keskiviikko 18. helmikuuta 2009

PAHOJA PÄIVIÄ, PAHOJA ÖITÄ


Uh, olipa eilen paha päivä. Oikein paha. Nyt sormet tuntuvat sentään toimivan vähän paremmin, vaikka nukkumisesta ei voi juuri puhua. Kele, meninhän minä töihin, en mennyt työarvaukseen. Ei sieltä olisi mitään apua saanut. Ehkä vähän sairista, mutta ei tähän särkyyn mitään avittavaa kuitenkaan. Joten annoin olla, ainakin tällä kertaa. Kyllä minä sitten, jos tämä ihan mahdottomaksi käy. Jotenkin tuo kylmä ei nyt vaan oikein sovi, ei sitten yhtään! Harkitsin jo, voisiko joku tehdä minulle sellaiset ohuet kynsikkäät, kalamummon hanskat, joita voisi pitää kirjoittaessa? =D Että miten niin osoittelevaa? Varastolla on muuten joissakin huoneissa aivan oikeasti tosi kylmää. Taloa ei ole remontoitu valmistumisen jälkeen ja silloin oli tapana, että ikkunat ovat isot. Minunkin työhuoneessani siis yksi seinä on ikkunaa. Sieltä hohkaa kivasti viileyttä, varsinkin viikonlopun jälkeen. Joillakin on lisälämmittimiä, mutta minä en ilmeisesti kuulu vielä etuoikeutettuihin – olenhan vain määräaikainen rotta.

Varastolla oli vielä eilen normihommien lisäksi sellaisia hommia, jotka eivät ole kivoja. Eli kanniskelin mappeja välivarastoon, juu, kyllähän minä jaksan. Mutta tuo olka ja sormet olivat vähän kovilla. Siinä muutama mappi sitten teki kivan lennon laattialle. Onni että eivät auenneet, 150 monisivuisen asiakirjan lajittelu oikeaan järjestykseen ihan vain huvikseen ei olísi ollut minusta maailman paras ajatus. Kun ei käsi kestä, se ei taas kestä. Hitsi. Eikä sille voi tehdä muuta kuin varoa ja odottaa, kyllä se siitä sitten taas. Onneksi (ja nyt sormia ristiin) meno- ja tulotaksot olivat ajoissa! Enkä nyt viitsi ottaa pulttia siitä, että näköjään vakkariaamutakso on ynseä venäläisvahvistuksemme, joka ei halua ajaa oikeaa kautta Varastolle. Hän käyttää pitkää reittiä ja täällä päässä ajelee mieluusti jalkakäytävillä. En ole edes viitsinyt puuttua asiaan. Kunhan vain pääsen töihin ilman selkkauksia, olen ihan tyytyväinen. Ynseä – en tiedä, eikö hän halua puhua vai onko perusluonne sellainen. Hän ei halunnut maanantaina ymmärtää miksi haluan juuri tiettyyn kohtaan (-> pakko käyttää takaovea siihen aikaan aamusta). Osoite on kuitenkin ihan oikea, mutta aivan Varaston nurkalla. Ilmeisesti tässä laitetaan taas minun viakseni asioita, hmph. No, laitettakoon. Minun kohtolleni on laitettu jo muutenkin niin paljon juttuja, että kai ne kestää.

En ole oikein jaksanut laitella kunnon ruokia. Yksi päivä meni vain donarisaladolla eli kaikkia emmeitä silputtuna purkkiin, jäks. Oli ruman näköistä eikä kovin hyvääkään. Eilen sentään sain jo hellan päälle ja keitettyä porganoita ja parsakaalia. Kylkeen soijarouhechilimuhennosta, hyvää, mutta epämääräisen näköistä sekin. Lisäksi porgana ja tuo kaali yhdessä keitettyinä ja eväspurkkiin ahdettuna saavat tosi oudon värin, heh. Mutta maku on hyvä ja vatsansa saa täyteen, se kai siinä on pääasia. Minä vastaan sentään itse eväistäni. En syö pilaantunutta lihakeittoa, kuten joku eilen teki. Tahallaan ”Kyllä tää vähän haiskahtaa, mutt kai tän syädä voi?”. Huh.

Olen siis pari päivää suoraan töistä tultua painunut peiton alle lämmittelemään, napannut ylimääräisen mömelön ja sen avulla yrittänyt suoriutua illasta. No, ainakin olen saanut luettua.

Parvekkeelta arvioiden tänään on ehkä vähän vähemmän pakkasta kuin eilen, mutta pluikasta edelleen. Voimme siis rauhassa jatkaa pingviinikävelyn harrastamista tänäänkin.


-----------------------------------



Purrrrrrrrviska, kaiffat! Jee, mä sainkii donarii, oli heekkuu. Ja kissinmuanaa ja kaakkei ja kalkonii ja sitt must otettii kuveikii. Ja oon ollu melkee kilti, yks pikku vahinko sattunu tänää yälä. Ku kerta orja ei heränny putsimaa lodjuu kakeist, mä pissin kylppäri matoll. Vedin kuiteskii ensi orjan pyyhkee siihe. Ett olis niinku siistimpi, ei sitä ihan lattiall voi. Orja ei tiänny mitä sanoo. Haukkuisko vai kiitteliks, ett ainaskii on helpompi pestä ku koko sänky. Mutt enhä mä hei siis voi mennä pissill, joss kerra laatikoss jo on isot pökäleet, hei. Ai, ett ei tarvii kertoo kakkajuttui? Hei, jos mä saisin kert... ai et en >o< Se yrittää lahjoo mua, hei kavrut, ett mä en kertois sen juttui täälä. No en kerro, en! Mutt mä haluun tänäänki illall sitt jotai heekkuu, nih kerta. Muute mull on ollu ihan tavallisii päivii eli mä oon goisinu ja pannu kämppää järjestyksee. Syäny ja semmost ja odottanu mamii himaa. On se aina tullu. Mutt on se ollu vissii vähä kipee. Vollaski tosa yks ilta, sano vaa, ett sattuu. Mä sitt menin antaa kissihoitoo, se rauhottu kyll... mä oon aika hyvä siin hommas, meinaa. Toss fotos mä vähä siivoon itteeni...






Kliffaa viikon keskimmäist päivää, hei!


----------------------------------

Kiitos, Vincent, senkin rontti...

Päivän slogan: Minä saattaisin jopa mahtua seisomaan pöydän alle. En ole varma, mahtuisinko sentään makaamaan sinne!

Päivän biisi: Amalia

Luettua: Neil Gaiman – Unohdetut jumalat, uudelleen luennassa. Tuli sellainen Gaiman-sessio, pakko lukea kaikki peräkkäin ,D Ja kyllä, toimii edelleen erittäin hyvin. Linkistä lisää, olen tästä ainakin muistaakseni kirjoittanut, en jaksa tarkistaa. Jos en ole, lukekaa itse eli suosittelen! Henry Aho – Rundilla, neljä hauskaksi tarkoitettua novellia. No juu, oikeastaan minusta tämä oli aika tavanomaista keitosta. Ensiksi kuolemanjälkeistä elämää taivaassa, jossa nyt tietty tapahtui kaikenmoista, mm. sota saatanan ja jumalan välillä. Sitten elämää suurempi kilpailu.... Parhaat olivat sitten ne kaksi lyhyempää novellia, joissa Ensio, metsuri, keittää ponua ja juo sitä metsätöissä. Ja kamaliahan siinä tapahtuu. Ehdottomasti paras on kokoelman viimeinen, Rakkauden rautakanki. Ei, tässä ei ole yhtään sheksiä. Pertti on puhevammainen, vähän jälkeenjäänyt poika, jolla käy huono tuuri. Isältään hän ei saakaan lahjaksi kunnon mopoa vaan Barbien kuvilla koristellun vaaleanpunaisen skootterin, mutta Pilkko ei tästä huoli vaan on silti Peltin kaveli. Niimpä Peltti meneekin Pilkon synttäreille ja tapaa siellä Pilkon poikaystävän. Lahjana Peltillä on antaa rautakanki, jossa on vaaleanpunainen rusetti. Tälle poikaystävä hekottaa, mutta seuraavana aamuna Pilkolla on aihetta nauraa ,D Tämä aiheutti itkunaurua ja pelasti kokoelman maineen eli en haukukaan sitä...




 


ÄRTSY JA ILKEÄ! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti