lauantai 28. marraskuuta 2009

LAUVANTAIN LOTKOTUSTA KAIKESSA RAUHASSA



Kyllä on sitten mukava olla tänä aamuna hereillä, kun on saanut saavillisen kunnon kaffetta, paahdetut ruisleivät, juustoa ja ison tomangin sekä sinsanppia ja lisäksi kipumömelöt ja vitamiinit sun muut härpäkkeet! Tuli nimittäin jo nukuttua monta kertaa ;D Kuten kerroin, olin viime viikon äärimmäisen väsynyt ja poikki. Olen aika varma, että osa tuosta väsymyksestä johtui vääristä syömisistä – kyllä – kun Hörhö oli täällä, tuli syötyä vähän eri tavalla kuin yleensä. Lisäksi allegrialääke loppui, samoin vitamiinit. Eikä kaikkia lääkkeitäkään voinut ottaa, jos otti drinkkiä. Niin että tämä kovasti toivoo tilanteen nyt olevan suht normalisoitumassa. Niin paljon kuin se nyt Welhottaren kohdalla onkaan mahdollista! 



On se hyvä, että en jäänyt Varaston pikujoluihin. Kun tapasin Belgarionin, olin jo aivan poikki ja hädin tuskin jaksoin kotoon. Senkin vain Varaston tarjoamien parin suklaakarkin voimin – muuten olisin aivan varmasti tipahtanut matkalle. Hirmuinen nälkä ja silleensä. Kotona sain heti valmiin vihannes-sieni –padan lämmiteltyä ja sen voimalla taas jaksoi. Tosin illan mittaan  ahmaisin vielä pari isoa silakkapiffiä ja jättimäisen tomangin. Belgarionille taas tarjosin kaffen kanssa mielettömän hyvää Serkuista haettua omenatorttua – se oli täydellistä! Molemmat olimmekin aika ähkyinä, Belgarion tyytyväinen saatuaan kunnon ruokaa ja kissikin sai vielä kissikarkkia. Kirjojakin saimme molemmille eli ei paha ollenkas. Lisäksi vihannespuolta oli tarjolla oikeinkin kiitettävästi ja edukkaasti, kun vain viitsi vähän valita ja otinkin sitten kotomaisia juureksia jättimäiset keot, samoin ulkomaista tomangia. Silti tuntui, että pääsin varsin vähällä rahalla kaupoista =o Ostin nimittäin vähän jemmaruokaakin... peräti outoa tämä tämmöinen. 



Työkaverin kanssa pähkimme eilen näitä pikujoluja eli olemme molemmat suht saman ikäisiä ja olleet useammassa työpaikassa. Totesimme, että onhan näitä pippaloita nähty ja jotenkin ne menevät aina saman kaavan mukaan. Ensin ruoka näyttää ja maistuu hyvältä, samoin alkopuoli. Parin tunnin päästä kaikki on räävittömän riivittyä ja porukka alkaa olla hilpeästi päissään. Tässä vaiheessa aletaan kokoontua kuppikuntiin ja haukkua pomoja tai yleensä johtoporrasta tms. Hetki eteenpäin, ensimmäiset voivat huonosti, samoin alkaa ainakin sanasota, jopa mahd. tappelu. Kohtapuoliin kokoonnutaan pienempiin seurueisiin ja aletaan mollata toisia työkavereita... Ja loppuilta on yhtä kaaosta ja sotkua kaikkinensa. Ollaan sitten missä tahansa ja missä seurueessa tahansa. Potin korjaa kummin kaiman järjestämä  epäsointuisa kuusijäseninen kvartetti, joka soittaa kaikkien nuottien vierestä. Toisena vaihtoehtona Entinen Suuruus, joka nyttemmin juo tai on uksossa *huoh*. Eli tässä jokaiselle yhden pikujolun kaava – näin se nyt vain yleensä menee! 



En sitten mennyt myöskään hautajaisiin. Sytytimme syksyn ensimmäisen lyhtykynttilän Belgarionin kanssa ja päätimme vain sen voimalla muistella kaikkia vuoden aikana poistuneita, samalla nauttien kaffetta ja torttua. Jokaisella tapansa, Belgarionille tämä tuntui olevan helpotus – siis ettei tarvitse lähteä minnekään ja kuitenkin asiasta voi puhua, jos haluaa. Samoin tämä sopii meikäläiselle hyvin. Eli jokaiselle tapansa mukaan, meillä mennään nyt vain näin, monestakin eri syystä. 



Ah – mukavaa. Kävin taas ottamassa miniunet ja vain lotkottamassa, mmmm. Tänään vuorossa pientä siivousta ja pyykkäystä eli normipuuhia. Ruuanlaittoa niistä juureksista ja muusta. Lotkotusta ja päiväunia, mikäli mahdollista. Ehkä kirjoittamistakin, jos vain pystyy jaksumaan ja ajatus kantaa. 



Seuraavat pari viikkoa ovatkin nelipäiväisiä eli otin pari päivää lomaa Itsepäisyyspäivän molemmin puolin. Perstaina olisi tarkoitus vaihtaa residenssi talvivarusteisiin eli matot, irtopäälliset ja verhot. Taas tarvitaan Belgarionia ja hän ehtikin jo lupautua ,D Jotakin piristystä pitää keksiä välillä tännekin. Lyhyet viikot ovat taas tarpeen siksi, että vuoden vaihde tulee olemaan kiiruisa töissä. Se on aina ollut sitä ja on varmaan nytkin. Varaudun siihen jo ennakolta, taidan olla lähes ainoana töissä tuolloin – siis rottien edustajana. Mitäs minä, sopiihan se. Inha J. menkööt menojaan siinä hässäkässä. Yksi suunnitelmakin olisi olemassa, kun sen vain voisi ja pystyisi toteuttamaan. Tarttee kattoo =I Jahas, jospa menisi välillä lueskelemaan ,D



------------------------------------


 



Purrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mä tiäsin, heti ku Poika tulee, tulee heekkui. Mä sain silakkabiiti, en paljo, ku se ykättää, mutt vähä. Sitt mami otti just mjunuaisii sulaa, mä saan siit päiväruakaa. Ja sitt se on mun kaa taas nää päivät. Mä oonki tiiviist maannu sen viakus tosa. Kliffaa. Ja eile sain maata Pojan viakus monee kertaa. Kissipäivät, mähä sanoin. Oikee hyvä mull ainaskii. Nyt mä vaa ootan sitä safkaa ja meinaan goisii siihe asti! Ja sitt se päästää mut partsill taas, ku siäl o lämmint ja mä pääse tsiigaa ihmisii ja fogeleit. Ja hei, meill onkii kyntteli siälä, sitäki pitää käydä tsiigaa. Mä muistan, ett se on pääll mont päivää ain kerrallaa. Emmä muut nyt oikeestaa tarvii. En, vaiks kuin miätin. Vois se ettii kaikki lelut kyll, jos se kert meinaa taas imureerat ja muut. Mun lelui on taas hukas tuala jossai, emmä niit mee hakee itte.



 



Kliffaa viikendii kaikill muilkii >o<



---------------------------------------- 



Vincent – erittäin tyytyväisen näköinen kollipoika =D 



Päivän slogan: Köyhälistön edustaja on tyytyväinen jo vapaaseen viikonloppuun oikeiden lääkkeiden ja kunnon ruuan kanssa! 



Päivän biisi: Ready for the Weekend 



Luettua: Eero Pasanen – Kononen ja keltainen ruusu. Taas tätä parempaa Konosta, osa on nimittäin ollut vähän epätasaisempaa. Tästä minä pidin. Kononen on tapansa mukaan etätyössä ja käyttää harmaita aivosolujaan erinäisissä ravinteleissa. Tosin tällä kertaa syyllinen onkin erikoisessa asemassa, mutta joutuu lopulta kiikkiin kuitenkin. Suositellaan Konosen kavereille! Ai, että ei muuta luettua – no ei vielä, yksi paksumpi opus on kesken. Siitä lisää huomenna.



 



KAIKKI KENKÄT LEPUUTTAVAT TANAKASTI!



 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti