lauantai 18. syyskuuta 2010

LEPOA JA RAUHAA, RUOKAA JA KIRJOJA!


 


Lepoa, rauhaa – niinhän sitä voisi kuvitella. Juu ja ei, normaalit kotihommat pitänee hoitaa eli siivoilla, pyykätä sun muuta. Vielä olisi huushollissakin laitettavaa, mutta ei nyt enää ihmeen kiireellistä. Pikkuhiljaa siis.


 


Eilinen oli jopa Varastolla suhteellisen rauhallinen päivä, työtkään eivät ehtineet ahdistaa enää niin pahasti. Oli jopa aikaa vähän katsastaa sitä-sun-tätä eli selvitellä seisoneita työasioita ja -papereita kuntoon.


 


Noutotakso olikin tosi erikoinen yllätys, nuori kaveri. Kaveri, joka naureskeli ja kälätteli jatkuvasti – liikaa kofeiinia tai sokerihumala päällä. Tai sitten viikonlopun alun euforiaa; kertoi kaljoitteluaikomuksistaan ja heitettiin kunnon herjaa ,D Matkalla bongattiin upea sateenkaari, jonka pää oli Jakomäessä. Ehdotin, josko sieltä löytyisi Se Aarre, jonka hän heti tulkisi Jakiksen Ruusuksi... eli etsimäkseen leidiksi... Hauska kyyti, vaikka kaveri ei Malmia tuntenutkaan lainkaan ja tilaus oli muuten merkitty päin hemmettiä. En siis viitsinyt edes valittaa mistään minnekään *ohoh*.


 


Kirjastosta sain kassillisen opuksia, osa mielettömän paksuja. Uhh, stressi! Nyt minulla on kolme valtaisaa kirjapinoa pöydillä. Käks, luetut, lukemattomat ja kirjaston kirjat. No, eipähän tarvitse turhaan houkutella unta, kun aina voi ottaa opuksen käteensä. Vihannestsioski tarjosi odottamattoman hyvät appeet jälleen kerran – halpaa ja hyvää, tämä tykkää. Rismasta ja Liiteristä normiostokset, kissille vähän uutta namia eli herkkutikkuja. Vinski on hinkuna niiden perään, oli jo eilen yrittänyt itse yhtä vakuumipakattua auki. Se oli unohtunut työtasolle ja täällä residenssissä on kissalla nyt runsaasti tilaa tassutella päivisin ympäriinsä eri tasoilla, myös pattereilla yms. Karvojakin löytyy joka ihmeen paikasta... pöydältä oli osa tavaroita viskottu veikeästi lattialle ja niillä oli leikitty. No, on se hyvä, että keksii tekemistä itseksensä. Kun tulen kotiin, onkin aika mauruta uutta muonaa ja sen jälkeen alkaa uinua!


 


Asiallinen tuttu takso nouti kaupoilta, mutta ei hyväksynyt uutta ajo-ohjetta. Hänen mielestään se oli perheestä eli harhainen. Just, pyysin ehdottamaan parempaa ja lupasi miettiä. Lisäksi kaveri hiukan erehtyi kauppakassieni painosta ,D Ilme oli aika veikeä, kun hän tarjoutui niitä kantamaan. Siis pystynhän minä roikottamaan melko valtaisaakin painoa, mutta oikea käsi ei pysty nostamaan mitään tietyn tason yläpuolelle. Kaveri siis kuvitteli nostavansa jotakin kevyttä *köh* ja saikin vastaansa viikon kirjat, ruuat, valtaisan satsin vihanneksia ja kissanpuruja.


 


Tapasin kaksi uutta naapuria, ei seinänaapureita kuitenkaan. Ihan mukavan oloista väkeä, toinen onkin ulkonäkötuttu leidi. Moikattiin ihan ääneen – outoa edelliseen rappuun verrattuna. Talossa on näemmä ainakin pari-kolme muutakin valvojaa, siis yökukkujaa tarkoitan. On se ihan mukava yöllä herätessä huomata, että muuallakin on valoa ja joku ehkä on tupakalla parvekkeella. Myötätuntoa siis heillekin. Edelleen pidän tästä residenssistä ja kotoon tullessa on todella outoa, kun ei tarvitse pingerrellä käytävää kassien kanssa vaan vastassa on laatuisan iso eteinen. Vähästäkin on paljon apua meikäläiselle.


 


Belga on tulossa tavalliselle lauantailounaalle. Ehkä mattokin nyt kävelee jo pesuun. Samoin parvekkeen ovien yläsaranat pitää rasvata, nitinä on aika inha. Muuta tekemistä en edes yritä keksiä. Ehkä vain nautimme ruuasta, jälkkäreistä ja kälättelystä. Pari ostostakin pitäisi netistä tsekata yhdessä.


 


Tänään ei siis mitään radikaalia ilmeisestikään tulossa eikä menossa. Toivottavasti niin, koska meikä on viikon jälkeen aika poikki kaikin tavoin. Taidankin mennä vielä vähän lukemaan ja makoilemaan, josko saisi edes pienet tirsat vielä vedeltyä.


 


Hah, kaksi tuntia syvää mukavaa lisäunta, hauskoja videoita näytettiin vielä! Nyt kaffetta...


 


 


 


POLKA HEITTÄÄ VAPAALLE!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti