perjantai 16. marraskuuta 2007

SE ON TODISTETTU, TYHMÄ MIKÄ IDIOOTTI!


Kaikesta tsempityksestä jne. huolimatta (ziitosta vaan) tämä sai ensin 10 min. järjettömän paniikin, sitten teki typeryyksiä hätäisenä ja kun huomasi, aika oli loppu. Yritin vielä lisätä ja korjata (juu nou, tähtiä ja lisäviitteitä yms.), mutta en enää millään ehtinyt! Perkele, tyhmä, mitä tämä kannattaa, ei yhtään mitään. Kaiken huipuksi tiedän osaavani nuo asiat, mutta itse tilanteessa kaikki häipyy suoraan huitsin viteliin ja alan sählätä. Että vihduttaa, nolottaa, hävettää... ja kun oikeasti tiedän, että osaan, ainakin sen verran, että pitäisi päästä läpi. Joku minuun vaan aina menee. Toisaalta, ei tuo fibrokaan edesauta tilannetta, kun ensin vetelee täyden työpäivän ja siitä suoraan kirjoittelemaan. Siinä on nivelet melkoisen kipeänä... piti käydä riipimässä lisämömelöt pissitauolla, mutta eihän se enää ehtinyt auttaa. Selittele sitten tentaattoreille - ei tule menemään läpi, ei! Voihan villu - ja joulukuussa sitten uudestaan. En edes tiedä, mitä kaikkea joudun sitten tenttimään uudestaan eli ans kattoo nyt. *vääntää itkua*


Työssä tätä samaa vanhaa. Nyt uutena se, että lomat on jäädytetty hamaan tulevaisuuteen asti erään lakon takia. Argh! Pakko pitää ne lomat, jotka menevät opiskeluun, ihan pakko. Tai sitten olen tuolloin sairaslomalla, sitä ei voi kukaan kieltää. Lisäksi meillä on edelleen vajausta, vaikka ns. sijaisia onkin. En vaan ole huomannut, että meidän tiimistä poissaolevien töitä tekisi kukaan, tai jos tekee, tod. vähän. Eilen yritin omien hommien ohella vetää lomalla olevan työkaverin töitäkin edes vähän eteenpäin - tiedän miten vmäistä on tulla töihin ja huomata, että kaikki on tekemättä. Mutta kun minäkään en ihan joka paikkaan ehdi enkä pysty. Toivoisin kovasti, että nyt joku ottaisi vähän jämäkämmän otteen yleishallinnosta. Ei ole työntekijöiden asia jaella keskenään töitä sijaisille, ainakaan minun mielestäni!


Ketuttaa! Ihan kaikki. Tosin nukuin taas lähes 6 h, silkkaa uupumusta. On ollut harvinaisen rankka viikko. Unista BTW, kun olen aikaisemmin jo kertonut, että näen useamman kerran vkossa unta muuttamisesta. Wanha unikirja kertoo, että muutto tarkoittaa ikäviä uutisia ja epäonnistumisia sekä huonoja asioita. Siinä se prleen kirja on kyllä täysin oikeassa! Olisi kovin kivaa, jos voisi kertoa jotakin hauskaa tapahtuneen. Täältä näemmä sitä ei sitten kyllä saa lukea, noin niinkuin tiedoksi kävijöille. Koipisärky on vai yltynyt pahemmaksi, vaikka otin käyttöön talvikengät, jotka tukevat nilkkoja aika mukavasti. Silti - aivan järjetöntä juilimista ja kipua, melkein kävelykyvytön Welhotar tässä istua änköttää.


Muuten olen sitä mieltä, että voisin työntää pääni pensaaseen ja hävetä itseni puolesta. Taidan kohta siivota vähän työpöytää ja sen jälkeen alkaa soitella erinäisiin työpaikkoihin. Pakko yrittää, edes...


-------------------------------



Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Hei, mami oli episkauan poissa eile. Mä olin ihan intopiukass ku se sitt lopulta tuli. Mutt ei hei tullu donarii, ei, vaiks melkee niinku lupas. Se oli ihan reporäkspoikki, se sano. No, mä vaa sitt juaksin ja hepuloin kunnoll, ku se nyt kummiski tuli himaa ja söin mun jömmaeväkset, ku mä olin säästäny päivält ja yritin saada sitä leikkii mun kaa. Ei leikkiny, ei lukenu. Sano vaa, ett on liika väsy. No tarttee kai orjiiki joskus yrittää tajuu. Oli se ihan väsy... kyll mä näin. Punki vaa sänkyy kirja kans, vähä rapsutti mua ja näytti, ett mä saan nukkuu sen viakus. Ja sitt se goisiihornotti taas vaiks kui =O Hätinää heräs toss vähä ennen neljää. Sillo mull oli jo hirvee kalkoninälkä ja napikkatarvis. Se hoiti ne ja kaikki mun hommat kyll iha ekaks. Ett kyll palvelu kummiski pelaa. Ja laitto se sitt uutta eväst, semmost toist juttuu. Ja heitteli napikoit oikee, sillee ku pitääki. Ja lupas, ett Poika on taas tulos vissii huamena syämää, mmm. Ihana Poika, Pojan Reppu ja Stiflat - ihan kaikki on tulos taas, mä oon ilosa kans. Mamiska tekee lisäks aina jotai tooooooooosi hyvää safkaa sillo, ku Poika on tääll. Yleesä mäki sitt saan jotai heekkuu. Ja sitt sitä mun märkäruakapussijutskaa. Mä odotan. Ekaks mamii kotii, sitt huamist, ku Poika tulee. Kissinpäiviä >0< Ja mami saa anteeks, ett se oli väsy eile...



Täss mä edellee leiki mun mylpyrä kaa, enks mä meekki aika hyvin keräll *kollivirn*. Edelleenkää mä en tykkää ku mami kuvaa mua... Hei, kliffaa viikendii kaikki Lokistanian upeet leidit ja komeet kollit! Huamisee.


--------------------------------------


Kiitos Vincent, että edes sinä annat anteeksi! Suorastaan nyyhkytän kiitollisuudesta ja ymmärtämyksestä. Eilen todellakin lähes kaaduin sisään loppuun kulutettuna! Nyt odotan kaffetta, mukana on aamueväkseksi viimeinen omenapäärynä ,D


Päivän slogan: Olen ihminen, siis teen työtä. Teen työtä kuin eläin.


Päivän biisi: I'm a Loser


Luettua: Juhani Känkänen - Kilttipakko, no joo. Erään miehen elämää ja varsinkin työelämää. Tämän on kai tarkoitus olla hauska ja ironinen, mutta minä en sitä kai sitten ymmärrä. Tosin jotkin kohdat tuovat mieleen erään esimiehen eräässä toisessa opuksessa, krhhmm. Mutta siis, ei hauska, ei mielenkiintoinen. Yrittää kai kuvata työelämän raadollisia ja vmäisiä puolia, tulosvastuullisuuden kurimusta, omituisia määräyksiä jne., mutta ei onnistu siinäkään. En suosittele, ei ollut Welhottaren makuun tämä, ei.


                                 


                            PETTYNYTTÄ PERJANTAITA!


PS: Ilostutan lukijakuntaa sillä, että mahd. huominen päivitys tulee vasta myöhään erinäisistä syistä! Mahdollisesti, siis...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti