maanantai 16. kesäkuuta 2008

VARASTOLLE TAKSO VIE, JOLODADIDUU....


Se on sitten normaali Varasto-aamu, kele. No juu, on täällä ollutkin tylsää, näkeepähän ihmisiä ihan livenä. Mahdollisesti voi harjoittaa jopa kevyttä ns. keskustelua, jos siihen pystyy. Jos siis vielä osaa puhua jostakin. Heräsin klo 2 painijaiseen, että ovessa ei enää ollut nimeäni ja minut oli siirretty johonkin arkiston takahuoneeseen. Nukahdin vielä hetkeksi, toinen painijainen, jossa pöydälläni oli pari metrin nippua papereita. Hmph – toivottavasti ei kumpikaan pidä paikkaansa.

Onhan se typerä Juhannusaatto vapaapäivä, onhan? Pähkäilen joka vuosi samaa asiaa. Pakko se on olla, minusta ainakin... On nimittäin taas äärivaikeaa Iisalamen kanssa; tilaukset eivät ole kohdallansa, eivät mitenkään. En jaksanut enää huomauttaa, että viimeistään klo 6.45 ei tarkoita klo 6.55, jolloin seisomme kuskin kanssa ruuhkassa 20 min. molemmat jumittaen omiaan. Kun ei mene perille, niin ei sitten. En jaksanut loman aikana soitella asiasta, jospa nyt työpaikalla ja työaikana sitten selvittelisi sitä valitusprosessia tarkemmin. Nyt tiedän, minne valittaa, mutta pitäisi tarkistaa, onko asiasta jo tehty ennakkopäätöksiä ja jos niin minkälaisia. Siinäpä puuhasteltavaa rattoisasti töiden lomassa.

Lisäksi oli siirrettävä roudauspäivä torstai-illalle eli töistä kirjastoon ja kaupoille, kirjastonprle näyttää olevan auki vain klo 16 asti. Ei hyvä. Silloin kaupat ovat tietysti tupaten täynnä hamstraavia ihmisiä – no, minä voin käyttäytyä huonosti ja töniä kaikkia kärreillä ja märistä. Ei oikein kivalta kuulosta, en kestä ruuhkaa enkä jonotusta kovin hyvin. En myöskään oikein kestä enää tiettyjä ihmisiä kovin pitkään, tämän olen kyllä huomannut jo aikaisemminkin. Jotkut harvinaisemmat vieraat (nyt en puhu ystävistä enkä hyvistä kavereista) saavat aikaan sen, että toivoisi heidän poistuvan mieluusti aika pian. Onneksi mm. Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista & ystävänsä käyvät harvoin, heitäkään en enää siedä kuin tunnin-parin annoksena. Tahdon vain, että häipyisivät nopeasti. No, ei pelkoa, kovin isoa ainakaan. Tänne harvemmin eksyy sellaisia ihmisiä. Tämä EI siis tarkoita ketään lukijoistani, huom!

Eilinenkin meni hänekseen. Ensin nukuin uusiounia niin pitkään kuin mahdollista. Sitten nousin väkisin ylös, siivosin kosmeettisesti, laitoin kesäkurmitsa-tomaatti –kastiketta ja tagliatella (njam!). Lopulta pääsin jopa suihkuun asti. Parvekekukat näyttivät huolestuttavilta, mutta vaativatkin vain vettä ja vanhojen kukintojen poistoa. Illalla ne olivat jo pirtsakoina pystyssä. Olin taas unohtanut, miten kuumaa parvekkeella iltapäivän tunteina onkaan eli vettä tarvitaan useammin kuin kerran viikossa. Muukin viidakko sai vähän hoitoa osakseen, ovat nekin jo virkeytyneet mullanvaihdon jälkeen. Taas tuo yksi irstailija alkaa työntää kukkia esiin kohtapian. Taidan kesän aikana, jos kaikki työssä näyttää pyörivän hyvin, viedä muutaman vihreän työpaikalle kasvamaan – sieltä talosta ne ihan alunperin ovatkin kotoisin, tosin toisesta varastosta ,D

Ai niin, kaivelin esiin punaiset Welhotar-asusteet. Aion hämmästyttää kaikkia, mm. punaiset Cro....sit! Niistä on hyvä lähteä, toivottavasti se ei ärsytä P-P:n esteettistä silmää.

-------------------------------------



Purrrrrrmenta, kissinkat! Vähäks taas oli mälsää, yks vaa syä vihanneksei. Nii epist! Mä sain sitt lehmähärkää pussist kuiteski, se on kyll aika heekkuu. Ja sitt mami paijatti ja rapsutti monee kertaa, ku mä menin viakkuu. Menin mä kyll peiton allekki, mutt se meinas tulla mun päälle. Tuli vähä kiirus pois, must ois jääny ku semmone pannukaku näköne kissa, jos toi ois romahtanu niskaa. Ett pitää varoo näköjää. Mutt sain goisii siin ihan nassu viäress ja mamiska puhalteli nassuu ja koovie välii ja puhu kaikkee höpöjä, mmmm. Ja mä tökin sen nassuu mun märäll kuanoll, ja tiätteks, se kikatteli =O Mein mamiska osaa kikatella, mä en tiännykkää. Ja sitt mä sain loput yhest napikkapussist, nii ni siäll oliki enemmä ku toi luuli. Loput se laitto siihe triittipalloo, äkkiiks mä sen sain tyhjäks. Mä vetelin vähä pitki tsögen seinii, joha alko kaakit tippuu *tsihih*. Mitenkähä mä nyt jaksan taas koko tän piiiitkän päivän? Tarttee varmaa vaa goisii paljo ja ottaa suulist, jos tulee semmone päivä. Mull tulee kyll ikävä sitä, ett mami on jatkuvast himass. Kyll se ois kissan kasvun kannalt niinku parast, ett mami ois koton. Ett niinku kissan ps.. tsyk.. pyskologiset tarpeet tulis otettuu huamioo! Nih kerta. Täss on must nyt tän aamu foto, mä oon just saanu sänky sopivast sekasi ja voin goisii siihe asti, ett toi taas haluu kaike siistiks, höh!



Eiks oo iha siistii muuteski? Viiko alkuu vaa ja huamisee.

---------------------------------------

Vincent, meillä ei koskaan ole täysin siistiä – kuten tiedetään!

Päivän slogan: Työ on juovan luokan kirous.

Päivän biisi: Ei mitään koskaan ollutkaan

Luettua: Marja Orkoma – Pörröinen pelastaja, hömppää, täysveristä sellaista. Kilttiä ja södeä, eläinlääkärihommia ja rhomantiikkaa, vähän dhraamaa seassa. Kesälukemiseksi hömpän ystäville ja elukkaihmisille, harmitonta ja sujuvaa lajinsa edustajaa. Ai niin, salanimen takanahan on Pirkko Arhippa itse ,D Karin FossumEvan katse, nyt siis luetaan Fossumia vaihteeksi. Tämäkin siis uusioluennassa, mutta Fossum on sen verran taidokas kirjoittaja, että nämä kirjat kestävät sen. Rikoskirjallisuutta – vai onko kuitenkaan? Terävä kirjoittaja, hyvä psykologinen ote. Suosittelen, jos ette ole vielä tutustuneet!



NO SITÄ VIIKON ENSIMMÄISTÄ PÄIVÄÄ!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti