin, taas valikoima oli lisääntynyt mm. tuoreilla piirakoilla ja erilaisilla makkaroilla ym. Etsin lisää soijatuotteita, mutta rajallinen aika teki tepposensa eli en ehtinyt taaskaan käydä koko puotia läpi.

Tässä on taas semmoinen pakko kertoa –tarina takavuosilta: Asustelin pari-kolme viikkoa Pärnussa kaverin siskon luona eräänä syyskesänä. Siskon miesystävällä oli tapana lähteä iltaisin töiden jälkeen sienimetsään eli ajaa bussilla jonkun matkaa Pärnun ulkopuolelle ja tulla sitten iltamyöhään takaisin säkillinen (tämä on tosi!) sieniä mukanaan. Illalla sitten kimpassa perattiin sieniä, keitettiin perunoita ja laadittiin hyvä sienikastike. Kerroin sitten miehelle, miten Suomessa sieniä myydään torilla ja paljonko esim. kanttarelleista maksetaan/litra. Mies ei ensin uskonut, sitten hän piti minua hulluna. Yritin selittää, että ei täällä jokainen tsadilainen osaa eikä tiedä lähteä sieneen jne. Useamman kerran tuona aikana hän jaksoi ihmetellä asiaa ja naureskella hölmöille suomalaisille ,D No, tuolloin ei vielä Virosta tuotu sieniä Suomeen, kuten nyt. Minä sain sitten lähtiessäni pari isoa purkkia marinoituja sieniä mukaani ja ilmoituksen, että jos vain haluan lisää sieniä, hän voi lähettää bussissa Tallinnaan muutaman purkin, kun olen siellä käymässä... Tämä vaan esimerkkinä, että Virossa edelleen osataan hyödyntää mm. marjoja ja sieniä aivan toisella tavalla kuin koto-Suomessa, esim. ruokateollisuudessa, mutta myös kotona. Eli jos ei itse pääse metsään, aina joku tuttu tai sukulainen kerää marjoja ja sieniä talteen ja säilöö niitä talveksi.

Tänään eväksenä onkin kalkonijauheliha-tomaattimurska –pohjaista kastiketta ja tagliatellea. On pakko tyhjätä tuota pakastinta!

------------------------------------



Purrrrviska, kattiskat! No nih, nyt alko ruakahommat pelittää meilläki vaihteeks. Mami anto eile mulle jauhist, kalkonijauhist. Oli muute tosi nannaa, iha parast mun ruakaa. Mä sain ison biitin ja toi teki omii soossejaa ja haisujuttui lopust. Sitt se oli ostanut viäl haisujuustoo, jäks. Haisuu koko torppa nytki, ku se äske kärtsäs leipää ja leikkas sitä juustoo! No, sitä valkost jutskaa mä sain taas maistaa, sitä ku on melkee ku jädee, se on hyvää. Iha vähä niinku siis. Muute mä goisin koko eilise päivä, ku sato niin kamalast, ett koko partsi tärisi. Ei siäl voinu olla, mä goisin bases lämpimäss ja hiljasess siihe asti, ett mami tuli. Sitt me mentii ihan kauhee aikasi goisii, mamill oli iha silmät ristiss, se sammu ihan pöks ku mentii sänkyy. Vähä ehti mua rapsuu ja pusittaa – no joo, kai mä kehtaan jo kertoo, ett mami pusittaa mua otsall ja nassuu ja mä tykkään siitä! NIH! Vaiks oonki kova kolli Malmilt... Mä sitt taas pusken sitä ja vähä voin tökkää mun kuanoll ja lipasta, jos oon sill tuulell. Se on kivaa, hei! Me tykätää toisistaa, aatelkaa, se tykkää must! Ja mä mamist. Vaiks me joskus vähä otetaa yhtee, mutt silti. Ihan paras koto mulla, mmmm. Lämpöst, ruakaa, mami, Poika ja kaikkee. Ja mun omat mestat, ku mä saan olla miss mä tahon, vaan pari paikkaa on kiällettyi enkä mä niihi sitt meekkää – tota, niinku siis yleensä. Joskus, jos mua oikee haamittaa, mä voin tehdä jotai semmost, mist mami ei tykkää. Siit just sit tulee sanomist. Mutt yleensä on rauhallist ja kivaa. Nii ja hiljast, ku me ei kumpikaa tykätä kovist ääneist. Seki on tosi kliffaa, tääll ei huuda kuvalaatikko eikä raatio oo koskaa kauheen kovall äänell. Täss on muute foto must, ku mä otan suulist partsill. Huamatkaa toi daideeelline vaikutelma, ku tulee noist varjoist *kollivirn*.



Mä en ala, tänääki vissii sataa – no, sitt goisitaa bases. Huamisee.

----------------------------------

Vincent, on se mukavaa, että edes kissa meillä saa tarpeekseen unta =D

Päivän slogan: Jos kesäsade kasvattaa, minusta tulee kohta aivan valtavan iso!

Päivän biisi: Singin' In The Rain

Luettua: Edwardson-sessio jatkuu, vuorossa Maanpäällinen taivas. Rankka tarina, jossa yhteen kietoutuvat opiskelijoiden pahoinpitelyt, lastentarhojen lasten seuraaminen ja yhden lapsen kidnappaus sekä tekijän oma elämäntarina, joka ei ole kaunista kuultavaa. Winter käyttää kaikki liikenevän aikansa tapauksen selvittämiseen omaa lastaan ajatellen. Psykologisesti aika kaamea tarina, mainiota kerrontaa maaseudun oloista sekä erilaisista ihmisistä omine ongelmineen. Suosittelen, jos et ole tutustunut.

                                     

                              TIHKUSATEISTA TIISTAITA VAAN!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti