torstai 30. huhtikuuta 2009

VAPPUAATON NORMIPOSTAUS, VOL 1


Ai jaa, tänään siis on Vappuaatto! No hauskaa sitä nyt sitten vaan, te jotka aikonette sitä jotenkin viettää – humaltukaa rattoisasti, syökää hyvin ja runsaasti sekä joikaskaa yhdessä... se kuulostaa niiiiiiin kivalta ,D Minä tod.näk. makoilen kotona, josko siideritonkan haalisi viereensä. Tai sitten ei. Minulla ei ole minkäänlaisia suunnitelmia, minua ei tietystikään ole pyydetty mihinkään enkä aio vänistä ketään tänne väkisin seurakseni. Sitäpaitsi – olen muutoinkin erilainen muori, voin viettää Vapun vaikka nukkuen päivällä.

Sen verran tiedoksi, että omisarvis ei ollut vaivautunut / jaksanut / muistanut sitä C-lausuntoa. Juuri mietin, laittaisiko vähän kuvausta näistä aamuisista tunnoista. Särkee nimittäin niin, että näköä haittaa. En illalla saanut unta muutenkaan, pahin oli olkapää, jota särky runnoi täpöllä. Samoin oikea nilkka oli ottanut eilisen erittäin pahakseen. Oli nimittäin kiirus päivä taas Varastolla, sellainen, joka edellytti käpälien käyttöä ja tepastelua ees-taas. Jo sen huomasi eilen illalla, tänään on vielä pahempi päivä. Hmph, toisaalta jonkinlaiselle alkopuudutukselle olisi kyllä myös tarvis. Saisi vähän kivutonta aikaa sekä nukuttua normia enemmän. Harkintaan, torpassa on kyllä emmeitä.

Käväisin Serkuissakin tuossa, ostamassa vähän viikonloppuappeita. Törmäsin myös uusiin pieniin kaalipiiraisiin, otin maistiaisiksi pari. Osa vanhan toimittajan henkilökunnasta on pistänyt uuden pikkuyrityksen pystyyn ja nyt Serkut kokeilevat, kumman piirakat käyvät paremmin kaupaksi ,D Ihan kiva – ulkonäkö on erilainen, samoin hinta. Nyt pääsen sitten vielä maistelemaan ja annan lausuntoni ensi viikolla. Muuten toin vain tavalliset appeet; kohukkeida, juggaa, siemeniä, valkosipulijuustoa, kuivahetelmiä, adjikaa. Niillä sopisi herkutella milloin vaan, vaikka sitten tänään tai viikonloppuna. Ei tässä sen kummempaa.

Eilinen postikeikka oli kiva ;D Juu, nyt on Welhottarella tosi punaiset!, ihanat, jalkaan sopivat oikeat kunnon maiharit! Loistavaa, sopivat kumpaankin jalkaan (minullahan on myös ongelmajalat!) eivätkä olleet hinnalla pilatut. Sieltä Enklannista ne oli tilattava, juurohinta (sisältää postikulut) n. 35 eeroa. Siellä ne nyt odottavat vielä laatikossaan kaapissa niitä inhoja räntäkelejä ja sateita. Minä olen tyytyväinen, posti pelaa, postimyynti pelaa, eBay ja PayPal pelaa. Taksokin pelasi, kun kaveri oli ennen asunut Malmilla eli löysi postille suht helposti. Ai niin, se toinen iiiiso paketti oli sitten lajitelma uutuuskirjoja toiselta kustantajalta. Tämä kiittää ja niiaa! Olin valinnut pyyntöni hyvin – kaikki on jo julkaistu ja sain koko satsin samalla kertaa. On nyt lukemistakin. Viimeinen kirjaston kirja hävisi eilen pohjattomaan n(s)ieluuni eikä lauantaille ole vielä paljoakaan kirjastovarauksia, ehhh. Welhotar on siis hyvin tyytyväinen postikeikan antiin, otin vain yhden kirjan sänkyyni, vaikka mieli teki ottaa kaikki sekä myös uudet kauniit kenkimet! =D

Ja että taas olisi jotakin todistettavaa ja kerrottavaa, en kyllä kerro, kenet näin incognito Pazilassa. Höh, mustaa muka. Upean oranssi, kaunis kaulahuivi, ruskea takki ja valkomustaa olin näkevinäni ,D Niin sitä vaan toisia hämäillään, ei mennyt läpi! *vilkuttaa* Olipa mukava taas nähdä tuo pirteämpi bloggaaja kevätauringossa!

Ei sitä tänäänkään näköjään villavälihousuja tarvita. Roikkukoot nyt vielä tuossa nopeasti saatavilla. Takatalvea voi vielä odottaa saapuvaksi. Minähän en luota tunnetusti mihinkään – enää...


---------------------------------



Purrrrrrviska, kaiffat! Just joo, en luata mäkää, sano. Ei tullu sitt fisuu eile, ei. Toi vaa etti niit vanhoi jämii ja mätti ne eväspuukkiisa. Sitt se taas räpelsi vadist kekosen vihanneksei nii, ett niit sinkos joka pualell. Sen verta mä sain fisuu, ett sardiinipuuki rääppeet. Höh! No sain mä sitt tavismuanaa ja muut, ei ollu sama. Pitäis olla joku laki noiskii jutuis. Nytki ku kert on joku juhla nii ni vois saada jotai erityisheekkuu, jos sitä kert jömmas on. Tarttee muistuttaa – mamiiiiiiiiiiiiih! Jotai se nyäkyttelee, muistais sitt illall kans. Se kyll mitää muista, ku se tulee himaa. Eilenkii kaatu melkee enste sänkyy lepuuttelee, vaiks mullaki oli asiaa. No, nous se kummiski siit. Mä sitt yritin saada sitä goisii, ei onnistunu. Ei se oo taaskaa goisinu, pyäri vaa ynpäri-ynpäri-ynpäri ja välill punkess ylös, ku sen handuu sattu toss maates. Se sano, ett on parempi ylhääll. Mutt eihä se voi seiste nukkuu =O Ett kai se jossai väliss vähä goisi, ku mä joudun sen kummiskii sitt äske herättää. Nyt se sitt ois kyll goisinu. On toi orjienkii elämä vissii välill vähä hankalaa. Meill kissoill on paremmi. Mami anto mun eile jo ottaa suulist partsill aika pitkää iha yksi, mutt sitt tuli ikävä ja galsa nii ni tulinki sisää. Mutt vähä jo otin rusketust, pitää olla timmis kondiksess taas kesäll. Mami saa taas ettii jonku kuva – se eiline EN ollu sitt mä!


Kuva sieltä mistä eilenkin eli täältä!

Hei, kliffaa Vappendaalii ja heekkui teillekkii – noi ihmiset kummiskii syä kaikkee hyvää ja jua sitä kuperkeikkalimppaa (sitä ei sitt kandee divaa!).


---------------------------------------

Vincent, herkkuja on tarjolla illalla. Luvattu on!

Päivän slogan: Ei pitäisi käyttää kaikkea aikaansa huomisen pelkäämiseen.

Päivän biisi: Oowe-Oohla

Luettua: Randy Pausch – Jäähyväisluento, nuori professori sairastuu haimasyöpään, syöpä uusii ja elinaikaa luvataan vain alle puoli vuotta. Hän kuitenkin päättää pitää pyydetyn jäähyväisluennon ja tässä se todellakin on. Netistäkin pitäisi löytyä täältä. Kirja on itse asiassa enemmän elämänkerta sekä elämänohjeita, ideoita yms. jälkeenjääville. Tämän luin kyllä ihan mielenkiinnolla. Minua hiukka hankasi tämä jusalainen ”Sinusta tulee mitä haluat” –ideologia, johon sisältyy kaikenlaisia kälmejä temppuja. Sinänsä – ihan luettava opus. Suosittelisin itse sairastaville ja läheisille, siihenkin annetaan aika käypäisiä ohjeita! Lisää myöhemmin toisaalla... Anna Koivusalo – Siipirikkoäiti, tarina kolmikymppisestä äidistä, joka miettii itseään ja suhdetta lapseensa sekä muihin läheisiin. Hän tuntee itsensä riittämättömäksi joka paikassa; hiekkalaatikolla, työssä, kotona. Tilanteet kärjistyvät melko hurjiksi, kunnes hänellä diagnosoidaan synnytyksen jälkeinen masennus. Kirjan idea on hyvä, osin toteutuskin. Jossain vaiheessa teksti alkaa pikkuisen ontua ja muuntua sekavaksi, liekö tarkoitus vai kirjoittajan jaksamattomuutta. Ihan luettava, odotin vähän enemmän. En nyt ihan suosittelisi, asiasta kiinnostuneille kyllä... eli niille, joilla tuntuu olevan ns. tilanne päällä, tämä voisi jopa antaa jotakin. Tarja Uusitalo – Lepinkäinen, tavallinen kahden lapsen äiti huomaakin rakastuvansa uuteen työtoveriin, naispuoliseen tällä kertaa. Hän pohtii omaa lapsuuttaan ja namusedän hyväksikäyttöä, miehensä liiallisia (tai siksi kokemiansa) tarpeita sekä miettii naiseuttaan ja omia halujaan. Lopulta hän todella rakastuu ja tunteisiin vastataan. Rakastajatar kutsuukin häntä lepinkäiseksi, bi-seksuaaliksi, joka ensimmäistä kertaa kokee uusia tuntemuksia naisen kanssa. Piristävä poikkeus, asiasta ei ole paljon suomeksi kirjoitettu. Tässäkin vähän toteutus kärsii jostakin – vaikea sanoa mistä. Molemmat viimeksi mainitut kirjat ovat samalta kustantajalta ja kovin ohuita, tunti meni lukemiseen... Onko karsintaa suoritettu jo liika rankalla kädellä vai onko sanottava loppunut? Kummassakin näen vähän samanlaista ongelmaa... No, tämä on kuitenkin ihan kelpoista luettavaa jokaiselle, myös hömpän kavereille (vai onko liian todellista?).

Saattaa olla, että varsinainen Wappupostaus on vielä tuloillansa – tämä on varoitus, ei lupaus!




MINÄ MYÖS OLEN TYÖLÄINEN!


 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti