sunnuntai 5. lokakuuta 2008

LUPAAN - EI KOVIN PALJON VALITUSTA, IHAN VÄHÄN VAAN...


Okei, lupaan! Ei mitään ihan hirveää väninää tänään. Ette te kuitenkaan ilman sitä tiedä lukevanne minun lokiani, joten jotakin on kuitenkin laitettava ylös. Miten voi olla näin väsy (hei, tämä ON retorinen kysymys)? Nukuin eilen aamulla kunnon aamu-unet, iltapäivällä kahdet päikkärit. Väsyttää. Yö meni pätkittäiseksi jälleen kerran, kun koivet ja käsi herättelivät vuoroin toisiaan.

Ja minä vielä otan monivitamiinia ja magnesiumia, höh. Ei, kyllä minä taidan haluta nyt lomalle, siis kun muuta lomaa ei ole, sitten sairaslomalle. Erehdyin käyttämään eilen oikeaa kättä hiukka harjaamaan marikassia, johon sotkeentui raikkua ja sitten vielä hinkaamaan yhtä hellan levyä. Huusin tuskasta, kun sattui niin prleesti. Johan siinä Belgarionkin pelästyi, vaikka on taholtani kaikkeen tottunut. Ei paljoa kysellyt, kun pyysin kosmeettista 10 min imurointia.

Eikö ole omituista, millainen minä olen – tai oikeastaan, millaista minun elämäni on. Minulla oli eilen hauskaa, viikon ainoa päivä, jolloin minulla on hauskaa. Silloin kun Poika on käymässä. Joteski groteski, ei hintti, umpivintti, Juicea mukaellen kuitenkin. Pitäisihän minulla olla ystäviä, jotka käyvät kylässä ja mukavia työkavereita. Toki pitäisi liikkua ja seurustella ihmisten kanssa, käydä vaikka kaffella. Tiedättekö – nyt alkoi veetuttaa ja raskaasti! Poistun. Palasin. Niin, suurin osa ns. ystävistä on kaikonnut. Jäljellä on vain tosiystäviä, toivottavasti. Jotka käyvät ehkä sitten harvemmin, mutta joiden seuraa arvostan oikeasti. Belgarion on poikani, mutta myös ystävä. Ymmärtääköhän kukaan tätä erinomaisen sumeaa logiikkaa. Kummisetä on W:n veli ja on pysynyt ystävänä kaikki nämä vuodet, sellaisena joka käy joskus ja hoitaa joskus asioita, kun omilta kiireiltään ehtii. Häntä minä en juuri viitsi vaivata omilla asioillani enää. Hänelläkin kun on omat viritelmänsä, työasiansa ja kottaraiset (tsihih, oli juuri sekaantunut siivestävään valekottaraiseen, oma vika!). Enkä minä oikein voi kuvitella raahaavani itseäni johonkin trendikaffilaan illalla, kun mieluummin kähnäisin kotona yökkäri päällä, Ainot jalassa ja leikkisin koneella tai lukisin.

Josta pääsenkin kivalla, ihan oikealla aasinsillalla Belgarionin kuulumisiin. Kyllä, poika on aivan oikeassa paikassa opiskelemassa. Ei voi kuin nauraa. Minä tässä etsin yhtä tapaa järjestää eräät tiedot käsiteltävään muotoon. Tiedot ovat siis olemassa, mutta ne on mahdotonta siirtää esim. Exceliin sellaisenaan. Tietoa on niin paljon, että ei huvittaisi paljon kirjoitella ja käsitellä sitä ennen Exceliin viemistä. Tietueita tulee mahdottomasti. Joten viattomasti mainitsin ongelmasta Belgarionille, että jos osaisin koodailla, tässä ei varmaan olisi iso ongelma, if tämä sitä ja tuota then näin ja muuta ,D Eipä aikaakaan, Poika oli koneellani, kopsasi lähdekoodin ja lähetti itselleen. Sanoi siinä olevan jotain pientä puuhasteltavaa iltojen ratoksi ;D Muutenkin olen yllättänyt hänet salakoodaamassa. Opiskelu tuntuu muutenkin maistuvan. Laskentaharjoitusten tentistäkin oli tullut vain vähän yli 900 oikein tuhannesta, voi-voi-voi. En minä kehuskele, minusta on vain mukavaa, jos hän viihtyy ja opinnot menevät edes jotakuinkin kohtalaisesti Lisäksi sain puhuttua hänelle kohtuukuntoisen fillarin niin alhaiseen hintaan kuin mahdollista, ei, ei varastettu, täysin laillinen liiketoimi. Asia ratkeaa ensi viikolla ja tähän tarvittiin vähän Kummisedän apua. 

Ja kun nyt asiaan päästiin, sain Belgarionin hurahtamaan myös soijarouheeseen. Köyhälle opiskelijalle halpa ja helppo ja erityisesti halpa vaihtoehto. Tarjosin nimittäin soijarouhesoossia, herkkareita ja purjoa, rakuunaporkkanoita sekä riisiä. Oli hyvää! Samalla näytin, miten ape tehdään. Poika meni täältä suoraan kauppaan ostamaan rouhetta. Hän sai kyllä ja tietysti mukaansa myös paketin tofua sekä juustoa, jotakin pientä muutakin, että taas jaksaa. Tarkkaan laskeskellen opintorahalla siis pitäisi tulla toimeen. Se kuitenkin edellyttänee tällaisia pieniä avituksia sekä selkeää setelistipendiä tuolloin tällöin. Ei se minulta ole pois, jos työnnän pienen setelin Pojalle, voisin käyttää sen huonomminkin – vaikka ostamalla jonkun kamalan vaatevirityksen Varastotyyliin, jäks. Huutiksesta saa ja kirjastoonkin pääsee, parempi niin ,D 

Tosin tein jotain anteeksiantamatonta eilen – ostin itselleni Kirjan, uuden lukemattoman kirjan ja vielä Rismasta. Aika hävytöntä, mutta tämä on se vuoden ainoa kirja, joka on saatava ehdottoman tuoreena luettavaksi. Melkein sen olenkin jo lukenut. Sitten sain aivan mahdottoman yllärin Malmin kirjastosta. Yhden varaamani kirjan väliin oli sujautettu kirje. Ihmettelin. Sisältä löytyi 5 kpl ”maksuton varaus” –läpysköjä (eli voin varata 5 opusta ilmaiseksi) ja viesti ”Luulen, että voisit ilahtua näistä, t. Jenni”. Vähänkö olin otettu, en tiedä kuka on lähettäjä, mutta tässä suuret kiitokset. Tuota minä pitäisin jo kanta-asiakkuuden palkitsemisena! Eli kiitos *niiaa syvään*! Normitavaraa kaupoista muuten, mutta itselle vähän siikanököttejä alella sekä kissille jauhelihaa samoin alella (sen jaoin useampaan purkkiin ja pakastin). Nyt on taas apetta, on turvallinen olo. Lumimyrsky saa tulla tai vaikka loma, ruokaa ja luettavaa on viikoksi!

---------------------------------------

Purrrrrrrviska, kaiffat! Nyt toi mami sitt o ymmärtänyt, mitä niinko kissit tarvii. LIHAA siis niinku oikeet lihaa, ei mitää puukkihommeleit. Mami oli ostanu jauhist ja fisupaloi, donariiki mä näin ja kaikkee. Ja lisäks viäl kissimuanaa ja pussei kissikaakkei. Vähäks meill on nyt safkaa, hei. Ja mä sainki oikee iso köntsän sitä nautajauhist, mä söin ja söin ja viäl jäi. Loput söin sitt illall ja yälä. Oli heekkuu. ja sitt joo se toi niit uusi puukkimuanii, ett niit maistellaa myähemmi. Ne kaakit on vanhoi samoi, mutt niit ei ollu tarviskaa vaihtaa ku ne kerta on hyvei. Ja kalkoniiki se toi. Et nyt vois melkee sanoo, ett kilti orja. Kunnolline, hyvi koulutettu orja on piänen kissitalouden iso ilo! Muistakaa se, ett koulutatte teinki orjat semmosiks palveleviks ja totteleviks. Vaiks sitt vähä väkisi ja kiältäytymäll syämäst tai ykäilläkki voi pitki mattoi miälellää. Kyll ne koht sitt hiffaa, mist oikee on kyse, niinko. No Poikaki kävi, sitt tuli Kummisetäki, ett tääl oli oikee väkee. Ja mä sain olla Poja viakuss. Tsih, pari kertaa mä taas onnistuin pelästyttää sen, ku hyppäsi sen pään yli. Se aina pelästyy sitä. Kai mä nyt tiädän, mihi mä pystyn hyppää! Ett oli oikee mukava päivä ja sitt otettii mami kaa snadei päikkärei ja se pyykitti, mutt ei sillee, ett mua ois haitannu ja semmost. Ei oo niinku muuta erikoist. Äske sain heekkui ja nyt melkee alan goisii täss sänkyy. Meinasi laittaa tommose sänkykuva, ko näytän mamil kiältä.... Ei oo nimittäi muita nyt just.



Hei, pitäkää kivaa viäl tää päivä – huamenn orjat on taas duunis. Huamisee!

-----------------------------------------

Vincent, ethän viitsisi muistuttaa asiasta, että työpäiväkin siis kohta edessä... ikävä ih... siis kissa.

Päivän slogan: Vain kirjat pitävät minut erillään silkasta epätoivosta ja hulluudesta!

Päivän biisi: Tervetuloa länteen Adrej

Luettua: Niin, tuli ostettua keräilyhyllyyn Stephen King – Liseyn tarina, lukeminen on vielä vähän kesken. Taas erinomaisen nautittavaa sanankäyttöä. Ziis, että se mies osaa. Tämä pitäisi kyllä saada luettavaksi myös alkukielellä. Suomentajalla on varmasti ollut ongelmia ,D King on kiero ja kavala myös jännityksen ja kauhun suhteen – se nousee pienistä, normaaleista asioista ja kerääntyy ehkä pikkuhiljaa esiin. En kerro tässä sen enempää, menen lukemaan lisää. Suosittelen tietysti kaikille, etenkin itselleni. Vuoden parasta antia tällainen päivä =D

                                           

                                                   SYKSYISTÄ SÖNDAAGIA!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti