maanantai 6. lokakuuta 2008

USKOISIKOHAN JO SYKSYYN?



Voihan ketun polkuanturat! Minut herätettiin steppailemalla tämän läppärin päällä, äänen tunnistaa jopa unen läpi. Että otti päähän. Ei muu, mutta luuletteko, että kotivakuutuksessa menisi läpi kissin pissiminen läppäriin kostoksi siitä, että en suostunut heräämään. Eli pakkohan se oli nousta, olisin voinut nyt vielä vähän nukkua, kerrankin. Ainakin siis hetken. Nyt klo 1:n jälkeen tuli tuo kissavaroitus-hälytysherätys.

Jospa tänään kävisi hakemassa sen luvatun ENMG-lähetteen, pääsisi laillisesti kiusattavasti *muahahah*. Ei en ole masokisti, mutta kuitenkin. Jospa samalla voisi tiedustaa hiukkasen tuota lääkärikantaa, joka heillä on. Olisi vähän asiaa, painavaa asiaa! Tahtoo saada nämä kivut nyt loppumaan. Muuten tapahtuu jotakin peruuttamatonta. En minä ihan kaikkea enää jaksa. Tässä viikonloppuna oli melkoista myllytystä. Onneksi sain aikaan sellaisia horrospätkiä, ei unta, vaan kevythorrosta. Se vähän auttoi, jos pysyi hipo-hiljaa – liikkumatta. Vaikeaahan se, mutta jonkin aikaa se toimii. Nimittäin nämä koipi- ja olkakivut alkavat olla jo lisää troppia vaativaa linjaa, alkaa mennä sinne yliannostuksen puolelle. Kohta siirryn nimittäin maksimiannokseen, koska on pakko. Sen jälkeen ei ole mitään. Osa huimeistakin, siis niistä laillisista lääkkeistä, on kokeiltu – ei apua, ei tähän. Ilmeisesti joko minä tai elimistöni on jotenkin omituinen eikä osaa käsitellä niitä oikein. Tai sitten kipu on vain niin kova, ettei taltu. Moppea kyytiin, hepoa kärryihin, se olisi sitten seuraava linja. Valitettavasti se on laitonta, toistaiseksi. Mutta eiköhän sitä tuosta lähistöltä löytyisi, kohtuuhintaan ja läpi vuorokauden. Prle, jotakinhan tässä on tehtävä, jos eivät minua aio päästää olemaan kotona, rauhassa ja hiljaa. Ei täällä mitään hätää ole, jos pääsen annostelemaan mömelöni itse, saan nukkua silloin kun pystyn ja kykenen ja muutenkin elää omaa elämääni. Tehdä asioita silloin kun pystyn ja niin edelleen. Ei edes tulisi tuollaisia järjettömiä kiputiloja. Nakuttelu on ihan kepoista nytkin, kotikoneella ja hiplaushiirulilla, nou hätä. Joku voisi tarjota kotikeikkoja - laittakaa sana kulkemaan!

Kävin muuten HS:n vaalikoneella piruuttaan, kun muutakaan tekemistä ei ollut. Huh, vastailin puoliholtittomasti kysymyksiin ja tulos oli hiukka hätkähdyttävä. Lähes kaikki vaihtoehdot olivat samasta puolueesta (no joo, kaksi poikkeusta oli) ja muutenkin... omituista. No, en minä näillä perusteilla äänestä. Minä tiedän jo ketä äänestän ja miksi. Linjana paikallisuus, keskittyminen terveydenhuollon ja sosiaalipuolen palveluihin, nuoriso- ja opiskeluasioihin ja kevyen liikenteen parantamiseen sekä joukkoliikenteen suosimiseen. Älkääkä nyt väittäkö, että hyvä sanoa, kun minua ei mikään näistä kosketa. Prle, kulkisin hetioitis dosalla, jos se olisi mahdollista. En minä taksoa käyttäisi kuin korkeintaan hirveässä kännissä keskellä yötä, jos silloinkaan. Luultavasti jäisin jonnekin nukkumaan... Mutta joillekin vaalikoneista voi olla apua, jos nyt yleensä aikoo äänestää. Syytä olisi! Että jos aikoo täällä elellä muutaman seuraavan vuoden ja haukkua päättäjiä, pitää tietää, että ainakin on itse siihen joko vaikuttanut tai sitten ei ole – oma syy.

Jahas, siis Varastolle taas viikoksi. Hmph. Minulla taitaisi olla P-P:ltä kysyttävää, jos hän hetkeksi malttaisi pysähtyä kohdalleni. Tai sitten painun suoraan sinne lääkärille.

Eväsasioissakaan ei mitään ihmeellistä, siika-herkkari-purjo –paistosta, riisiä ja salaattia purkista, joka on Varaston jääkaapissa jo jömmassa. Siinä se, hyvää se on, uskokaa pois. Tänään voisi taas vaihteeksi tehdä kesäkurmitsa-tomaatti –mättöä, johan sitä on melkein vuosi syötykin kerran viikossa pari päivää. Ei se ainakaan epäterveellistä ole, vai? Prle, täh! Eikä ole missään juustoa, ei. On jömma, on, sen myönnän. Ihan sama kuin viinan kanssakin, että jos tekee mieli, sitä pitää olla kotona. Noloa lähteä Malmille hakemaan pimeää juustoa, viinaakin saisi helpommin ja se tuotaisiin jopa kotiin, samoin tupakkaa. Mutta pimeä juusto, tuota pitäisi oikeastaan testata. Ihan varmasti se kyllä löytyisi, en hetkeäkään epäile. Vain muutama puhelinsoitto ja kohta ovikelloni soisi, käheä-ääninen mies "Tänneks se oli se juusto?" Samaan aikaan ojennamme setelin ja paketin toisillemme, tarkasti samaan aikaan. Ovi kiinni nopeasti. Juustohöylä esiin. Narsk, ja pullo korkataan *muhahaahaah*!

----------------------------------------

Purrrrrrrvinka, kavrut! Ai, ett mä turhaa heräti mami. Mull oli siis heekkutarvis, ihan hirvee tarvis. Mä halusin MUN kalkonin ja MUN napikat, nih! Ei se oo turha. Siks mä steppasin toss, vaiks mä tiän, ett mami suuttuu siit. Joo myrtsi se on nytteki. Toss kanness on kuulemma mun pylly jäljet. Olkoo vaa! Mä tarvii mun jutskat just sillo ku tarvii. Ja ne ois parempi saada kans. Muute mä alan syädä noi kukkei tai ainaski riipoo niitä, kaatelee taravoit ja lirutella. Ett on syytä miättii tarkkaa. Ei vissii olla väleis taas, ainaki kalkoni heitettii vähä niinko siihe mallii. Mutt ku toi kerta illalki meni goisii vast myähää ja heräs aikasi nyt, nii ni se ehtii vaiks mitä? Eiks se oo vaa hyvä, ett orjat pistää toimeks? *apua, mami kattoo mua pahasti* Siis joo, mä tajuun, mä oon just kohta hiljaa. Siis ehän mäkää yälä nuku, mä duunaa kaikenlaist kivaa. Ai, ett mami ei voi päiväll goisii. No se on sen tyä-nimisen paikan vika sitt, jos siäll ei voi ottaa kerta päikkäreit ja mami tarviis niitä. Sen pitää tulla sillo pois siält. Se ois aika yksinkertast. Ai, ett ei tulis sitt safkarahuleit? Toi onki vaikeempi juttu, ku mä tiän ett orja sais jostai jonost safkaa, mutt siält ei vissii saa kissinmuanaa.... ööö... tota, jos mä lupaisin mamill olla taas kilti. Tai siis oonha mä ollu kilti, herätelly vaa vähä aikasi, tunni tai pari. Ei sen kummempaa ja jo on orja vähä ärtsynä! Kummallist mutt outoo. Ja eilenki goisi monta kertaa varastoo. Nii ja sitt mä kuiteski eilenki jaksoin jeesaa sitä, ku se teki himass jotai duunii. Mä toimin nimittäi tääll rintterivastaavana. Täst on todiste, kattokaa vaiks. Ett enks mä oo niinku senki takii ansainnu jo mun palkan, ne heekut?!

No, kliffaa oikee sateest päivää – pysytää lämpöses ja sekases sänkys. Huamisee!

------------------------------------

Vincent, tekisi mieli sanoa rumasti (sanoinkin), mutta ei sinulle voi kauaa olla vihainen =I Ei, meillä ei nukuta muuten sekaisessa sängyssä, joku roti sentään pitää olla!

Päivän slogan: Kun särky ja kipu ylittävät tietyn rajan, mieli ei enää pysty keskittymään muuhun.

Päivän biisi: Aina se syksy

Luettua: Luin loppuun Stephen Kingin – Liseyn tarina, jess, yksi parhaista. Aivan mahdotonta juonen ja mielikuvien kuljettelua, villiä kielellä irrottelua tavallista enemmän. Welhotar piti kovasti tästä. Toki mukana on oma kauhunsa. Sitäkin voisi ajatella mielen tuottamana, ehkä. Toisaalta, todellisuus kulkee monessa tasossa, senhän on jo todistanut kapistalistinenkin tiedemies... Eli suosittelen kaikille kiinnostuneille, myös kielen perimmäisestä olemuksesta ja sen käytöstä ilahtuneille. Tässä sitä on tarjolla eikä hintakaan ollut paha ollenkanas. Welhottaren hyllyssäkin on vielä vähän tilaa – mikäs sen mukavampaa =D

                                               

                                           ON MUUTEN SYNKKÄ JA MYRSKYINEN YÖ!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti