torstai 8. marraskuuta 2007

TORSTAI, KAIKESTA HUOLIMATTA!


Jokaisella on tänään taatusti sanottavaa, Jokelan koulun tapahtumista siis. Welhotar sanoo vain, että jos eräskin haastateltu oli sitä mieltä, että poika oli vuoden (haloo – nyt on jo loppuvuosi!) alusta lähtien käyttäytynyt eri tavalla kuin aikaisemmin, on jotakin jäänyt huomaamatta. Käytös oli muuttunut. Kukaan ei puuttunut asiaan. Kyseessä oli siis olemattomin tunteista – saastainen välinpitämättömyys. Ja USAsta poimittu malli. Jo pari vuotta sitten tutun koulupsykologin kanssa puhuimme siitä, milloin tällaista tapahtuisi Suomessa. No, nyt tapahtui. Sitä saa mitä tilaa, ikävä kyllä, kun leikitään Pikku-Jenkkilää. En spekuloi asiasta enempää. Se jääköön asiantuntijoiden tehtäväksi! Ja huuhaalehtien leviteltäväksi.


 


Itserakkaasti palaan siis Welhottaren eilisiin tapahtumiin ja omaan itseeni. Eilen siis piti olla neuropsykon testaus ja istunto. Eihän siitä mitään tullut. Minä brakasin, totaalisesti. Olin niin raivoissani, että oli pakko kertoa tälle leidille edellisestä herrahenkilön tapaamisesta. Tämä istunto siis muuttui lähinnä terppatapaamiseksi. Lopuksi hän totesi, että voin ottaa yhteyttä ylilääkäriin tai potilasasiamieheen, tuntui olevan aika pahoillaan jopa puolestani. Sanoin, että siihen ei ole tarvetta, kunhan omassa miitissään käsittelevät asian. Lisäksi sanoin, että en halua olla ao. henkilön kanssa enää missään tekemisissä. Haa, leidi kertoi, että erinäisistä syistä hän ei enää olekaan näissä tehtävissä tuolla yksikössä. Hmm, tulipa mieleen yhtä jos toistakin. Eli nyt Welhotar on purkanut pahimman painolastinsa – tämä asia ei enää niin hirveästi kaivele. Sovimme leidin kanssa tapaamisen ja pidemmän kaikkine testeineen n. kk:n päähän. Ei paha, olen tyytyväinen. Kannatti siis kuitenkin vänistä ja rähistä, tällä kertaa.


 


Lisäksi kävin Hakiksessa, hain Yrjöltä normitavarat, jotka sain puoleen hintaan (ziitosta taas, tarjoukset ovat aina tarpeen). Hallista noudin Kummisedälle kilon roiskeita, jotka hän sai vasta opeamisen jälkeen. Kun aikaa sitten oli, erehdyin, kas kummaa, divariin eli Interfennicaan Viherniemenkadulle. Käykääpäs nyt, kirjojen ystävät siellä! Tarjolla on niin halvalla uutuuksia, ettei ole tottakaan. Melkein hävetti. Erityisesti nyt olisi tarjolla täysin korkaamattomia nuortenkirjoja! Vaikka joululahjaksi. Suosittelen erityisesti siksi, koska kuulin kerrottavan, että divari joutuu harkitsemaan toimintatapojaan, jos eivät nämäkään mene kaupaksi. Ehdottomasti Tsadin paras divari EI saa joutua hunningolle, joten käyttäkää sitä. Myös isänpäivä lähestyy (jota täällä ei vietetä), Interfennicasta löytyy kaikille kaikkea. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta kun kauppa yksinkertaisesti on niin hyvä! Meikäläinen köyhtyi 9 juuroa. Hankin lopultakin oman Althaluksen, joka on ollut kohtuuhintaisten etsinnässä jo jonkun aikaa. Juu, Belgarionilla on oma kappale exän luona hyllyssä. Minä halusin sen itselleni, tuo on pakko omistaa! Lisäksi Vincent sai tuliaiksi kirjan: SF Said – Varjak Käpälä, maksoi 1 euron! Ehdottoman hieno tarina Vincentin iltalukemiseksi! Vincentin ensimmäinen oma kirja ;D Ja hieno kuvitus, ahhhh. Welhotar nauttii, niin kauniita kissejä.


 


Mutta jälleen taksoihin: Ei, tämä ei toimi. Nämä asiointimatkat, jössus sentään. Yhdistetyt sellaiset vielä. Lähdin kotona klo 8, olin takaisin klo 13 tienoilla. Matkan aikana ehdin tutustua Meilahteen, Töölööseen, Kamppiin, Hakaniemeen ja Vallilaan. Odotusajat riipivät 30 - 40 min. tienoolla. Prletto. Ei ihme, että ihmiset eivät jaksa. Kuulin taas, että eräs vanhempi rouva luopui korttinsa käyttämisestä, koska tilaukset ja odottelut ovat niin hankalia ja aikaa vieviä. Hän maksaa lyhyet matkansa mieluummin itse eikä palele ulkona ja kuuntele Iisalamen ihmeellisiä selityksiä. Minä olin aivan umpijäässä kotiin päästyäni. Ai niin, tapasin ensimmäistä kertaa saattajapalvelun kavereita. Paluumatkalla oli mukana iäkkäämpi leidi, rollerilla ja kovin kipeillä koivilla varustettuna myös. Hän ei taatusti olisi yksin päässyt lainkaan ulos asunnostaan ja kiitteli kovasti tätä uutta palvelua. Eli on siitä jotain hyötyäkin, jos se palvelee sen verran huonosti liikkuvaa henkilöä, joka ei ilman 1 – 2 saattajaa pääsisi lainkaan liikkeelle itsenäisesti. Eli tämä hyvä, kertoi rouva.


 


-----------------------------------------------



 


Purrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Hei, ette kyll ikinä arvaa mitä mä sain eile. Siis tai mä sain aikastas paljo kaikkee. Ku mä en oo oikee viäläkää tottunu, ett mä niinku saan jotai. Juu. Mami toi mulle mun ihan oman kirjan! Siis hei, mä saan kans kirjan ja lukee sitä mamin kaa iltasi. Toss alhall on fotoki. Me ei eile viälä ehditty alkaa lukee sitä kunnoll ku kateltii kuvei. Ne oli vinkeit, semmosii piirretyi. Hianoi! Me tykättii >o< Mmmmm, mun Eka Oma Kirja *virn*. Sitt mami oli käyny ostaas mulle oranssii. Hei, mull ikinä oo ostettu jotai oranssii, aina saanu kunno ruakaa. Mamiska vaa syä oranssii. Mutt sitt se avaski sen puuki just äske. Se oliki kissin tonnikalaa, semmost kalliimpaa mallii – ihan hirveen hyvää heekkuu. Mä söin pual puukki, ku toi ei antanu enempi. Mmmm, taas on kyll kissin päivät. Kilti mami on, on kilti. En mä muuta osaa sanoo. Niinku ett illall mä sitt taas punkesi sen kans samall tyynyll ja sitt me kuanoteltii. Ja mä nukkusi tiätty viakus. Mutt mami heräs eka kerta jo eilisen pualell. Ja sitt se oikeesti nousi kahelt. Ett nyt mä meen koht taas goisii. Mutt oli eile taas kliffa päivä! Heekkuu ja kirjoi, iha ku mamilkii *tyytyväinen kollivirn*.


 



 


Niinku näkyy, mä oon vissii ihan hölmönä: "Ai, onks tää hei mu?" Huamisee...


 


------------------------------------------------


 


No niin, heräsin siis eilisen puolella ensimmäisen kerran. Nousin klo 2 paikkeilla. Päivityksen teen nyt osittain täällä kotikoneella ja jatkan myöhemmin Herjaamolla... No nyt ollaan taas Herjaamolla, argh! Joku on ollut koneellani. Olisi kohteliasta säätää tuoli takaisin siten, kuin se tullessa on ollut. Prletto, tähän menee puoli päivää, että saan tämän mallillensa. Welhottaren pärshe on eriä mallia =E


 


Päivän slogan: Aikuiset ovat ihmisiä, joiden pituuskasvu on loppunut. He kasvavat enää vain keskeltä!


 


Päivän biisi: A Day In The Life


 


Luettua: Jouni Hynynen - Rakkaudella, Hynynen. No voi perhana. Mies on minun kanssani kovin monesta asiasta samaa mieltä. Mm. sauvakävelystä, kuningataräideistä, eräästä radioasemasta ja monesta muustakin sietämättömästä paskasta. Toisaalta olen eri mieltä formuloista. Lukekaa ihmeessä, Welhotar pitää tästä ilkeämielisestä ja lievästi (?) vidhuilevasta tarinoinnista ehdottoman kovasti paljon! =D Roberto Saviano - Gomorra: mafian valtakunta, ehta dokumentti liigojen toimintatavoista ja -aloista. Tulette ehkä yllättymään, minne kaikkialle tämä toiminta ulottuu ja miten kaikki sujuvasti järjestyy. Mielenkiintoinen, raaka ja rujokin dokumentti siitä, millaista Systeemin toiminta on ja miten tavallinen italiainenkin (tai juurooppalainen) on ehkä tietämättään osa sitä... Suositan, en herkkähermoisille kuitenkaan!


 


                               


 


                           TOIVOTONTA TORSTAITA!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti