torstai 22. marraskuuta 2007

LOPPUVIIKON VÄSY OTTAA PAIKKANSA


Väsy, kova väsy! Herätys oli taas 1.30, särki kättä - vaihteeksi - niin, että ei pystynyt enää uinumaan. Heitin mömelöt, kaffet, leivän ja nukuin vielä torkut. Ei pystynyt enempään kuitenkaan. Olen raato, siis väsy ja kipeä. Loppuviikosta tämä alkaa tuntua pahiten, ei jaksaisi yhtään mitään! Silti minun ei anneta olla rauhassa; tulee Kummisetä, täytyy keskustella, jopa käyttää aivojaan, pitää tehdä eväksiä, pitää rapsuttaa kissiä, ruokkia, hoitaa. Antakaa minun maata ja lukea, en minä muuta tarvisisi!


Eilen pirkistyin sen verran töissä taas, että kulutin osan päivää työnhakuun. Työpaikka ja työaikahan ovat juuri sitä varten. Taas minua suorastaan vaadittiin hakemaan yhtä paikkaa - ja minähän hain. Tilanteet ovat mielenkiintoisia, olen taatusti pätevä jne. Mutta kun menen haistatteluun, kaikki muuttuu. Ehh, mistäkähän johtuu? Siitä kai, että Welhotar livenä ei ehkä ole kaikkien pitsiniskojen ja kermaperseiden mieleen, välttämättä siis. No, lisävinksuakin tuli, että eiköhän tänäänkin pidä taas paneutua hakemusten syövereihin.


Muuten ei mitään uutta. Äsken tullessa tulikin mieleen, miten piristäisi itseään huomisaamuna. Ehh, vuosilabrat ovat ottamatta, jospa pitäisi sen pakkopaaston ja kävisi aamulabroissa. Sen jälkeen olisi taatusti hereillä. Jihaa, hyvin vaisu jihaa... Iltapäivällä Herjaamolla on lökiä ja peppareita ja tortendahleja. Ei kiinnosta, en pidä niistä. Ainakaan muiden tekeminä. Sen jälkeen olisi ns. pikkujoulu eli yhteistä ruokailua, josta pitää maksaa oma osuus - ei kiinnosta sekään. Ilmoitin, että en halua lähteä rähinöimään julkisesti hyvin tuntemaani ravinteliin. En. Olen sen verran krantusti puhuteltava tällä kertaa mm. työasioista, että voisin riehaantua. Joten huominen jääköön minulta viettämättä, jospa vaikka tekisi ja hakisi töitä senkin aikaa.


Lisäksi alkoi tehdä mieli siideröitä itseään jonakin sopivana hetkenä! Mistäkähän sekin mahtoi iskeä. Siideriä on jömmassa, tottakai. Odottakoon, en minä jaksa nyt edes sitä. Olisin valmis lähtemään kotiin kohtapuoliin, kunhan saan tämän päivityksen tehtyä ja aamukaffet, ne toiset, juotua.


------------------------------------------



Purrrrrrrrrmenta, kavrut! No mä en kyll mikää väsy oo, mutt orja teki sen taas, hei, se teki sen taas. Huiji mua ja painu goisii. Ekaks anto kalkonii ja napikoita ja meni hornottaa sänkyy takasi. Höh! Onneks se oli eile illall kuiteski sen verra järjissää, ett se duunas donarileipii itellee. Siis käytännöss se tarkottaa sitä, ett mä saan pual puukkii itelleni, jesh! Njamskista, hei. Oisin voinu ottaa enempiki, mutt mamiska ehti sitt jo syädä sen lopun kahen leivän pääll. Juu, se laitto taas sitä omituist juustomöhnää ja donarii sekasi, purveleit viälä ja jotai kurkkuu tai semmost ja tunki ne kitaasa ahnaasti ku mikä. Iha ku ei ois enne donarii saanu. Piänell kissill jääny sitt ku pual puukkii vaa (toim. huom. kissi sai ensimmäisenä osansa!), vähäks on niinku taas kotiipäi kallellaa toiki! Eikä ehtiny tai jaksunu lukee. Iteksee vaa luki semmost isoo kirjaa siinä. Mutt kyll se paijattirapsutti mua kunnolla ja sitt me leikittii sitä päide pökkimist vastakkai >0< Terkkui sinne Iisilää mun kavrull Kulkurill - juma, oma piha ja kaikkee ja hiiruloit! Aika vinkeet sull siälä on, ja kliffa isi ja kaikkee. Teilki on sitt niinku kimppapäikkärit kai, meill ainaski on ja mä diggaa niist iha hirveest! Viikonloppusi se on melkee parast. Siis hyvä safka jälkee tiätty. Ett mennää mami kaa safka jälkee oikee sänkyy goisii. Mein soffall ku ei mahdu. Nii ni sitt voidaa goisii just nii pitkää ku huvittaa ja vaiks poikittai *virn*.



Mami näytti eile tätä fotoo Kummisedäll ja sano sill, ett täss tosi vaaralline kissi vaatii donarii - heh, sähkökissi... Kummisetä ei jostai syyst ollu samaa miältä, nauro mokoma mulle, mulle siis, hei. Oonks mä muka joteski epäuskottava, täh? Hmph, mä painun goisii ja venaan mamii - mamiiiiiiiiiiiiiiih, äkkii himaa, hei! Ja muill sitt vaa huamisee.


-------------------------------------------


Minä odotan ensin kaffetta ja omenapäärynän rouskaisua, sitten kotiinpääsyä!


Päivän slogan: Aikainen lintu saa matoja - ja mato nukkuikin pitkään!


Päivän biisi: Odotat?


Luettua: Jep, sen minkä jaksoin, jatkoin eilistä opusta. Aivan mielettömän hyvää kerrontaa, suositan kaikille. Lopusta on vielä vähän kesken, mutta Charlotte Simmons ON ;D


                                  


                                TURHAA TORJANTAITA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti