maanantai 30. marraskuuta 2009

ALOITTAKAAMME LYHYEMPI TYÖVIIKKO =b



Lyhyt työviikkko alkaa! Se siis alkaa *huoh*... enkä minä silti pidä koko ajatuksesta. Tiedän, että töitä on pilvin pimein tulossa ja menossa. Lisäksi saamme kuulla erilaisia rapoja pikujoluista, jatkoista ja kuka oli kenenkin kaa. Itse asiassa, ei kiinnosta. Minä en ole edelleenkään orientoitunut tuohon työpaikkaan sillä tavalla, että tietyt asiat kiinnostaisivat. Minulla siis ilmeisesti on muutakin elämää? Täh? Kertokaa, btw, missä – hyvin kertonut saa kunniamaininnan! 



Eilinenkin meni vielä hänekseen eli perustoimintojen piikkiin: unta ja ruokaa, lukemista ja aivan vähän kirjailua. Pakkoruisku ja lisää pyykkäystä. Olisi pitänyt entrata pariakin hametta, mutta en jaksanut ottaa edes ompelukonetta esille, laiska minä. Mutta kun sitä varten täytyy hakea jatkojohto ja järjestää tilaa ruokapöydälle ja vaikka mitä. Että nyt mennään jo kolmatta viikkoa hakaneulahameessa. Ja ne hakaneulat eivät siis ole punkkarikoristeita ,D Toivottavasti yksikään ei aukene strategisessa tilanteessa. Tosin näissä läskeissä se tuskin sen kummemmalta tuntuisi. Ketuttaa, että ostin kesällä eBaysta sen loimusamettihameen, se oli halpa ja hyvä, mutta auttamattomasti liian iso ja pitkä, argh. Tarttis tehrä jottai! 



Mutta edelleen sillä mennään mitä ei ole eli puhdasta maripaitaa löytyy, samoin tuli pestyä pari mustaa jakkua. Olen siis edustuskelpoinen *köh* Varastolle. Evääksi tein, ylläri-pylläri, kasvisspydäriä. Se nyt vaan on herkkua, minusta. En voi sille mitään, että tykkään noista juuresten mauista ja kun heitän sekaan vielä paaaaljon indialaisia mausteita, sipuleita erilaisia sekä ison paprikan on siinä jo väri-iloakin. Silti koostumus voi joidenkin mielestä olla lievästi epämiellyttävän näköistä. No se ei ole minun ongelmani, minähän sen syön ja ihan halulla siinä vaiheessa päivää. 



Muuten tulikin sitten vain lueskeltua ja vähän kirjoiteltua, ei ihmeempää kuitenkaan. En ainakaan tunnusta, vielä. Viekää vaikka.... no, jonnekin! Kirjojen uudelleen sijoittelua tullaan jatkamaan tässä projektin edetessä. Josta tulikin mieleen, että pitäisi vängertää pari pagettia liikenteeseen, ups. Onkohan minulla enää edes laatikoita? Nyt olisi hyvä tilaisuus postittaa ne perstaina, kun olen vapaalla muutenkin eli menisi enemmänkin tavaraa eteenpäin. Mutta katsotaan, en jaksa ottaa siitä nyt ainakaan stressiä. En taida jaksaa stressata mistään juuri nyt – minua vain väsyttää! Jos siis etsii väsymisestä sen hyvän puolen, ei jaksa angstata, stressata eikä odottaakaan juuri yhtään mitään. Sitä vain olla möllöttää itseksensä. Eikä minulla olekaan mitään odotettavaa. 



Lonkkaa särkee, se herätti jo yöllä. Tarttis hakea ne kortisonipiikit, mutta missä välissä makoilla pari päivää? Argh. Ei minulla kyllä ole muutoin mitään kerrottavaakaan. Joten ei kun Varastolle tästä!



------------------------------------


 



Purrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joo, oli toi mamiska tosissaa, ei tullu ku taviskissinmuanaa. Mä yritin kyll pummii, ku se duunas safkaa. Mutt ei siin sitt ollukkaa mitää kissill sopivaa, hmph. Epist, iha epist. Se lupas kyll, ett jos vaiks donarii tänää tai huamenn. Joo, se ain lupailee, ku se vaa sitt muistais kans. Ja mä tiän, ett sill on jotai fisuliinii varajömmaskii. Eilenkii mä sitt kävein aika useen partsill, siäl on nyt kliffa, ku on kyntteli ja semmost. Toi lupas, ett jotai valooki tulee, sitt joskus ku Poika taas käy *huoh*. Rähmäkäpälä ku ei ite saa mitää aikaiseks. Nytki tsitataa tääl makkaris iha pimees, iso valo sano poks ja meni kii. Eikä toi saa sitä vaihetettuu. Ett semmost. Eile mä etin mun lelui, ku toi oli ettiny mulle. Tarkistin, ett ne on niinku olemas. Emmä niill leikkiny. Mutt sitt mä sain kissikaakkei ja niill mä kyll sitt leikkisin, vaiks sanotaa etei ruual saa muka leikkii. Ne on vaa nii kliffoi nappuloit niinku. Enkä mä sitt muuta tehnykkää ku goisin ton viakus, sidee, eiks?!



 



Kliffaa viiko alkuu!



------------------------------------- 



Vincent, huomattavan laiska jopa kissaksi. 



Päivän slogan: Maanantai on viikonpäivistä julmin. 



Päivän biisi: Manic Monday 



Luettua: Kjell Westö – Älä käy yöhön yksin. Tuota, minusta Westö on yliarvostettua, tämä nyt on siitä parhaasta päästä kuitenkin. Mutta jos tästä antaisi kappaleen tekstiä sokkona, tunnistaisin varmasti. En oikein ymmärrä, mihin miehen maine perustuu? Ok, ihan kivaa aikalaiskuvausta ja mukavaa Tsadin kuvausta, mutta en minä tässä mitään hirveän hienoa näe. Jos pitää arvottaa suomenruotsalaista kirjallisuutta, muistakaa ihmeessä Emma Juslin, Merete Mazzarella, Vivi-Ann Sjögren - ihan noin alkuun. Siinä löytyy jo paljon parempaa luettavaa. Varsinkin Juslin on jo nyt erinomainen... Vai johtuukohan tuo ns. arvostus kuitenkin siitä, mitä roikkuu siellä koipien välissä *ilkeä-Polka vauhdissa*?



 



JUU, EDELLEEN PUNAISET MAIHARIT RULES OK!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti