maanantai 30. kesäkuuta 2008

KESÄ LOPPUU


Se on sitten melkein syksy taas *muahahahaa*. Aika aloittaa Itsenäisyyspäivän järjestelyt ja *pthyh* kiillottaa mitalit sekä tilata puku. Kyllä sitä ihmisellä kiirettä riittää, näköjään, kun on niin fantastisen suosittu kuin minä. Kaikin tavoin suosikki; eläinten, ihmisten, työnantajan, HMPK:n, sos.tston – ja prle!

Josta pääsenkin siihen, mikä on ketuttanut eilisaamusta lähtien. Tilasin normaalisti viikon matkat HMPK:sta – kiitettävän selkeä vastaus tuli parin tunnin päästä. Mutta siinä ilmoitettiin, että ikävä kyllä kesäkuun matkoja on 0/0, eli ei yhtään työmatkaa, ei yhtään vapaa-ajanmatkaa. Juu, he tietävät, että se on virhe. Senkun maksat itse, tilaat itse taksot ja laskutat sos.toimistoa. Hmph, ei siinä muuta. Onneksi on käteistä sen verran, että aamulla pääsen matkaan. Mutta mitä jos ei olisi? Soittaisin Varastolle ja kertoisin, että pakko pitää vapaata, anoa päivä palkatonta virkavapaata, koska sos.toimisto on tössinyt? Argh! Minä soitan sinne heti klo 8.00, ja ihan heti. Nimittäin tarkoitus oli ja on edelleen tänään käydä asioilla Hakiksessa. Minulla on käyttämättä ainakin 10 työmatkaa ja vähintään 4 vapaa-ajan matkaa! Mutta kun uusi päätös tulee voimaan 1.7.08, se kuuluista Järjestelmä ei ilmeisesti salli samaan aikaan käytettävän vanhan päätöksen jämiä? Voi kutun hämähäkkihätäpierut sentään! Arvatkaas onko vihainen olo – ei pelkästään omasta puolestani. Jos tämä toistuu kaikkien kohdalla, voin vain kuvitella, mikä hätäännys esim. jollekin mammalle tulee. Ai matkoja 0, vaikka pitäisi olla jäljellä? Tulen sanomaan muutaman painavan sanan ja mikäli puhelimen päässä on eräs leidi, tulen myös kertomaan, että tiedän hänestä jotakin... jotakin mitä muut eivät tiedä. Ja jollei homma hoidu, minä vuodatan sen ensin blogissani ja sitten jonnekin lehdykkään, joka maksaa ällöuutisista! Heinäkuun matkat Järjestelmä hyväksyi... Ei, minä menen tänään Hakikseen, koska olen sen suunnitellut ja asian valmistellut. Prle, nih kerta. Näin helppoa on katsokaas liikuntaesteisen elämä! Voi kun voisi kävellä kuten ennen, mitään en niin kadehdi ja kaipaa.

En tänään ala sisustella Varastolla, en ole siinä mielentilassa. Taidan vain avittaa kaveria hänen koneongelmassaan ja nettailla. Lukea ne lokit, jotka viikonloppuna ovat jääneet lukematta. En nimittäin jaksanut istua juurikaan koneella. Eilen iski kova väsy päivällä, nukuin kahdetkin päikkärit. Tein raskasta ruokaa, kesäkurmitsa-tomaatti –kastiketta ,D Ei vaiskaan, se oli niin kepoisaa ja hyvää, että vedin pari kissinkupillista... loput jäivät evääksi. Siivosin, kävin ruiskussa, pyykkäsin – ja sitten iski unetus. Heräsinkin välillä, mutta päätinkin nukkua lisää. Ihan vain siksi, että päivänukkuminen on aina jotenkin epäilyttävää ja kuritonta toimintaa. Välillä lueskelin ja seurustelin Vincentin kanssa. Kukaan ei viitsinyt häiritä meidän rauhaisaa eloamme esim. puhelinsoitoilla tai käymällä torpassa, eihän nyt sentään. Rauha siis vallitsi residenssissä – tähän aamuun asti. Kissimärinä alkoi täsmälleen klo 2. Vincent oli vailla seuraa ja aamuherkkuja, joten ei mitään muuta kuin ylös vaan. Kissi rauhoittui vasta, kun särpin kaffet ja riivin leipäni ja sateenkaarikeon mömelöitä. Nyt Vincent makoilee tyytyväisenä katsellen nakutustani: Mami on hereillä! Täysin hereillä ja vain hänen ansiostaan.

Työkaveri valitteli viime viikolla, miten mielellään hän tulisi töihin jo klo 7, mutta kun on niin hankala herätä. Tarjosin heti kätevää ratkaisua, ekologista herätyskelloa. Hän ei ymmärtänyt. Ehdotin lainaavani hänelle ensin oman kissani, jotta hän tottuisi siihen ja sitten hän voisi hankkia ihan ikioman lempeän aamuherätyskellon... Jostakin syystä hän ei sitten enää ollutkaan niin kiinnostunut asiasta. Väitti olevansa koiraihminen. Ehdotin sitten, että hankkisi koiran, jonka kanssa pääsisi ihan joka aamu ja ilta myös ulkoilutettavaksi ,D Tämän muistaessaan hän ei enää ollut kiinnostunut siitäkään.... Omituinen ihminen. Minä tarjoan mitä mukavimpia ratkaisuja ja hän tyytyy johonkin elektroniseen ratkaisuun, joka piipittää sitten pitkin aamua!

Täytyypä lähteä valmistautumaan ja hankkia jonkinlainen sopivan raivokas mielentila tuohon klo 8 mennessä, jotta voin painottaa oikeita asioita sos.tstoon soittaessani.

------------------------------------



Purrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei, ei oo reiluu taas. Mami teki eile hei vaa vihannesruakaa. Mun miälest pitäis olla kiällettyy, ett kissihuushollis syädää vaa vihanneksii. Siis sainha mä niinku kissinmuanaa, mutt en mitää maistiaisii ihmisruuast, niinku pitäs. Ei toll oo enää pakkaseskaa ku leipää ja jotai vihannest. Ei ku, nyt mä muistan, onha sill jääkkäris donarii. Siis ei voinu ees donarii laittaa. Vaa niit kammon isoi vihrei pitkuloit, porganoit ja haisusipulaa. Jäks, en tykänny. Ja haisupurveleit. Mä kuitenki vahdin sen ruuanlaittoo, ett jos ihan viimeks se kuiteski laittais jotai hyvää sinne sekaa. Ei muute laittanu. Sitt mä tsiigasi viälä, ku se söi. Ei mitää, hei, karmeeta. Mun oli pakko mennä omall lautasell vetää tota härkää soossissa sitte. Aatelkaa nyt, söndaagi eikä mitää lounasheekkuu. Mami tarttis taas jotai uudelleekoulutust. Toisaalt, se lupas tänää käydä halliss. Siält se yleesä tua mulleki jotai heekkupaloi, ett jos oottais tonne iltapäivää asti. Kyll se sitt muute oli kilti, me goisattii kimpas ja mä sain paijatust ja kaikkee. Mutt sitt mä tarttin seuraa toss aamull, nii ni mä heräti se. Se kyll sano aikastas paljo rumei sanoi, niinku, ett en täss viitti toistaa, ett pennut ei opei semmosii. Nousi se sitt ja mä sain kalkonii ja napikat. Tartti mun kuiteski viäl vahtii, ett se tosissaa nousi kans varpist ihan kunnoll hereill ylös asti. No hyvä, ku se nyt nakuttelee taas konetta. Sillo se on ainasti täpöhereill – tai mist sen tiätää. Sen jutut on kans välill nii levottomii...*kollivirn*. Täss fotos mä otan suulist eile partsill, oliki aika kliffa ja lämmin iltapäivä partsill lojumisee.



No nih, tarttee mennä selittää mamill, mitä se vois tuada mulle tänää. Kliffaa päivää hei kaikill. Huamisee!

---------------------------------------

Vincent, piintynyt ruokapummi. Jaksoi eilenkin katsella ruuan valmistusta ja syömistä, ennenkuin uskoi, että lihaa tai kalaa ei valitettavasti ole tulossa =D

Päivän slogan: Minä en omista kissaa, kissa omistaa minut!

Päivän biisi: Poliisikouluun

Luettua: Nora Roberts – Hiljaisuuden laakso, trilogian viimeinen osa. Lopullinen taistelu vampyyrien kanssa on edessä ja tullaan käymään. Tämä trilogia on kyllä ihan kohtuullisen hyvä, verrattuna Robertsin normiteksteihin. Jos nimittäin pitää vampyyreistä, magiikasta, aikahypyistä sekä väliin sijoitetusta rhomantiikasta ja seksistä. Että sillensä. Suosittelen alkuosienkin lukijalle, muuten tästä ei oikein saa kiinni. Ei paha ollenkanas, sellaista tusinatavaraa kuitenkin. Muutama hyvä vampyyri- ja taistelukuvaus kyllä löytyy eli verta ja hampaita sekä magiikkaa! Markus Zusak – Kirjavaras, Kuolema kertoo tarinaa Natsi-Saksasta. Pääosassa 9-vuotias Liesel, joka oppii hitaasti lukemaan sekä varastaa kirjoja ja lukee niitä pommisuojassa muille. Suurimman vaikutuksen minuun teki perheen piilottaman juutalaisen, Maxin, kirjoittamat ja piirtämät kirjat Lieselle. Kirjat oli tehty Taisteluni-kirjan lehtien päälle, kunhan ne ensin oli maalattu talkoilla valkoiseksi. Koskaan ei Kuolemalla ole ollut näin kiirettä ja moni menehtyy. Liesel kuitenkin selviää. Ehkäpä kirjatkin. Mainio ja erilainen kuvaus sodan ajalta ja viimeisistä pommituksista eri taholta kuin tavallisesti. Suosittelen ehdottomasti – itse olin alussa vähän skeptinen aiheen suhteen (taasko tätä..), mutta tämä tarina toimii!

                                 

                             MELKOMOISTA MAANANTAITA!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti