torstai 1. marraskuuta 2007

MIKSI KUKAAN EI OLE KERTONUT, ETTÄ LAUANTAI EI OLE LAUANTAI! =E


Nyt ketuttaa, ihan täpöllä. Lauantai on joku semmoinen pyhäpäivä, joita inhoan maailman eniten. Miksi minua ei ole erikseen informeerattu asiasta, täh? Pyhäinpäivä, sanovatten. Vietettäisiin mieluummin Kekriä, se sopisi Welhottaren mielentilaan ja tapoihin paaaljon paremmin *virn*. Ja unohdetaan kaikki se Halloviini, tuontikamaa, sano. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että kaikki suunnitelmat menivät täysin pipariksi. Roudaus on siirrettävä huomiseksi työn jälkeen, tod.näk. teen sen vielä yksin. Kuvitelkaa, erittäin pahantuulinen Welhotar siellä vellovan ihmisjoukon keskellä. Ihmisten, jotka luulevan ruuan loppuvan, jos kauppa on päivän kiinni. Ai että miksi minä menen sinne sekaan? No kas, asiointitaksomatkat ovat hyvin tarkasti laskettavia, käyn kerran vkossa kaupassa ja nyt ei ruokaa sitten kohta enää ole. Ihan oikeasti. Että se on pakko, vaikka ei haluaisikaan! Kirjasto on myös pakko, Helmet on ilmonnut jo tulleista varauksista, mmmmmm. Ja pari kirjaa on enää lukematta. Että kyllä minä aioin sinne sännätä (?) mukaan. Huomenna illalla olen taatusti väsynyt, kipeä ja kiukkuinen - siitä sitten taas uusi miellyttävä väninärapo!


Todettakoon, että edelleenkin vallitsee ketutus! Olen nyt päättänyt toimittaa viimeiseen istuntoon neurolle vähän materiaalia muutamasta asiasta. Osa on jo valmiina. Lisäksi häiriköin kivakandia ja pyydän muutaman labra-arvon. Sitten levittelen istunnossa dokumäntit hupaisaan epäjärjestykseen ja pidän hänelle erittäin mittavan, laajan ja valaisevan esityksen Welhottaresta dokumänttien valossa. Tämä valaiskoon tietäni. Muuten hukkaan järkeni (ai miten niin hukkaan, kiss.huom.). Muuten, tämä ns. neuro oli myös(kin) sitä mieltä, että minulla EI ole mitään asiaa Kipupoliklinikalle! Siksi, että lähes kaikkia lääkkeitä on kokeiltu. Minun mielestäni Kipupkl:lla nyt on kuitenkin suurin asiantuntemus erilaisista lääkeyhdistelmistä. Näitä mömelöitä kun on kokeiltu yksiksensä annosta nostaen. Se nyt sattuu olemaan eri asia. Mutta tulette kuulemaan tästäkin asiasta, aivan varmasti!


Päätin myös eilen pitää taas viikon verran kivaa pientä salaista tilastoa töistä ja niiden tekemisestä. Onneksi nämä ovat suurinpiirtein mitattavissa olevia suorituksia. Voi tehdä vaikka kivoja taulukoita ja diagrammeja. Ehh. Omaksi iloksi - voihan ne ympätä myös näyttöön, jos niistä saisi oikein vaikeaselkoisia ja typeriä. Tänään vaihdetaan vaihteeksi vähän duuneja. No joo, sopii. Jos en tekisi raivohulluna töitä, tekisin jotain dharmaattista ja ikävää! Että siksi minä täällä puuhastan niska limassa, jos se nyt jotakuta sattuu enää kiinnostamaan.


Kummisetä teki sitten eilen taas ikävät oharit eli ei ilmestynyt opeamaan minua! En minä häntä siitä soimaa. Ikävä juttu, minä yritän olla hänelle mahdollisimman reilu. Nyt olen kohtapuoliin tod. lirissä, jollei hän ehdi tärkeämmältä juomiseltaan minua auttamaan. Täytyypä ottaa täältä töistä yksi harjoitusopus mukaan. Jos ei muu auta, minä käyn kaiken läpi perskohtaisesti ja valvon sitten muutaman yön itsekseni. Jahas, Kummisetä soitti, oli kuulemma "nukahtanut" ja kissikauppa oli ollut kiinni, kun oli päässyt töistä!? No, selvähän se, että mies valehtelee. Sovittiin, että tulee käymään tänään iltasella.


Josta tulikin mieleen: Welhottaren residenssissä kuultiin herättimen ääni! Erittäin harvinaista ja aikakirjoihin merkittävää. Tällaista tapahtuu ehkä pari kertaa vuodessa. Nukuin melkein 6 h, vähän kehnohkosti, mutta kuitenkin. Kuulenko taputuksia ja hurraa-huutoja? Kissa yritti herättää, mutta puhti oli Vincentiltäkin vähän poissa. Kerrottakoon vielä tässäkin, että Vincentillä on läpi vrk:n tarjolla raksuja ja raikasta vettä. Tämä herätysrituaali on selvästi seurankipeyttä ja herkkutarvetta...


-------------------------------------



Huaaaaaaaaamenta, kissinkat! Vähäks mami taas goisi! Meinannu millää nousta. Mutt meill oliki tosi kliffaa eile. Mä sain juasta, mä vedin taas ynpäri-ynpäri-ynpäri. Sitt mä hypin ja kiivin partsilki nii ett tualit kolisi vaa. Ja mami nauro. Ja sitt mä hyäkin ja metsästin ja raapitin, ku mä ettin mun napikoita. Ett hurjasti oli kivaa. Mutt mami ei suastunu ettii mun mylpyröitä. Kattokaas ku mä oon taas hävittäny ne, ne on jompikummin soffan alla. Piänen soffan alle mä en pääse. Ja tota, nii, se klaffisoffa, en mä en siis mee sen alle. Siält ei pääse äkkii pois. Son niin matala. Mami sano, ett se ei suastu menee kans sinne. Ett se tarvii jonku Pekan sitt nostaa. Minkä ihmee Pekan? Emmä ketää Pekka tunne. No, sitt se ei menny olleskaa, ett ei ollu mylpyröitä. Mutt sitt se duunas eväksii jääfisust. Illall sill tuli nälkä, eikä se sitt voinu syädä sitä, ku se oli eväksiä nii se avas donaripuukin. Arvatkaas oliks vähä heekkuu, hei, ekaks jääfisuu ja sitte donarii. Tosi njamsk. Sitt mä viälä vaa vähä juaksin ja jolisin ja mölisin. Must se oli nii nastaa eikä mamikaa sanonu pahasti - avas vaa kaikki ovet, ett mä pääsen vetää ihan kunnon rundii. Ett näin meill eile! Oiski joka ilta tollast...



Täss otetaa vähä relaa välill. Mä oon kyll ihan varma, ett mylpyrä on jossai toss lähell. Mutt kavrut, se on moi taas huamisee....


-----------------------------------------


Vincentillä oli eilen todella vauhdikas ilta, olisipa joskus itselläkin.


Päivän slogan: Miksi opiskella ja kehittää itseään, kun valehtelemalla ja persettä nuolemalla pärjää yhtä hyvin tai jopa paremmin!


Päivän biisi: Dead Cats, Dead Rats


Luettua: Jean-Christophe Grangé - Sutten valtakunta, tästä Welhotar taas piti! Hyvää, psykologista kauhua parhaimmillaan. Mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Mahdoton kertoa enempää, sovitaan niin, että lukekaa tämä ihan itse. Ei herkkähermoisille...


                                  


                               MAHTAVAA MARRASKUUTA!


PS: Prleen IE - se teki sen taas... arvaatte varmaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti