keskiviikko 30. toukokuuta 2012

NO SNUFSE TÄSSÄ, HEJSSAN!



 



Piti päästä leikkimään ja testaamaan oma yläluokkalainen nimeni. Että Snufse sitten, hjoo. Ei hyvältä kuulosta, mutta tästä voit testata omasti – hiano on, muista vetää tuspuköydestä ;) Pitäisköhän tehdä tuosta kyltti Varaston oveen? Ei sentään...



Ei mitään muuta valittamista kuin hemmetinmoinen työsuma, suorastaan sairas! Ihmiset jäävät taas lomille, joten helkkarinmoista haipakkaa sekä isoja, pitkiä ja hankaavia juttuja. Erittäin epämiellyttävää joka tavalla. Eilen ehtinyt pitää taukoa kuin sen verran, että hätinään kävin Serkuissa. Oli ihan pakko saada vähän täydennystä. Muuten aivan tajuton määrä paperia (melkein kaksi riisiä) on virrannut läpi pienien pulleiden kätösteni vajaiden kahden päivän aikana. Aika hillitöntä, oikeasti. Ja edessä on asioita, joissa on n. 40 – 50 sivua erittäin tiukkaa tekstiä. Arvatkaas naurattaako? Suorastaan helvetisti... lisäksi olen tavan mukaan oikein supiväsy ja repokipeä. Työkavereiden kanssa tsekkasimme eilen ns. työnjakolistaa, joka on todella melkoisen perskohtainen – eli erittäin epäoikeudenmukainen. Kämppikselleni ei näemmä ole merkitty juuri mitään, toisaalta, mitä sitä merkitsemään, jos ihminen ei oikeastikaan tee yhtään mitään. Samoin jokusen muun kohdalla. Ai että, alkoi jurppia kahden ihmisen kiroilun voimalla! Meitä on sorsittu tässä oikein reippahasti. Minäkin yritin siellä miitissä selventää, että voisi ihan oikeasti kertoa kaikille julkisesti, miten ja milloin minä olen töissä ja oikeasti olen osa-aikainen ja paikalla vain 20 h viikossa! Ettei löytyisi jotain omalaatuisia yllätyksiä, kuten mm. maanantaina (vanhaa tavaraa siis...). No, jos ei kiinnosta niin ei sitten. Minä olen vain tyhmä työntekijä, minä vain menen, teen töitä ja tulen pois – mahdollisimman äkkiä tämä kaikki.



Onneksi tänään voisi marinoida itseään vaikka viinillä ja jollain mausteisella, mennä nukkumaan tai tehdä juuri sitä, mitä sattuu huvittamaan. Huomiselle ei ole sovittu yhtään mitään. Parhaassa tapauksessa nukun koko päivän, jos vaan saisi unta ja pystyisi siihen. Jotain radikaalia minä teen, siis sen lisäksi, että käyn ostamassa päärynöitä ja tummaa suklaata. En vaan ole vielä keksinyt, mitä se voisi olla. Mihin siis olisi varaa eikä tarvitsisi lähteä mihinkään, sekä tietysti kaikilla muilla teknisillä, rahapoliittisilla sekä terveydellisillä perskohtaisilla varauksilla – just, ei oo helppoa täälläkään. HEEKKUJA?!



 





 



Vinski pitää vapaapäivistäni, silloin kissalla on kissanpäivät; saa olla ulkona vaikka koko päivän, tarjolla saattaa olla jopa fisua ja muuta namskista. Tarvittaessa pääsee sänkyyn emon viereen makoilemaan ja muuta mukavaa. Minulla vaan aina olisi kaikenlaisia pakkotekemisiä. Ähhh.



Nyt on pakko keittää kaffet ja kaapaista mömelöt, että pysyisin vielä tämän päivän tolpillani ja jaksaisin kotoon asti.



 





 



POLKA – PÄÄRYNÖITÄ JA HETI *MULLE-MULLE-MULLE*!



PS: Vuodatuksen kuvansiirtopolitiikka on suuren ihmeen aiheeni aina tähän aikaan aamusta, prle!





 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti