sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

SADEKASTA SUNNUNTAITA!


Jaksaapas ulkona sataa, onneksi ei sisällä. Kukaan ei ole kastellut edes sänkyä – tietääkseni *kokeilee helmuksiaan*, joo ei! Tämä sopii oikein hyvin tunnelmiin eli huomenna Varastolle, normiaikataulutus alkaa taas. Voi että, miten olen kyllästynyt tuohon takso-odotukseen ja sähläämiseen. Siihen, että minun pitäisi täsmälleen tietää, missä olen milloinkin. Eikä takso silti tule oikeaan aikaan. Ei oikein voi tehdä mitään spontaanisti, no tai voi, mutta se aina edellyttää pitkiä puheluita ja järjestelyjä kaikkien osalta. Esim. kaverin tapaaminen Hakiksessa olisi viisasta sopia jo viikkoa ennen, että se spontaaniudesta. Tai käynti terassilla, oikeasti parilla siiderillä jonakin perjantaina. No, ehkä minä vielä totun tähänkin. Olen kohta jo tottunut särkyyn, jatkuvaan unipulaan, väsytykseen, pilkun seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja muuhunkin, mitä eteen on tullut.

Eilinen meni tosi luppoillen, kun ei tarvinnut lähteä yhtään mihinkään. Belgarionkin ilmestyi jo aamupäivällä. Ei ollut exällä ihmeellisiä eväitä taaskaan, joten kaffen voimalla oli lähtenyt liikkeelle. Hetihän siinä oli laadittava ruokaa. Eli sitä pizzaa lisämausteilla ja –juustolla. Oli kuulkaas oikein hyvää pitkästä aikaa. Minä söin sen kanssa loput purkkisalaatit, Belgarion tuhosi puolestaan marinoidut sienet. Jälkkäriksi erinomaiset kaffet (Belgarion osaa keittää kaffet minun makuuni), vähän jätskiä ja tsinuskikastiketta. Minä huijaan itseäni hyvin pienellä jätskikulholla – siihen mahtuu vain lusikallinen ;D Belgarionille vähän keksejä kylkeen vielä. Ruoka oli siis hyvää. Kälättelimme joutavia intin loppumisesta ja opinnoista, ensimmäiset tiedot pääsykokeista tulevat jo ensi viikolla! Jänskättää, siis minua. Belgarion on hyvin rauhallinen, no panic. Sitten lueskeltiin ja annoin Belgarionille sen Pratchettin omaksi, Tolppa-apinan lainaksi. Hänellä näytti olevan kesken myös yksi miekka & kilpi -tarina englanniksi. Lukemista viikon ajaksi iltoja ajatellen. Päivät ovat intissäkin vähissä, alle 20, kai =D

Belgarionin lähdettyä otin alle tunnin päikkärit, olinkin valvonut aamuyöstä alkaen. Päikkäreiltäkin kissa jaksoi herätellä minut – seuraksi. Ei siis tarvinnut ruokaa eikä mitään, vain seuraa. Siinä sen näkee taas, minä olen ollut liian kilti tai olen siis edelleen. Ei mitään kuria kenellekään eikä missään. Nousin sitten viihdyttämään ja paijattamaan kissiä sekä lukemaan, paahdoin pari iltaleipääkin vielä. Unta oli taas äärivaikea saada. Kun lopulta nukahdin, heräsin tunnin päästä ja sitten se unensaanti vasta vaikeaa olikin! Ja kissiherätys kolmelta, ziitosta taas vaan. Taidan mennä päivityksen jälkeen vielä urvahtamaan pariksi tunniksi, jos onnistuu. Tänään pitää kuitenkin siivoilla, etsiä vaatteita ja laittaa itseäänkin kuntoon *muahhahaah* työviikkoa ajatellen. Jotakin evästäkin pitäisi laatia pariksi päiväksi; tofua tai kesäkurmitsaa, on ihan itse lupa valita!

Kummisetäkin aloittaa työt huomenna – lopultakin! Onnea vaan sinnekin, toivottavasti on mukava paikka.

----------------------------------


Purrrrve, kaiffarit! Hei Poika oli taas eile käymäss, mmmm. Heti ku se tuli, mä väijysin itteni siihe soffall ja olinki siin sitt koko ajan. Heh, se meinas taas putoo, ku mä oikee levittäydyn. Sitt mä en taaskaa saanu oikeet ruakaa, puukkimuanaa vaa. Mami lupas tänää pussiheekkuu, ku se tekee jotai, mikä ei mulle käy. Just joo! Syäköö iteksee vaa kaikki vihannekse ja sen valkosen ja purvelit ja kaikki, nih! Kissimuanaa se onneks toi erilaisii juttui taas. Vähä vaihteluu niinku mulle, se sano. Samoi puukkei, mutt sisäll on eri makui =O Joo, joo, siis ne näyttää ulkoo ihan samanlaisilt. En tajuu, miks niiss ei voi olla kuvei, mitä sisäll on. Ett mäki tiätäsin, epist taas. Yhtää ajatella kissei tuall niinku tuatanto- ja mainospualell. Täss ois hyvä vinksu – laittakaa hei sen safkan kuva puukkeihi: niinku kana, kala, lehmä ja silleesti. Ett meki tiädettäis, mitä syädää. Mami jo muka valitti, ett mä heräti sen tirsoilt, mutt hyväks se vaa sill on. Ei inimiset saa liikaa nukkuu päiväll, kissit vaa. Ja mä en just sillo nukkunu, nii tottakai mä heräti sen. Ei toi tajuu, mä herätin sen aamull kans. Ihan sitäki varte, ett kun sen tarttee taas mennä sinne tyä-nimisee paikkaa, nii ni sen tarttee herätä aikasi, ett se ehtii kaikki aamull. Niinku skrivaa tänne ja olla mun kanssa ja laittaa mun päiväjutskat ja siivoo laatikko ja vaihtaa vedet ja hirveesti tehdä kaikkee. Ett eihä se ehdi mitää, jos mä en kerta herätä sitä, nih! Uskois ny jo, kyll mä tiädän. Kummisetäki lähtee omaan tyähö, hmph. Kukaa ei sitt enää käy tääll päivisi... mä haluisin jonku kissihoitaja tai leikittäjä tänne. Voiskoha mami saada jotai kissinhoitotukee tai semmost? Ett se tai joku vois olla mun kaa koko ajan himass. Se ois aikastas hianoo, vaiks Poika ois mun kaa, ois melkee muute parast. Täss on muute foto Pojast ja mustki... äh, mä en näykkää siinä, ku mä oon toss pojan takan! Höh!



Mutt hei, pitäkää viäl tänää kivaa, huamenn noill on semmone tyäpäivä. Tai viikko. Tai jotai. Huamisee!

-----------------------------------

Vincent, kissanhoitotukea ei valitettavasti myönnetä KELAsta. Minä jäisin heti kissanhoitovapaalle, jos mahdollisuus olisi ,D

Päivän slogan: Ankealta näyttää, sekä ulkona että sisällä, myös pään sisällä.

Päivän biisi: Sunday Bloody Sunday

Luettua: Dean KoontzTaivaan porteilla. Koontz paranee vanhetessaan eli viimoiset kirjat ovat aina vaan parempia. Tosin kirjailija onnistuu aina sotkemaan samaan opukseen paljon erilaisia teemoja, joten vähän harhailevaa tarinaa syntyy. Kuitenkin kauhun puolella Kingin jälkeen seuraava mestari. Tässä tiiliskivessä mm. avaruuden ulkopuoleista elämää, sarjamurhaaja, erikoisia ja erilaisia ihmisiä omituisissa tilanteissa, jonkinmoista yhteiskuntakritiikkiäkin jne. Kirja kantaa kuitenkin yllättävän hyvin, ihan luettavaa perustavaraa. Suosittelen Koontzin kavereille ja kauhusta sekä yliluonnollisesta pitäville.

                                         

          
SE ON TAAS SUNNUNTAI!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti