tiistai 20. marraskuuta 2007

NOPEITA PÄÄTÖKSIÄ, VÄNINÄÄ, VÄSYMYSTÄ!


Kuuluisat sanat: En tiedä, mikä minuun meni! Olin eilen aivan rättiuupunut heti kotiin tultua. Paha olla, joka tavalla. Kummisetä kävi vähän juttelemassa, ei onneksi viipynyt pitkään. Toivoin vain pääseväni sänkyyn. Nukahdin relamömelön avulla kohtapian ja heräsin parin tunnin päästä siihen, että itkin ääneen. En tiedä näinkö unta vai iskikö paha olo läpi unenkin. Eipä siinä muuta, jatkoin väninää sitten hereillä ja kävin hakemassa ahinapin. Rauhoittihan se sitten aikanaan. Empäs ole kovin kaunis näky tänä aamuna sitten... silmät punaiset jne. Kaikki vaan alkoi ketuttaa, särkikin tavallista enemmän. Ja tässä sitten vielä kuvittelee hakevansa ja jopa pääsevänsä työhön. Ja saavansa opiskelun loppuun. Ja pystyvänsä johonkin, jopa.


Josta pääsenkin mukavasti tenttituloksiin: kaksi isompaa osiota meni uusiksi, kaikki muut on hyväksytty, nipin-napin, mutta hyväksytty kuitenkin. Arvosanojahan todistukseen ei tule, ehh... Eli joulukuussa rästitentiin vain (?!) kaksi osiota... en tiedä pitäsikö hurrata vaiko itkeä. Pakko sinne on kuitenkin mennä. Eikä noissa tentittävissä asioissa voi säveltää yhtään mitään. Osiot ovat näet silkkaa faktaa ja vielä sellaisista asioista, joiden kanssa en joudu tekemisiin ikuna, en, enkä edes halua. Arhg!


Nopeita päätöksiä teen harvoin, mutta eilen tein. Eli vanha läppäri halvalla myyntiin sisäisesti ja heti löytyi 4 halukasta ostajaa. Samalla ostin Huutiksesta uuden talvitakin, vanhan luovutan ystävälle, jos se kelpaa. Pakko oli tehdä jotakin sillekin asialle. Eli mahdollisimman nopeasti sitten, kun pari minuuttia aikaa on ja mahdollisuus! Tulos tulee olemaan lievästi plussan puolella... Black Beauty on tienannut siis itsensä lopultakin! Käytin kuitenkin edellistä konetta niin kauan ja sen on sen verran vanhempaa mallia, etten kehtaa pyytää mitään älytöntä summaa, mieluummin hyvä koti ja kunnon käyttäjä sekä edukas hinta. Sama juttu takin osalta, eli kaverille mieluummin ja ostohintaa halvemmalla kuin myyntiin vaikka sisäisesti. Juu, selvästi manneverta on, kauppa se on joka kannattaa! *valehtelee kirkkain silmin*


Herjaamolla tuntuvat lähes kaikkien hermot olevan kireällä. Töitä riittää. Joitakin ahdistavat muut asiat. Ei kiva, ei mukava. Onneksi en siis ole ainoa, joka on vidhuuntunut tilanteeseen. Kohta yllytän muitakin perustamaan Herjaamo-lokeja, ehhh.. Joita sitten toiset voivat lukea ,>


---------------------------------



Purrrrrrrvinka, kameraden! Mami ei oo kilti, ei. Eile ei sitt tullu heekkuruakaa ku iha vähä. Fisuu, jääfisuu teki niinku ruuaks, mutt mull tuli vaa tosi piäni biitti (toim. huom. minulle jäi saman verran!). Vähäks otti päähä. Söin sitt puukkiruakaa ja vedin hepulit. Eikä se jaksunu lukeekkaa mulle, ei heitellä mylpyröit eikä mitää. Vanu vaa tualill ja meinas nukahtaa. Taas se oli reporäkspoikki. Ainaha se on. Sitt mentii goisii, nii se kuitenkin jakso paijattaa mua nii, ett mä aloin kurrrrrrrrrrrrrrata ja rupesin oikeesee paikkaa mutkalle. No enks mä sitt herää siihe, ett orja kollottaa äänee! Hitsi, kiltit piänet kissit saa ees nukkuu, ku orjat kollottaa jossai vähä välii, on väsyneit ja semmost. Kai tähä muute joku säädös niinku löytyy. Vai pitäskö ottaa taas yhteyttä kissa-asiamiähee niinku. Ett ainaski ennakkotapaus! Ens yäks pitää keksii jotai, vaiks pitää orja sitt mialummi hereill. Tommost viitti kukaa kuunnella kaiket yät, ku pitäis goisii. Nih!  Tekeeköhä orja tänää jotai hyvempää safkaa, sanonu aamull mitää. Laitto vaa normieväkset, anto kalkonii ja napikat... Mä odotan, ois kliffa saada heekkuu! Mamiiiiiiiih - äkkii kotii ja laittaa meill kunno ruakaa - nii ja lukee kans.



Torpso mami, nyt se ei muista, onks tää mylpyräfoto jo ollu. No, ei se ehtiny eile ottaa uusiikaa, mutt täss mä vaihteeks *huoh* oon taas mun mylpyrän kaa. Huamisee!


------------------------------------------


Tämä ei jaksa nyt tarkistaa mylpyräkuvia, tämä odottaa kaffetta. Toin Herjaamoväelle Malmin markkinoilta ostettuja vesirinkeleitä; ne kun puolittaa ja paahtaa, mmmmm... Kilti minä? *taputtaa itseään päähän* Lisäksi toin ns. parempaa kaffetta, täällä ei Liiterin vihreää näköjään juoda! Höh, parasta kaffetta siis. Minä vaihdan tuon normikahvin päittäin vihreään, jota olen tuonut tänne aikaisemmin. Meillä kotona kun suositaan eurooppalaista tummaa paahtoa, ziitos. Täytyy odottaa, se pitää tehdä varmasti todistajien läsnäollessa, ettei vain kaffeostolista mene mitenkään sekaisin! Sehän nyt olisi pahin kuviteltavissa oleva katastrofi muutamille.


Päivän slogan: Luulin olevani hyvä, kunnes huomasin olevanikin parempi!


Päivän biisi: Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu


Luettua: Chelsea Cain - Sydänverellä, auts, tätä ei voi laskea kädestä, pitää lukea loppuun. Aika karmean hyytävän mukaantempaava kirja sarjamurhaaja(i)sta, uhreista ja välillisesti asiaan sekaantuvista henkilöistä. Enkä kerro enempää - lukekaa itse koko kiero tapahtumasarja. Suositan ehdottomasti, Welhotar piti! Ei heikkohermoisille, ei todellakaan. Marian Keyes - Kuuleeko kukaan, ups, hömpähköä, en varmaan osaa arvostaa näitä ns. vakavankepeitä tarinoita. Ns. hauskasti uransa aloittanut leidi menettää miehensä (-> lue mies kuolee!) onnettomuudessa ja leidi yrittää saada yhteyden. Tarinaa työstä, yhteyden etsinnästä ja elämän jatkamisesta, ehkä. Tuota, ei minua ainakaan lohduta eikä lohduttaisi. Sopinee hömpän kavereille, ei minulle eli vain akuuttiin kirjapulaan!


                         


                          TIUKKAA TIISTAITA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti