sunnuntai 8. marraskuuta 2009

SEKAVAA JORINAA ERI AIHEISTA SÖNDAAGIN AHIA POISTAMAAN



Jahas, se on ahi-päivän aamu taas. Welhotar on vetänyt sikeitä pari yötä ja eilisen päivän. Sellaiset kunnon yöunet ja isot päikkärit. Kyllä sen puolesta kannattaa. Tosin eilen jätin piruuttaan särkylääkityksen pois kuunnellakseni, millaiset säryt ovat ilman lääkitystä. Voin vain todeta, että aika helvetilliset. Ei pahemmin pysty liikkumaan mihinkään. Eli nyt aamupalalla natustin koko kekosen ihan kiltisti, kohta päälle vitamiinijuomat ja silleensä. 



On niin paljon tekemistä, kun valmistautuu työviikkoon – tiedättehän?! Eväkset, pakkoruisku, vaatteiden etsintä ja kaikki muu jää aina sunnuntaiksi. Taksien telliminen sun muut, argh. No, sellaista se on ja ahia se aina aiheuttaa. Jos nukkuisi vielä kuitenkin kunnon päikkärit, mikäli vaan onnistuu... Mistä ihmeestä sitä unta muuten riittää? Tai tiedänhän minä, mutta en ainoanakaan arkipäivänä pysty tällaisiin suorituksiin, vaikka menisi aikaisemminkin nukkumaan. Wau, täytyy vain sanoa! 



Tuossa lukiessani kirjoittamastani fysiatrista jne.  tuli mieleen edellinen fysiatri: 8 asiakasta 4 pvänä viikossa, muu aika omaa vastaanottoa muualla. Suorastaan ohjasi yksityisvastaanotolleen tyyliin: ”seuraava aika täällä olisi parin kuukauden päästä, mutta yksityisvastaanotolleni pääset vaikka ensi viikolla”. Voihan vettu, minä pidän tätä edelleen erittäin asiattomana tapana toimia, mutta näinhän kaikki lekurit tekevät. Lentävänä sanontana täällä kulkee ”Kello löi yks, hyväksi HYKS” eli HYKS:n erikoislääkärit ottavat vastaan vain silloin-tällöin ja muuten omalla praktiikalla. Minusta se on hävytöntä, rahanahnetta toimintaa. OK, joillakin toki on varaa siihen, mutta ei kaikilla. Siksi myös julkisen sektorin jonot erikoislääkäreille ovat yleensä aivan hemmetin pitkät. Tämä paheksuu syvästi ja edellyttäisi jotakin rajoitusta kaikkien lääkärien sivutoimilupiin! Nih kerta! 



Rikkaat nähkääs jostain syystä vain rikastuvat eli rahaa tulee rahan luo. Yhdenkään köyhän en oikeasti tiedä rikastuneen silminnähtävästi! Toimeentulo on voinut parantua, mutta se onkin eri asia. Josta pääseekin kepoisasti ruoka-asiaan. Toveri Turusta, synnyinkaupungistani (kyllä, Welhotar on syntynyt Kiinamyllynkadulla, toisessa niissä keltaisista puurakennuksista, jotka vieläkin ovat TYKS:n pihalla – käykäähän katsomassa!) postaa leivästä. Leipä on helkkarin tärkeä asia, puhutaanhan ruokajonoistakin leipäjonoina. Yleensähän leipää muutenkin on kunnioitettu kautta aikojen jne.  



Jo muinaiset roomalaiset... ei kun siis Pikku-Polka oli onnellinen lapsena, kun tuli lauantai ja Faijan tilipäivä. Sain muutaman lantin ja lähi-Tarmolasta  ostamaan tuore polakka / ranskanleipä sekä 100 grammia siivutettua lauvantaimakkaraa. Äkkiä kotiin, Äitee oli keittänyt kaffet. Ja sitten herkuteltiin, kaffetta, ranskista ja sitä magaraa. Njam, tosi herkkua oli tuo kaikki. Nyttemmin en hirveästi leipää syö, mutta kun syön, sen  on oltava kunnon hapanleipää, tummaa ja rukiista. Vaaleaa leipää en osta juuri koskaan. Ehkä pari kertaa vuodessa, jos juhlitaan vähän Belgan kanssa ja silloinkin se on tietysti valkosipulipatonkia ;D Muuten aina tummaa leipää aamupalalla, paahdettuna, päällä juustoa vähän ja sitten iso tomanki tai kurkkuva. Saavillinen tai kaksi kaffetta ja jo pärjää lounaaseen asti. Yhtä herkkua en vain Tsadista ole löytänyt – ehtaa piimälimppua! Kerran jostain löytyi pieni sellainen ja ostin heti kaksi, sen jälkeen en ole missään sitä nähnyt... se oli myös yksi lapsuuden herkuista. Tuore piimälimppu kun ei kaivannut mitään päällensä, vain jotakin rasvaa ja sekin oli herkkua. Kovaa leipää (kuivaa leipää) sentään on saatavissa ja  se on tosi hyvää, jos hampaat vain kestävät. Yhden kerran olen onnistunut saamaan hammaslääkärille korjattavaa, kun leivän kulma pisti hanttiin ja leipä voitti ,D Muuten suosittelen, se 1 kg:n pussi, leipomoa en muista, on kätevä varajömma. Kyllä, yksinelävällekin. Se säilyy tosi pitkään, vaikka ei ahmisikaan kaikkea heti. Tosin leivät ovat niin pieniä, että yksi leipä menee yhdellä aamupalalla. Suosittelen kokeilemaan. Ja Welhottaren ruokaosiosta tuolla sivupalkissa löytyy myös Peltileivän resepti, jota voipi jokainen muunnella sen mukaan, mitä kotona on. Helppoa ja hyvää. Peltileipä-nimihän tulee siis siitä, että taikina vain kaadetaan pellille ja paistetaan uunissa. Sen jälkeen siitä voi sitten tehdä neliöitä tms. oman näkemyksensä mukaan. Ja kaikkihan tietysti jo tietävät, että Serkuissa on myös helkkarin hyvää leipää myynnissä... 



Eli ei mitään asiaa tänäänkään, tavisjorinaa. Mutta yrittää näköjään täytyy.



------------------------------------


 



Purrrrrrrmenta, kavrut! Mä makasinkii mamin koipiin päällä koko yän, ihme ett se pysty ees goisiin. Siin oli vaa mun miälest hyvä mesta, kun en päässy tyynyll. Soli taas pukenu sänkyn uudestaa, tajuu miks?! Siinähä vaa goisitaa koko aika, miten se vois olla likane. Nii ni ku mä meinasi mennä nuuskuttaa ja vähä penkoo tonne uusiin tyynyin välii, nii toi möhkö sai heti kilarit. Ett mull ei oo lupa! No, juu, tota, tarttee myäntää, ett pari tyynyy vähä hajahtaa, jollekki kissinpisull, iha vähä vaa. Juu, vanhoi, tosi vanhoi juttui on, varpist! Eikä ollu tarkotus ku tsiigaa, millaset päälliset soli laittanu *kollivirn*. Mutt ei sitt onnistunu. Mä oon ollu vähä flegu, käyny vaa ton kans partsill, mutt ei siälkää voi olla, Välill sitt halunnu tsiigaa, ku koirulit tappeelee tosa alhaala. Se on aina yhtä vinkeet tsiigaa! Eikä mua oikee halua leikkiikkää, vaiks toi eile houkutteli. Mä oon aliravittu! Mä oon heikkona näläst! Tommost pussimuanaa taas tuala, jäks, en syä. Mä kyll näin, ett toi otti mulle mjunuaisii sulaan. Se vaan kestää älden kauvan, ett mä saan niit. No, mä jaksan kyll venaa, ku mä tiän mitä on tuloss. Muute me ollaa oltu ihan kavrui. Sain kaakkei ja kaikkee... pussimuanaa. Nii ja uusii raksuikii, non hyvei! Nyt mä alan goisii, ei täält viäl mitää irronnukkaa.





Kliffaa söndaagii, mamill ei, ku se ei kert diggaa!



---------------------------------------- 



Vincent, mielessä aina vain ruoka... 



Päivän slogan: En minä paljoa pyydä, vain sitä mitä haluan! 



Päivän biisi: Vaivaistalot 



Luettua: Marko Leino – Ansa, pitihän se lukea uudestaan, koska siitä kysyttiin. Eli monisyinen rikostarina, jossa pääosa huimeilla ja pikkurikollisilla. Tosin suuret jäljet johtavat mm. Venäjälle ja Ruotsiin, jossa päätekijät häsläävät. Poliisit ja muutkin virkamiehet ovat myös lahjottavissa tai ns. käsiteltävissä myös Suomesssa, koska jokaisella on omat heikot kohtansa ja sitä käytetään hyväksi. Oikean ja väärän rajat alkavat hämärtyä muillakin! Lopputulos ei voi olla muuta kuin suht hyvä rikosromaani, jonka heikko puoli on hyppelehtiminen asiasta toiseen vähän turhan usein. Kotomaisen rikoskirjallisuuden parhaasta päästä kuitenkin eli käy muuksikin kuin matkalukemiseksi. John Grisham – Avustaja, nuori mies valmistumassa parhaasta yliopistosta ja menossa työhön lakimieheksi. Yllättäen vuosien takaisista juhlista tullaan näyttämään hänelle video, jossa hän itse on mukana – mahdollisesti raiskaamassa tajutonta nuorta leidiä. Häntä kiristetään ottamaan paikka tietystä lakifirmasta ja toimittamaan sieltä salaisia tietoja taholle, josta hän ei tiedä mitään. Uhkauksena tietysti tuoda asia julki. Tarina on hiukan poikkeavaa Grishamia, nuoren miehen ajatukset on kerrottu hyvin, samoin toimet. Hän yrittää selvittää kiristäjien henkilöllisyyttä, mutta joutuu turvautumaan lakimiehen apuun, paikalle tulee myös FBI. Asiaan liittyykin ehkä jotain suurempaa... Juonipaljastusta ei sen enempää. Grishamista pitäville oikein suositeltavaa, toki muillekin. Minä pidin, yllättäen, tässä oli jotakin erilaista eli suosittelen. 



 



HUOMISEKSI PUNAISET MAIHARIT =b



 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti