keskiviikko 15. syyskuuta 2010

TARVIS VENEELLE?


 


Ette varmaan usko, mutta olen väsynyt! Niin väsynyt kuin on mahdollista. Voisin jäädä lomalle, nukkua ja levätä. Minusta on rutistettu, riivitty ja puristettu kaikki irti jo kahdessa päivässä. Töitä taukoamatta, kirjaimellisesti. Eilen olin repäistä pelihameeni (minulla ei ole verkkareita); naapuriosaston leidi oli jättänyt viestin, että on 4 päivää sairaslomalla. No, ei tämäkään vielä mitään, mutta ovessa oli ollut lappu, että kaikki hommat voi kiikuttaa Welhottaren huoneeseen! Hei – eihän tästä näin sovittu... Kun Upo kävi kierroksella, sanoin tekeväni vain kiireiset ja hän komppasi. Kerroin asiasta eteenpäin ja naapuriosastolla olivat tietysti loukkaantuneita. Mutta nyt kyllä sanon tästä asiallisesti leidille, kun tämä palaa. On vähän eri asia, jos hän lomittaa minua vuosiloman eli 3 vkon aikana kuin se, jos hän on sairaslomalla 4 päivää, eikö? Niin, kaiken huipuksi, eihän täälläkään ollut kaikkea tehty. Vain ne kaikkein tärkeimmät.


 


Tästä kaikesta johtuen minut on nyhdetty tyhjäksi, puristettu kuiviin, saatettu jopa sellaiseen melkein ajatuksettomaan tilaan. Ikävä kyllä, aivan ilman ajatuksia ei voi myöskään tehdä töitä. Eli kuusessa ollaan. Tuon lomitusnakituksen takia en saa tällä viikolla taatusti normaalista työrytmistä kiinni, koko ajan hirmuinen häslinki. Ei hyvä, tulee turhan helposti virheitä eikä muutenkaan ole kivaa. Minä olen parhaimmillani pienessä kiireessä ja lievässä stressissä. Hei, mutta ei se tätä nyt kyllä tarkoita!


 


Eilen suunnittelin illalla tekeväni yhtä ja toista, no – ainakin yhtä. Ei onnistu sekään. Olin niin supiväsy, että kotihommien, salaatin ja ruiskun jälkeen sänky veti minua magneetin tavoin puoleensa. En jaksanut vastustaa eli vedin päiväpeiton alla melkein parin tunnin sikiunet. Lisääkin olisi tehnyt mieli nukkua, mutta sitten ei yöunta varmaan olisi tullut lainkaan. Nytkin meni taas hänekseen... Olen alkanut heräillä 1 – 2 h nukahtamisen jälkeen, aivan säännöllisesti. Enkä tiedä, missä muka olisi syy. Ei ole mitään syytä. Ei nälätä, kuseta tms. Tosin särkee ja sattuu. Olenkin päätellyt, että herään siihen kun muutan ensimmäisen kerran kunnolla asentoa yön aikana ja alkaa sattua räväkämmin. Heräämisen aikana kipu joskus ilmeisesti taintuu... toisaalta ainakin viime yönä oli lonkka sojona ja huusin melkein ääneen kömpiessäni ylös.


 


Eilen olisi (on se hyvä luetella kaikki –isit) pitänyt kirjoittaa pari juttua, laatia eräs kolmas juttu valmiiksi, valmistella kunnollinen (!) plokipäivitys *muahhahaah*, etsiä kolmelle eri osapuolelle erilaisia tavaroita Huutiksesta tai iiPeistä. Edes näitä en saanut aikaiseksi. Merkittäköön muistiin – saamaton ja laiska, tyhmä sekä epäjärjestelmällinen!


 


Asuntoasiasta sen verran, että remppamies soitteli liesituulettimesta; samanlaista suodatinta ei kuuleman mukaan enää valmisteta. Huomenna pitäisi sähkömiehen soittaa ja poiketa katsomassa, josko sellaisen voi tehdä tai teetättää... outoa. Samalla saa vilkaista jääkaapin tiivisteiden tilaa. Viestiä jättämästäni reklamaatiosta (siivous ja asunnon muu kunto) ei ole merkitty luetuksi. Prle, laitan kohta jo kolmannen vahvistuspyynnön. Muuten pidän edelleen tästä residenssistä kovasti paljon *pus*. Samoin Vinski, joka tuntuu kotiutuneen erinomaisen hyvin. Löytyy kivoja uusia jömmapaikkoja, sopivia kissin olla ja vaania jne.


 


Ei, valitettavasti tai ehkäpä teidän onneksenne en tänäänkään pysty enempään. Menen laatimaan saavillisen erittäin vaffaa kaffetta, myös mömelöt ovat kovasti mielessä jo tähän aikaan – enkä yleensä sano ei myöskään aamuleivälleni sekä –tupakalle!



 


 


POLKA HUKKUU TÖIHIN – HEITTÄKÄÄ PELASTUSVENHO!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti