Herätäänkö jälleen kerran mustassa tahi ainakin hyvin tummassa Tsadissa? Ei tiatoo, en jaksanut eilen katsastaa tuloksia, katson vahvistetut vasta tänään myöhemmin. Että miten jatkossa, yhtä huonosti – arvaan. Mikä täällä muuttuisi? Lupauksia ja kauniita puheita on annettu ja pidetty, mutta kun arki alkaa, on tilanne toinen. Prle!
Eipä tässä sitten muuta kuin Varastolle vaan, leipänsä se on tienattava vieläkin ja myös kissanruuat karvatakamukselle. Ei meitä muut ehdi ruokkia tai elättää. Pakko se on itse pungertaa ylös vaikka väkisin, oli kunto mikä tahansa. Työpino on jo odottamassa, siitä on hyvä aloittaa reilusti ennen klo 7. Toivottavasti ei ole väsy... tai siis tavallista väsympi. En saa taaskaan lisäunta ja klo on 1. Ei kiva eikä varsinkaan mukava. Mutta se on tämä maanantai-syndrooma, äkkiä töihin vaan.
Tänään onkin vuorossa taas kiva-tapahtuma; talo tarjoaa eli influenssarokotus. Toki minä sen käyn hakemassa, kaikki otetaan, mitä ilmaiseksi saa! Sitäpaitsi, olen kerran eläessäni sairastanut ihkaoikean influenssan ja se oli kaameaa, todella kaameaa. Ei siis mikään flunssa tai nuhakuume, ei todellakaan. Kuume oli korkealla, jäseniä ja niveliä särki, päätä jomotti. Ei lisää sellaista, ziitos, jos vain voi siltä välttyä!Lisäksi tapaan henkilön, jolle luovutan loput Lyricat. Pysykööt ne prleen kapselit hyvin kaukana tästä torpasta, toivoo tämä. Samalla haluan kiittää toista henkilöä, joka luovutti minulle taas eilen jotakin kokeiluun – olipa kivata tavata, nähdään toistekin! Että näin sitä vaan huimekauppaa harrastetaan. Ei vaiskaan, minusta suurin osa lääkkeistä on niin kalliita, että jos ne eivät itselle käy tai on ylimääräistä ja toinen blogitoveri niitä tarvitsee – ei kun kiertoon. Paras tapa päästä niistä eroon ja toimittaa eteenpäin! Todettakoon aivan vakavasti, että kummassakin tapauksessa kyseessä on lääke, jota ei voi käyttää väärin, ei sitten millään *naureskelee*, ajatuskin on mahdoton.
Mitä täällä siis on eilen tehty? No, suoraan sanoen, eipä juuri mitään. Lueskeltu, hoideltu viherviidakkoa, tehty pieniä kotihommia yksi kerrallansa ja jälleen levätty lisää. Ja otettu vähän relaa ja luettu lisää. Että sellaista. Myös yksi uusi kattila koeajettiin, toimi oikein söpösti ja hienosti, wau... Ai niin, ja makkarilampun toki viritin kuntoon. Se on niin kiva, nätti valo, sopii tähän vuodenaikaan. Ja Vincentkin pitää. Siinähän kissi makaili paikallani eilispäivän kokonaan. Käväisi kerran parvekkeella ja totesi sään epämielekkääksi jopa kissan kannalta. Hiukka apehdittiin eli vetäistiin vähän fisua fifti-siksti –linjalla, kuten aina. Nyt karvatakamus jo taas märisee, ettei kukaan muka koskaan ruoki häntä. Hmph – väärää totistusta, sanon minä!
Koipisia jomotti koko eilisen päivän lauantain koipivammaismaraton! Tunsin kyllä kunnostautuneeni, en muista milloin olisin yhtenä päivänä kävellyt niin paljon. No, pari tuntia sitten alkoi taas krampata pohkeita, lihakset ovat tänäänkin vielä kipeitä. Käväisin heittämässä vähän magnesiumia kehiin, ettei ehdi pahemmaksi. Olen jopa oikein ylpeä jaksustani lauantaina! Tätä menoa minusta tulee varsinainen super-Welhotar, joka luudaa ympäriinsä ties missä ja milloin. Olkaa siis varuillanne, ettei teitäkin joskus bongata ja jonkun käheä ääni kuiskaa bloginimeänne korvaanne....
Eli residenssissämme ei mitään erikoista. Minä menen nyt keittämään kahvia ,D
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Ai ett, on kuulkaas kissinpäivät, ku meil oli eileskii fisuu. Donarii vaa, mutt ku me digataa siit molemmat. Mami teki jotai saladoa itelleen eväkseks, siihe tuli pottui, vihanneksii, haisupurveleit ja donarii. Ei jääny iha hirveest mamill enää donarii, ku mä sain ekaks mun osan. Njam. Ja sitt mä muute sain semmost lihabiittii kans, hyvää seki oli. Mami ei sitä syä, se on mulle vaa. Viäl ei oo maistettu niit kurmeesafkoi, ku toi sano, ett vaa erityistilaisuuksii. Mähä oon itte erityistilasuus =O En tajuu, miks ei vois syädä niit vaiks ekaks pois. No, on mull joo safkaa ja mami lupas koht aamuheekut ja muuta. Heti ku se on saanu skrivattuu tän jutskan valmiiks. Eile oliki hirvee myrsky, ei paljo huvittanu olla partsill. Kerran kävin ja sen jälkee makasin sitt mamin paikall punkass. Ainut oikee paikka kissill tämmösen päivän. Sataa siälä nytteki, en oo käyny partsill, mutt mami sano. En taida mennäkkää ulos, mitä mä siälä. Mitkää tirpatkaa paljo nyt kiinnosta. Sänky on vissii tänäänki parempi mesta. Mamiiih – sitä muanaa tai ainaski heekkui! Joo, se sano, ett ihan just. Täss mä goisin taas mun paikall (siis mamin...) >o< En suastunu muuhu fotoo, ett tää on ainut nyt.
Kliffaa viiko alkuu kaikilll kattiskoill ja niite orjill kans!
-----------------------------------------
Vincent, mukavaa, että muistat oikein mainita orjat erikseen...Päivän slogan: Olisi parempi mennä nukkumaan ennen heräämistä!
Päivän biisi: Huomenta Suomi
Luettua: Anne Holt – 1222, melko vinkeä ”suljetun huoneen tapaus” aivan Christien malliin. Norjan rajuimman lumimyrskyn keskelle vaurioituneen junan matkustajat pelastautuvat tunturihotelliin ja kohta alkaa tapahtua. Useampikin ruumis löytyy jne. Mukana matkalla sattui olemaan vihainen ja katkera Hanne Wilhelmsen, joka alkaa selvittää tapauksia. Ja selviäähän se. Yleensä pidän Holtista kovasti, mutta tämä ei oikein ollut parasta antia. Aivan luettavaa kyllä, mutta jokin tässä tökki pikkuisen... ehkä tämä hiukka mahdoton tapahtumaketju. Eli Welhotar suosittaa toki Holtin kavereille, mutta varoittaa samalla asiasta. Stefan Nyman – Anna online, suomenruotsalainen kirjoittajauutuus, ei paha ollenkanas. Anna online on trilleri, jännäri, rakkaustarina – kaikkea tätä. Kerronta on kyllä mielenkiintoista, mutta minua tökkii kirjakielen ja ns. paskasanaston yhdistäminen, se ei tässä toimi. Muuten jännitys on välillä piinaavaa, mistä oikein onkaan kyse? Naakat ja Turku ilahduttavat Welhotarta erityisesti. Mukava uutuus, suositan tutustumaan eli poikkeaa edukseen massasta!
MÄRKÄÄ MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti