tiistai 7. syyskuuta 2010

PITKÄÄ, PÄÄMÄÄRÄTÖNTÄ TAVISJORINAA - ELÄMÄ?


 


 


Hyvää yötä ja huomenta, sano. Tässä jo ennen tämän kirjoittelun aloittamista ehdin keitellä kaffet, riipiä mömelöt, lueskella tärkeimmät blogit, kommenteerata niitä jne. Tämä on siis yleisluontoinen pohjustus siihen, että nukuin jälleen karmivan huonosti ja vähän. Nyt tälle voi kyllä osoittaa syynkin -> Iikkea. Eikö se riitä?


 


Blogitoveri Anita tarjoutui lähtemään kaveriksi Vandaan Iikkeaan, kun eilen sitä ruinasin täällä. No, matkalla kävimme lähikirpparilla eli Rälläkässä, josta mukaan tarttui uudenveroinen kissankoppa sekä sinivalkoinen räsymatto, jossa vinkeä (siis mattoon kudottu) tyylitelty kissa rusetteineen. Kärsin 27 rahaa yhteensä, ei minusta paha. Koppa on tarpeen, koska vanha korikoppa on raadeltu melkein siekaleiksi. Lisäksi torpassa on nyt tilaa ja tarvetta lisämatoille – tämä ON hauska, uudehko ja jälleen kerran vain pesua vailla. Tyytyväinen minä! Ei ollut siellä oikein sopivaa kalustinhärpäkettä, jota olin siis oikeasti etsimässä...


 


Iikkea sitten, niin – olihan minulla lista. Oli. En vain ollut mitannut paria ulottuvuutta eli väliseinän leveyttä sekä sitä, että kaluste voisi olla syvempi kuin n. 40 cm. Hmph, en siis saanut mukaani haluamaani, mutta valikoima supistui kuitenkin vain kolmeen vaihtoehtoon. Sekin on jo hyvin eli nyt voin mittailla, katsoa ja miettiä asiaa. Tilanteen salliessa sitten haen kalusteen pois kuleksimasta. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka hyvin tiedän ja huomaan jopa itse tilanteessa ns. houkuttimet sekä niiden asettelut ym. olin hyvin, hyvin vähällä sortua useampaankin ostokseen, joita en tarvitse. Sanoin kylmästi ääneen itselleni, että ehdottomasti EN tarvitse sitä-enkä-tätä, en. Selvisin siis *köh* helpolla. Ylimääräisinä ostoksina kauan himoamani wokkipannu, jolle on nyt säilytystilaakin. Tähän asti olen wokannut tavispannulla, josta aina appeet pursuvat yli tai kattilassa, jossa kaikki helposti muhjuuntuu. Kauan olen himoinnut myös häntäkoukkuja, joille nyt myös on tilaus ja käyttötarkoitus. Kaksi sujahti kassiin ja loppusijoituspaikkana eteinen, funktio toimia kassikoukkuina. Mukaan tuli myös korkkisia lasinalusia jokunen kappale eikä varsinaiseen tarkoitukseensa tietenkään. Tarkoitus on peittää niillä sopivasti eteisen karmivat kolot ja suurimmat paashat – väri on täsmälleen siellä roikkuvaan raanuun sopiva (se on ripustettu peittämään lukuisia ruuvi- ym. koloja)! Mitäpä vielä – no, tietysti ruokaa tuli vähän siepottua mukaan ;D Myös varalamppuja halvennustarjouksesta, tonkallinen rasvaa, bambupätkä maljakkoon... Ai niin, Welhotar myös söi muistaakseni toisen tai kolmannen kerran tämän vuoden aikana ulkona eli Iikkean ravintelissa sen perinteisen.... Juu, siinä meidän kasvissyöjä veteli lihapullia ja ranskiksia hyvällä halulla! Vatsa kyllä huomautteli asiasta sitten illan ja yön mittaan, ei voi mitään.


 


Kotoon tullessa olinkin supirättipoikki. Sen verran paljon tuolla joutui kävelemään ja kökkimään, että en uskaltanut edes levätä välillä. En olisi enää päässyt liikkeelle. Keittelin tömäkät kaffet ja tein vielä iltapalaksi kapallisen lehteviä heiniä eli saladoa lounaan oltua varsin viherköyhä. Sitten alkoikin jäykistely ja kipuilu, ai että. Juili taas niin, että oikein ketutti. Lisäksi hetken lepuutettuani en millään meinannut päästä enää liikkeelle. Aika karmeaa – kaikesta toiminnasta saa aina maksaa tällä tavalla, ihan aina! Siksi minä en kovin mieluusti enää lähdekään liikenteeseen, jollei houkutus käy yli tämän koetun ja tiedetyn inhan. Samasta syystä nukkuminen oli hankalaa. Pari pätkää unta, sitten päätin nousta ja ottaa rauhassa kipulääkityksen ja juoda kaffet. Ehdin minä nukkua päivälläkin, jos tarvis iskee. Tai sinnittelen iltaan asti, josko sitten voisi jo tipahtaa ihan oikeaan uneen.


 


Muuten oli ihan veikeä käydä isoilla kaupoilla ,D Kiitos toverittarelle, joka jaksoi lähteä mukaan.


 


En siis saanut tehtyä kotona oikein mitään. Illalla piti kirjoittaa, paino sanalla piti. Puolivalmiina on yksi teksti, tarkennuksia vailla. Josko lupaisi itsellensä väkisin vääntää toisen ja laittaa molemmat illalla kuntoon. Jep, olisi vähän hyödykkäämpi olo. Lisäksi lupaan myös tehdä edes jotakin tämän residenssin hyväksi! Enkä muuten edes risti sormiani.


 


Huomaatte muuten varmaan, miten meikäläinen saa kirjoitettua mistä tahansa aiheesta sivukaupalla päämäärätöntä jorinaa *jäks*. Näin tapahtumaköyhää on siis Welhottaren taviselämä.


 


---------------------------------------


 


 


  


Purrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei siis, mä en kyll nyt taas tajuu. Toi möhkö on yht kummalline ko enneskii. Ponppii ylös keskell yätä, ku kunnon kissitkii goisii rauhass. Siis mä pistin sitt kans metaka pystyy, kävin laatikoll, vedin vähä rundii, jolisin ja halusin kunnon safkaa. Heh, kaikki toimi – toi vaa meni ja teki ja toi ja vei. Vähäks on hyvin koulutettu orja toiminnas! Niinkus muistatte, ett mä oon aina sanonu, ett kunnon orja on kissitalouden iso ilo >o< Juu, sen verra tost, mitä se jo skrivas. Mä en ees tajunnu, mitä se toi. Mulle semmone jännä koppa! Se hajotti sen ja pesi sitä ja jotakii. Sitt se duunas sen kylppärii niinku levällee. Ja tiätyst mä menin siihe sitt tsiigailee ja haistelee. Ja sitt se kasas sen viäl jossai vaiheess. Mä menin sinne sisälkii, se oli munst oikee kliffa. Side, semmone miähine niinku, harmaa ja jotai sinise tapast (tumma lila, toim.huom.). Mutt jossai vaiheess mä tajusin, ett juma, toi on vamaa semmone oikee kissakoppa, jäks. Ett meinataaks mut kuskaa niinku jonneskii? Ei, ei toi meinaa kuulemma. Mutt anto mun tutustuu rauhass siihe, ett mua ei sitt hirveest pelottas tai muut, ku jos tulee joku äkkilähtö tai muut. Mmmm, mä oikee nyt tiädä, mite toho pitäs sitt suhtautuu. Jos se vaiks olis viälä tosa yhden päivän, ett mä ehdin tutkii sen viäl tarkemmi ja koklat sitä. Aha, joo, toi sano ett saa se olla. Paha vissii sanoo, mutt must siäl oli kliffa käydä visiteeraamas ainaskii... Ja jotku kaipaili mun kuvei. Toi ottikii eile sitt muutama foto, mä laitan tähä yhde niist - ekat täss uudes himbes. Loput sitt yks kerrallaa myähemmi, sanokaa, ku teill tulee ikävä! Toi kummiskaa laita ku niit kummallisii judekoi, mitä se tahaltee ettii jostai.


 


 


 


 


Hei, kliffaa keskimmäist viiko päivää – pitkäst aikaa >o<


 


-------------------------------------- 


 


Vincent, hämmentynyt tykätessään kissakopasta ,D


 


Päivän slogan: Ostoshelvetissä voi olla hauskaa, kerran vuodessa ja hetken aikaa, hyvässä seurassa!


 


Päivän biisi: Radio Ga Ga


 


Luettua: Peter James – Kuoleman kanssa ei kujeilla. Harmittomalta kuulostava polttari-ilta ja suunniteltu –pila päättyy oudon kammottavalla tavalla. Tutkijat kuitenkin epäilevät takana olevan jotakin muutakin – sulhanen on ja pysyy kateissa. Ei enempää paljastuksia, sillä tämä on jokaisen dekkareiden ja jännäreiden kaverin ihan pakko lukea! Minä tykkäsin ja suositan; tarpeeksi kiero juoni, loppua ei aivan heti arvaa tai pysty päättelemään ja tarina kulkee hyvin. Mari Strachan – Hiljaisuus soi h-mollissa, omela opus. Perheen nuorempi tytär on erikoinen, kuvittelija, ymmärtää asioita hieman väärin, lentää unissaan sekä joskus valveillakin. Hän myös näkee erään murhan...Tietämättään hän tietää kuitenkin asioita, jotka saavat aikaan hämmennystä ja jopa raivoa. Pidin kirjasta, mutta tunnelma oli välillä suorastaan itkettävä... väärinymmärrykset ovat meikäläisellekin kovin tuttuja nimittäin. Suosittelen sekä jännityksen että outojen ja mystisten, maagisten tapahtumien ystäville. Samalla hieno ja koskettava perhetarina, monta ulottuvuutta tarjolla. Hyvä valinta! Molemmista lisää linksuista. Eli kovin paljon ei ehtinyt lueskella. Pari vanhaa lehteä luin illan mittaan ja kesken on scifi-opus.


 


 


 


POLKA VUODATTAA TAAS – TYHJÄÄ TÄYNNÄ KOKO POSTAUS!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti