lauantai 14. helmikuuta 2009

VÄHÄNKÖ ON WELHOTAR LEUHKA


Welhotar teki vaikutuksen, tai siltä ainakin tuntui. Eli keskustelu P-P:n kanssa meni oikein hyvin, suorastaan lennokkaasti. Toisaalta, olen varma, että hän osaa käyttää tiettyjä kykyjään saadakseen työntekijän, sen maan matosen, tuntemaan itsensä hyväksi, melkein korvaamattomaksi ja silleensä. Psykologista sodankäyntiä ja uusia esimieskikkoja, juuh. Sain kiitoksia – jopa oma-aloitteisuudesta ja parista hyvästä ideasta. Tosin minusta ne olivat itsestään selviä asioita... Jatkojakin hän lupaili ja mahdollista vakivirkaa. Hän oli sitä mieltä, että ne emmeet tulevat muuta kautta. Minä taas tiedän, että jos P-P jotakin asiaa alkaa tosissaan ajamaan, hän saa haluamansa. Mutta töitä siis on tiedossa jatkossakin, mikäli en möhli liikaa ;D Ja kyllä, huomautin siitä eräästä asiasta. Siitä ”lukeminen on hyvä harrastus”-sanonnasta, jonka minä näen koko ajan kuvana, jossa leidi käpertyy illan kähmeessä soffan nurkkaan jokin naisten lukemisto (vrt. Harlekiini) kädessään, kissa sylissä ja konvehtirasia vieressä. Lukee pari sivua ja on tyytyväinen. Argh, mikä kuva Welhottaresta eli oli ihan pakko sanoa, että ihan oikeasti kirjoitan itsekin ja luen vähän muuta kirjallisuutta. Hah, P-P iski takaisin, kertoi itsekin lukevansa. Tosin hän ilmaisi asian vähän hämäräperäisesti, mutta käsittääkseni englanniksi ja historiaa. Mitä historiaa tms. jäi sitten auki, niin paljon hän ei koskaan antaisi itsestään ilmi. Mutta nyt se on täytetty, en suuremmin möhlinyt itse keskustelussa enkä päästänyt sammakoita suustani. Huh!

Varastolla on ollut pari päivää tosi kiirus, eilen jo veti hiukan överiksi. Oli pakko lähteä vähän aikaisemmin ja jättää osa töistä lojumaan maanantai-aamuksi. Sählääminen ei ole kivaa, porukkaa ryysi huoneeseen pyytämään joka välissä vain yhtä pientä korjausta. Ja minähän tein. Kiikuttelin sitten papereita ympäriinsä ja sain taas lisää materiaalia takaisin. No, on ainakin jotakin tekemistä, en minä sitä. Eikä nuilla nyt odottavilla papereilla ole kovin kiirusta, siksi ne uskalsinkin jättää rauhassa odottelemaan. Päivä oli pitkä, väsyttävä, särkevän kipeä ja piti vain lähteä. Ei ollut enää jaksuja, tarkkaavaisuus ja näkö (etenkin ulko-) alkoivat kärsiä. Meninkin sitten viihdyttämään itseäni Serkkuihin, josta kokosin pienen keon kaikkea kivaa itselleni ja Belgarionille. Taksokin tuli nopeasti, normitakso – niillä onkin kuljettu melkein koko viikko.

Belgarionkin kuulosti eilen jo hiukka tyytyväiseltä, vaikka väsyneeltä. Koodaushomma alkaa olla tältä erää lopuillansa ja jäljellä on vaan sepustusosuus eli miten harjoitustyö on laadittu. On hän ollut aika kovilla, pitkiä päiviä ja osin iltoja lipastolla, laskuharjoituksia ja sen jälkeen monta tuntia (joskus yli 8 h) koodausta illalla normipäivän perään on aika uuvuttavaa puuhaa. Nukkumiset ovat jääneet vähille, samoin ruuanlaitto. Eli tänään täytyy taas keksiä jotakin parempaa ruokaa ja laittaa vähän herkkuja mukaan. Täytyyhän mies pitää kunnossa koko loppukevään ajan. Kesä on sitten erikseen, en tiedä vielä hänen kesäsuunnitelmistaan. Eivätkä ne tietysti minulle kuulukaan. 

Jotakin kivaa – taas tuli yksi kirja postissa, ziitosta vaan! Tätä menoa ei lukeminen lopu, kirjastossa odottaa kymmenkunta varausta ja itsekin pitäisi jotakin saada kirjoitettua. Tänään onkin pakko käydä taas normiretkellä eli kirjastossa ja kaupoilla, mömelökaupassa myös. Siivotakin pitäisi. Josko kehtaisi pyytää Belgarionia avittamaan, oikea käsi on niin kipeä kokonaan, että siitä ei taida tulla muuten mitään. Lisäksi olen istunut viikon pimeässä, kun keittiön valolamppu teki taas tekosensa. Siis kiristän Belgarionilta nämä pari pikku hommaa vastineeksi lounaasta ja muista appeista, muahahaah. Sitä vartenhan lapset lopulta ovat!

Olen pari yötä taas nukkunut tosi kehnosti, kättä särkee ja asentoa vaihtaessa aina herään. Tosin tämä vekkuli vaiva tarjosi taas yhden loistokkaan unen. Unen, jonka aikana kirjoitin kirjan (juu ei, en muista edes nimeä tai aihetta). Heräsin siihen, että kättä särki – olin unessa kirjoittanut niin paljon omistuskirjoituksia, ehheheheheheeh! Jotakin hauskaakin saa näistä kivuista joskus aikaiseksi näköjään ,D

Mutta kelikatsaus eli partsille ja äkkiä! Varokaa edelleen, siellä näyttäisi olevan pluikasta ja vaarallista. Tuuleekin vähän, argh.. Lämmintä päälle siis riittävästi. Minä menen hetkeksi lepuuttamaan, koska tähän kellonaikaan on turha yrittää Vuodatuksen päivitystä, hmph! Lepuutus eli pätkä unta, oli pakko herätä. Näin taas sellaista ikävämpää unta, jäks. Ei kiva!


----------------------------------




Purrrrviska, kamut! Jee, tänää o vapaata ja mamin ja Pojan kauppapäivä! Arvatkaas ootanks mä vähä. Tota kissinmuanaa taas ollu tarjolla vaa pari päivää. No juu, kalkonii ja kissikaakkei, mutt ei se oo sama asia. Kunno safkaa täss tarvitaa ja sitä tääll huushollis saa vaa kerta viikos, no joskus kaks, jos tolt jää jotai jämii. Tai sitt ku se viikoll imasee donarijämät, siis ku mitä mult jää. Ett eiks vaa, teinki miälest tämmöne on vähä niinku kidutust? Eilenki oli lehres oikee semmone upee mainos, miss oli jotai hianoi yksittäisfilei kissill – kyll mulle semmosii sais tuada. Ai ett ei, siis mami sanoo, ett ei käy *möks*. Siis enks mä muka oo sen arvone.? Jaaha, ai se itte syä huanommi. Juu, ei oo kissinkat sitt vissii oikee arvossaa, jos ei kerta semmost saa. Ku seki oli kummiski kissill tarkotettuu >o< Vaiks mä oon ollu niin kilti ja makoillu mamin viakus ja sillee. Ja seki on paijattanu ja kaikkee. Ja leikkikii eile mun kaa taas sill hiiruloll pimees – se oli muute kliffaa. Mä en tiännykkää, ett jotku ihmiset osaa leikkii pimees. Vähäks mä oon ylpee, mein mami osaa! Nii no mutt kummiski, iha vaa ett noi muistais, mull kans jotakii kliffaa safkaa, hei.


 





Kliffaa viikendii Lokistanian kissiporukoill!


--------------------------------

Vincent, meillä ei kukaan osta mitään fileitä – ei edes kissalle ,>

Päivän slogan: Asiakas on aina oikeassa, prle, antakaa sille mlkulle sitä mitä se haluaa!

Päivän biisi: Kurjuuden kuningas

Luettua: Hah, olin eilen repoväsy, joten meni parin lehden lukemiseksi ja yksi kirja on kesken, josta huomenna enemmän. Siihen asti kai voitte odotella, vaikka tiedän, että jokaikinen lukee ja tsekkaa luetut ja linkkini ihan ensimmäiseksi *maanista hekotusta*!


 


 


VAPAATA! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti